Retoriikan kyseenalaistuksia Speculare necesse est

Kaikki blogit puheenaiheesta Intersektionaalinen feminismi

Ymmärsin miksi en pidä feminismistä

Asian ymmärtämiseen meni todella kauan aikaa. Jokin käytännön feminismissä hiersi minua senkin lisäksi, että sen syyttävä sormi osoitti joskus kummasti aivan väärään suuntaan. Vaikka olen tiennyt mitä pääosa nykyajan feministeistä ajaa ja mitä he ajattelevat, nyt ymmärsin mikä tarkkaan ottaen oli ongelma. Tämä teksti ei ole kuitenkaan tarkoitettu hyökkäykseksi feminismiä vastaan sen lopettamiseksi, vaan sen korjaamiseksi.

Muutama myytti feminismistä

Kaikkien meidän pitäisi olla feministejä.

Näin sanoo Chimamanda Ngozi Adichie, Nigerialainen kirjailija ja tunnettu puhuja. Feminismistä kuitenkin liikkuu paljon väärää tietoa. Varsin yleinen väärinkäsitys on se, että feministit ajaisivat naisten ylivaltaa miehiin nähden. Se pitää paikkansa, että miesten asioiden ajaminen ei yleensä ole feminististen naisjärjestöjen tai -liikkeiden keskiössä. Väitän kuitenkin, että feministinen politiikka hyödyttää myös miehiä.

On niin helppoo olla feministi

 

Seuraan useaa feminististä tahoa sosiaalisessa mediassa. En siksi, että haluan välttämättä jakaa heidän sanomaansa vaan yritän ymmärtää ja seurata kaikkia osapuolia nykypäivän melko polarisoituneessa keskustelussa.

Intersektionaalisesta (3. aallon) feminismistä

Olen feministi. Tarkemmin määriteltynä klassinen feministi (vrt. Christina Sommers, Camille Paglia). Olen seurannut viimeisen vuoden ajan lähes päivittäin Yhdysvaltojen yhteiskunnallista keskustelua Twitterissä. Tänä aikana olen huomannut, että varsinkin akateemisissa piireissä ja Hollywoodissa, on noussut esiin uutena(?) johtavana ideologina intersektionaalinen feminismi (jatkossa IF). Ymmärtääkseni IF:n kaksi pääteesiä ovat: 1) Yhteiskunta muodostuu valtarakenteista ja 2) Nämä valtarakenteet sortavat kaikkia vähemmistöjä (naiset mukaan luettuna).

#Metoo-kampanja on miestensyyttelykulttuurin jäävuoren huippu

 

 

On ilo katsoa kulttuurillista #metoo-hysteriaa. Vaikka olen henkeen ja vereen miesasia-aktivisti, en tule valuttamaan yhtään kyyneltä liberaalimiesten menetettyjen urien perään.

 

Miksi kapitalismikritiikki on korvautunut luokkasyrjinnän kritiikillä?

Patricia Hill Collinsin ja Sirma Bilgen Intersectionality on Polity-kustantamon Key concepts-sarjassa ilmestynyt johdantoteos intersektionaalisuuteen. Kirja liittää intersektionaalisuuden jatkumoon, joka alkaa 60-luvun liikkeistä, Combahee River -kollektiivista ja Angela Davisista, mutta se ei käsittele 30-luvun Yhdysvaltojen mustia kommunistinaisia. Anarkismia ei kirjassa mainita lainkaan. Marxilaisuuteen viitataan pääosin intersektionaalisuudesta irrallisena liikkeenä, jonka edustajat kritisoivat identiteettipolitiikkaa 1).

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä