Retoriikan kyseenalaistuksia Speculare necesse est

Tekosekularisoitu debatti

  • Komppaan Jussilaa vain puoliksi, mikä näkyy kuvituskuvan toisen puoliskon leikillisenä "pykäläpiru"-emojina ;)
    Komppaan Jussilaa vain puoliksi, mikä näkyy kuvituskuvan toisen puoliskon leikillisenä "pykäläpiru"-emojina ;)

Juristitaustainen Max Jussila kirjoitti osittain oivan blogin Sekulaari debatti. Se nojaa kuitenkin perusvireeltään nykymaailman ja oman yhteiskunnallisen tilanteemme realiteetteja ajatellen liialliseen kehitysoptimismiin tarkasteltaessa vaikkapa tämän hetken suomalaista lainsäädäntötyötä. Kuvaavampi otsikko tällaiselle puolittaiselle toiveajatteludiskurssille olisikin Tekosekularisoitu debatti

Tuon tyylisen arjenohittaneeseen kehitysoptimismiin pohjaavan perusvireen hengessä ollaan yleisemminkin viimeaikaisessa pohdinnassa pyritty käsittelemään vieraahkoja mutta ajankohtaistuneita aihepiirejä. Monin tavoin keinotekoisesti ja väkinäisesti. Yksin länsimaisen rationalismin, demokratian ja liberalismin syntaktisin termein ja ajatusulottuvuuksin myös päätetään yhteiskunnallisesta suhtautumisesta omaan elämäämme yhä enemmän vaikuttamaan pyrkivistä ilmiöistä ja arvopohja-asiakokokonaisuuksista, joita ei kuitenkaan voi täysin hahmottaa tunnistamatta ja tunnustamatta niiden osin uskonnollistaustaista luonnetta, myös niiden osin teologisilla ja tunnustuksellisillakin tasoilla. Komppaan siis Jussilaa tässä vain puoliksi, mikä näkyy tämän blogin kuvituskuvan toisen puoliskon leikillisenä "pykäläpiru"-emojina. ;) 

Jussila kirjoittaa otsikolla Sekulaari debatti mm. näin:

>>Uskontojen rajaamiselle yhteiskunnallisen päätöksenteon ulkopuolelle on erinomaiset syyt.>>
 - Olen samaa mieltä tuosta.

>>Lainsäädäntö ei saa perustua (eikä se perustu) uskontoihin eikä uskomuksiin. - - Yhteiskunnat maallistuvat onneksi kovaa vauhtia. Sen myötä poistuu myös asiaton argumentointi ja rationalismi voittaa.>>
 - Olen eri mieltä tuosta, valitettavasti.

Tuo jälkimmäinen ajatus on kyllä kaunis - useimmat kansalaiset ja kai kansalaisuudettomatkin varmaan mielellään haluaisimme uskoa siihen, mutta... Valitettavasti vaan sen takaa kuultava puolivuosisatainen kehitysoptimismimme on nähdyn empirian tasolla käytännössä osoittautunut merkittäviltä osiltaan epärealistisen idealistiseksi maanosamme ja maamme nykytilanteessa. Tämä on nähty viime aikoina paitsi eräiden yhteiskuntien voimakkaana ei-maallistumiskehityksenä, myös tämän vaikutuksena jopa suomalaiseen lainsäädäntötyöhön.

Joudun esittämään valitettavan varteenotettavia perusteita, joita on viime vuosikymmenten taantumusilmiöt avoimesti tunnistavan vaikeaa kumota ainakaan ilman keinotekoista sanasaivartelua tyyliin "uskonnollisuudella ja ei-maallisuudella ei ole mitään käsitteellistä yhtymäkohtaa eri kulttuuritaustoihin perustuvien yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttavien sosiaalisten ja poliittisten ja yhteisön jäsenten käyttäytymistä eri tasoilla säätelevien asennerakennelmien, perinneuskomusten ja tapakoodistojen kanssa". - Noinhan osa uskonnollisuudesta rajataan kätevästi tarkastelusta maton alle.

Pahoin pelkään, että monetkin mainittuun kehitysoptimismiin edelleen sinisilmäisesti uskovat perustelevat jatkuvan luottamuksensa myös itselleen juurikin tuollaisella teoreettiseen käsitteilläkikkailuun ja faktisesti auttamattoman vanhentuneeseen idealismiinsa pohjaavilla asiankiertelyillä.

Esimerkki: Lakivaliokunta ja erityisesti sen varapuheenjohtaja Eva Biaudet perustelevat julkisesti tuoretta valiokuntamietintöa ja sihen jätettyä eriävää kantaa lapsiavioliiton mitätöinnin taannehtivuudesta käytännössä uskontoon pohjaavien kulttuuristen näkemysten lisääntyneellä vaikutuksella. Lakivaliokunta ei ole liikkeellä minkään uskonnollisen opin puolesta tai vastaan tunnustuksellisessa mielessä, mutta toimii enenevässä määrin sellaisen vaikutuksen alaisena, mikä tulisi tunnustaa yhteiskunnassamme kasvavana tosiasiallisena trendinä.

Jehovantodistajien uskonnolisuusperusteisessa poikkeuslainsäädännössä puhuttiin Suomen kansalaisten muodostamasta poikkeusryhmästä, nyt puhutaan käytännössä pääosin ulkomaalaisten kansanryhmien vaikutuksesta. Nythän alaikäisenä mahdollisesti ulkomaillakin solmitun avioliiton mitätöinnin/kumoamisen mahdollisuutta selvitetään hienovaraisesti niin, ettei siitä jäisi avioeromerkintää, "koska on kulttuureita tai uskontoja, joissa se on hyvin raskauttavaa". - Näennäisesti lakivaliokunta haluaa estää lapsiavioliittojen solmimisen ja voimassaolon Suomessa kaikilta kansanryhmiltä kansalaisuuteen ja ei-kansalaisuuteen yms. katsomatta, mutta tosiallisesti tuon lainhienosäädännön tarve kumpuaa siis suoraankin todetusta uskonnon ja kulttuurin vaikutuksen lisääntyneisyydestä ja jopa sen turvallisuutta "raskauttavista" riskeistä.

Ollaanko nyt tunnustamassa tosiasia, että lakeja tai niiden tulkintoja joudutaan muuttamaan lisääntyneen maahamme ulkoapäin suuntautuneen väestörakennemuutostekijän tarpeiden/vaikutuksen vuoksi "kulttuurisilla syillä" (vrt. yya-kauden ns. 'yleiset syyt'). Uskontokulttuuritausta lainsäädäntötyön relevanttina perusteena on aiemmin tullut yleiseen tietoon harvoin, tunnetuimpana kai jehovantodistajien aseistakieltäytimisvapauspykälät.
 

Uskontokulttuuriperusteiseen avioliitonpurkulakihankkeeseen liittyy lisäksi pari muutakin vakavahkoa periaatteellista kansallisen ja kansainvälisen tason ongelmallisuutta ainakin lain vaikutusaikaulottuvuuden (1) ja relevanteimmissa kohderyhmissä koetun legitimiteetin/lojaalisuusvajeen (2) näkökulmista.

1. Biaudet'n mielestä alaikäisenä (länsimaisen) lain vastaisesti vihitty voisi purkaa avioliiton ilman siitä jäävää avioeromerkintää esimerkiksi 10 vuoden kuluessa vihkimisestä olipa avioliitto solmittu ulkomailla tai Suomessa. Alaikäisenä naitu on siis voinut olla Suomeen tullessaan jonkun vanhempi tai isovanhempikin, mikä uskoakseni lisäisi rajatylittävän 'kulttuurisen raskauttavuuden' ja lähtömaan perinneympäristössä myös vainon kohteeksi joutumisen riskiä asian tietävien eri tavoin asianosaisten määrän ja vaikutuspiirin (todistajat, suku, klaani) kasvaessa, vaikkei avioeromerkintää tehtäisikään.

2. Biaudet'n esittämän lapsiavioliiton pohjoismaiseen oikeusperinteeseen nojaavan mutta jälkikäteisen mitätöintiversion ("ei koskaan ollutkaan") legitimiteettiä voi olla kovin haasteellista vakuuttaa (vrt. 'nulla poena') vaikkapa omien perinneympäristöjensä mukaisesti lähtö- ja lomakohdemaissaan alaikäisinä vihityille ja sellaisen kulttuuritaustan oloista tuleville sulhasosapuolille ja muille, joiden uskomusrakenneperimään uskovien voi olla vaikeaa hyväksyä sitä, että pyhien kirjoitusten ja puolitoistatuhatvuotisen mallin mukainen avioliittoperinnemalli sinänsä yritettäisiin kumota jälkikäteen jonkin modernin maallisen uskomuskoodin toimesta, miltä Biaudet'n ehdotus saattaa äkkipäätään kuulostaa - toivottavasti ei kuitenkaan jumalanpilkalta... 
 
Lue tarkemmin: Lapsiavioliiton mitätöinti lakivaliokunnassa - Biaudet'lta taannehtiva malli
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

>>Uskonnollisilla opeilla ei tulisi koskaan voida oikeuttaa yhteiskunnallista kannanottoa.>>

Max tarkoittanee jotain fiksumpaa kuin niitä 'rationaalis-sekulaareja' uskomusopillisia perusteita, joihin lakivaliokunnan omaksumat käsitykset mm. perinnetapojen mukaisen lapsiavioliiton purkamisesta aiheutuvan merkinnän 'raskauttavan riskin' uskottu olemassaolo pohjautuu. Jos noita uskonnollisia oppeja ei olisi vaikuttamassa lakivaliokunnan kannanottoihin, ei mainintaa 'kulttuurisista syistä' olisi. Lakivaliokunta ei ole liikkeellä minkää uskonnollisen opin puolesta tunnustuksellisesti, mutta toimii enenevässä määrin sellaisen vaikutuksen alaisena, mikä tulisi tunnustaa yhteiskunnassamme kasvavana tosiasiallisena trendinä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset