Retoriikan kyseenalaistuksia Speculare necesse est

Entä nyt, Sauli Väinämö Niinistö? - osa 2: USA vs. Venäjä vs. Nato

  • - Kaikkia kortteja ei edelleenkään voi näyttää pelin vielä ollessa kesken.
    - Kaikkia kortteja ei edelleenkään voi näyttää pelin vielä ollessa kesken.
  • - Välillä vähän hölöhuulisen donaldduckin hyppylento ei ole heikentänyt luottamustamme USA:han.
    - Välillä vähän hölöhuulisen donaldduckin hyppylento ei ole heikentänyt luottamustamme USA:han.
  • - Olisiko korkealta tiedustelutasanteelta voinut pudota joku muukin kaksipääkotka kuin kuvasta puuttuva Korobov?
    - Olisiko korkealta tiedustelutasanteelta voinut pudota joku muukin kaksipääkotka kuin kuvasta puuttuva Korobov?

EVAn kyselytutkimuksesta ilmenevä suomalaisten historiallisen vankkana jatkuva luottamus tasavallan presidenttiin ja entistä realistisemmaksi käyvä suhtautumisemme USA:han ja Venäjään näyttäisivät pohjaavan juurikin sellaiseen 'kaukaa viisas'-ajatteluun, jota hahmottelin blogin ykkösosassa heti presidentinvaalien tulosten selvittyä tammikuussa 2018: 

"Jätimme numeron 8 piirtäessämme turhat arvojohtaja-spekulaatiot vielä vähemmälle kuin Sauli Väinämö itse jätit kampanjasi loppumetreillä. Oivalsit aikuisten oikein, ettei kansa sittenkään kaipaa sisäpoliittista saati eettismoraalista unilukkaria ohi toimivaltasi. Kaipaamme ulkopolitiikan Johtajaa perustelemaan ja tekemään vaikeat päätökset puolestamme, niin kuin tehtävänkuvaasikin kuuluu." - US Puheenvuoro 31.1.2018   


Elinkeinoelämän valtuuskunnan arvo- ja asennetutkimus marraskuu 2018 (MTVuutiset.fi): 

1. "Jopa 89 prosenttia suomalaisista antaa presidentti Sauli Niinistölle erittäin hyvän tai melko hyvän arvion ulkopolitiikan hoitamisesta.

- Niinistön siis uskoakseni oletetaan hänen tarkoituksellisen kryptisen viestintänsä perusteella ikään kuin 'rivien välistä' pitävän huolen siitä, että liki yltiöliittoutumattomuushenkisistä julkikannoista huolimatta ns. Nato-optio ihan aikuisten oikeastikin on ja pidetään hengissä - reaalisesti olemassaolevana, hyvin kulissien takana valmisteltuna, tarvittaessa mitä erilaisimpien potentiaalisten worst case -vaihtoehtoskenaarioiden toteutuessa kuin viimeisenä oljenkortena pikaisestikin aktivoitavana epävirallisena mutta itsestäänselvänä varaturvatakuunamme. 

Ja tämän varaan rakennamme uskomme, ettei meidän tarvitse ärsyttää suurta ja mahtavaa itänaapuriamme liittoutumalla virallisesti osaksi puolustusjärjestöä, joka kumminkin sitten pahan paikan tullen varmaan pelastaa meidät. Tai ainakin sen syventyväksi EU-puolustusyhteistyöksi naamioitava uusulottuvuus. Joskus vaan konkretian tarve on selvästi huutavampi kuin tarkkaankin ennakoiden pohditut hiljaiset potentiaalit...   

2. "Yhdysvaltoihin luotetaan. Suomalaiset näkevät kumppanuuden Yhdysvaltain kanssa nyt hieman aiempaa tärkeämpänä. Lähes puolet, 47 prosenttia suomalaisista katsoo, että ”ongelmistaan huolimatta Yhdysvallat on länsimaisten arvojen keskeinen puolustaja maailmassa ja Suomellekin tärkeä kumppani”. Vuonna 2009 väitteen kanssa samaa mieltä oli 43 prosenttia."

- USA tunnetaan ja sen tiedetään olevan tämänhetkisestä populistijohdostaankin huolimatta isossa kuvassa pohjimmiltaan ihka omien suurten arvojemme eli länsimaisten ihmisoikeuksien ja demokratian ja vapauden korvaamattoman vahva globaali turva ja puolustaja. Poliittiset suhdanteet eivät heiluttele länsisuhteittemme perusteita, ajattelee kansa kaiketikin paremmin harkituin perustein kuin joskus aikoinaan julistettiin ylhäältäpäin virallista 'aitoa luottamusta ja naapurirakkautta' yya-kumppaniamme Neuvostoliittoa kohtaan. 

3. "Suhtautuminen Venäjään on puolestaan viilentynyt. Vielä vuonna 2007 suomalaisista 37 prosenttia oli mieltä, että 'Suomen ei pitäisi ottaa kantaa sellaisiin kansainvälisiin kysymyksiin, jotka asettavat hyvät Venäjä-suhteemme vaakalaudalle'. Nyt samaa mieltä on kymmenen prosenttiyksikköä vähemmän."

- Venäjää kohtaan tunnettua epäluuloa ja sen realismirajapintoja voisi ehkä yrittää ymmärtää ja analysoida hieman irtonaisemman pohdinnan kautta.

Otetaanpa tarkastelutulokulmaksi geopoliittisen kommunikaation retoriikkakoprofagismin observointiongelmakentän osa-alue, joka tunnetaan ns. ismi-sarkana: Ajatellaan vaikkapa viime aikojen ilmeisen masinoitua mediahuomiota sinällään suhteellisen viattomille yksittäistapauksille, joissa itänaapuriamme on yritetty syyllistää milloin mistäkin synnistä lentokoneen putoamisista laivojen uppoamisiin ja pieniin vihreisiin verkkareihin ilman, että läntiset tahot ovat suostuneet juurikaan paljastamaan tapauskohtaisten todistusaineistojensa ja datavarantojensa perinpohjaisempia koostumisrakenteita ja hankintaproseduureja tai käytössä olleita Kremlin tiedustelupalvelujen omassa tutkinnassaan kipeästi tarvitsemia läntisiä vakoiluteknologiaspeksejä. - Mikähän helkutti siinä on, että nyt jopa pieni tähän asti melko sympaattiseksi luokiteltu ja aiemmin kovasti rauhaarakastanut Suomi-neitokin on kätkenyt kylmenneeseen sydämeensä teknistieteellisen tiedonhankintaedistyksen tarkemmat kuvaukset muka tietoonsa saamastaan täysin aiheettomasta rajanaapurin lentoliikenteen tutkahäirintäepäilystä? 

- Syytös ilman todisteita ja vapaata pääsyä tutkinta-aineistoon tarkoittaa syytetyn syyttömyyttä, toteaa Venäjä! Kreml ei ole raastupa, siis ilman syyttajän, tutkinnanjohtajan ja istuvan tuomarin ja valamiehistön oikeuksia. Onkohan meillä unohdettu, minkä tunnustaminen on viisauden alku? Siperiastako faktanjälkeistarkistusta taas odotellaan... 

- Vaan eipä kyllä taida tuollainen tiedustelu-umpimielisyys vastavuoroisesti juuri herättää luottamusta itänaapurissammekaan meidän suuntaan! Ei ainakaan yhtään enempää kuin herätti Venäjän luottamusta taantumus-Eurooppaa kohtaan vaikkapa laajalti uutisoitu Skripalien taannoinen pahoinvointikohtaus Salisburyssa Lännen ilmastonmuutosviruksia hengitettyään. Ja siitäkin Länsi keksi syyttää anglikaanisen katedraalin satunnaisia venäläisiä pyhiinvaeltajia ja jopa meidän naapurimme puolustustiedustelua. Sillä inhimillisesti koskettavalla seuraamuksella muuten, että tuon Voiton päivän rauhanmitalein palkitun sankarijärjestön humanistisesti suuntautunut johtaja sairastui Putinin syvästä osanotosta kuultuaan äkillisesti pitkäaikaiseen vaikeaan sairauteen, johon hän sitten hyvin pikaisesti menehtyikin. Viestintuojaa tai lähettäjää ei sentään ole tässä tapauksessa vielä ehditty syyllistää ja vaatimaan päätä vadille... - ks. uusisuomi.fi/putinin-vakoilupaallikko-igor-korobov-kuollut 

Tuollaisia lähes toiveajatteluita kuullessa tulee mieleen, että varmaan myös tieto Trumpin ja Putinin kuolemasta olisi monille suru-uutinen liian myöhään.  

 

Lue myös: Entä nyt, Sauli Väinämö Niinistö? - osa 1 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

! Outo juttu: tämä blogi katosi yhtäkkiä Uuden Suomen Puheenvuorosta moneksi tunniksi pari tuntia julkaisemisen jälkeen... Liekö ollut kotoperäinen yhteyshäiriö vai joutuiko kirjoitukseni ehkä esmes jonkin ystävällismielisen vallan turvallisuustekniseen tarkastukseen? ;) Loppu hyvin kaikki harasoo.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Ilta-Sanomat Roomassa 24.11.2018: "Lavrov otti esille myös Suomen tuoreen syytöksen, jonka mukaan Venäjä oli häirinnyt gps-satelliittipaikannusjärjestelmää Lapissa Naton Trident Juncture -sotaharjoituksen aikana ... Lavrov nauratti yleisöä Suomen kustannuksella:
'Jos epäilet vaimoasi, et mene ensin mediaan…'"

- Eihän nyt vaan oikeasti joku ole mennyt siihen onnettomaan halpaan, että ottaa kuuleviin korviinsa ikään kuin annettuna tuon Lavrovin irvokkaan julkeasti indoktrinoivan "oletusarvon" että Venäjä muka olisi Suomelle tai Suomineidolle jonkinlainen puoliso? Emme ole liitossa itänaapurin kanssa emmekä koskaan tule olemaan!
- Typerykset vain alentuvat hyväksymään tuollaisen suomettuneisuusedellytyksen keskustelun pohjaksi! Suomalaisen tulisi vähintäänkin vastata, että mitä te tekisitte, jos naapurinne ulkomaalainen salakatselisi ja salakuuntelisi ja lennättäisi droonejaan teidän tontilla ja päästelisi herjaavia syytöksiä ja tunkkaisia päästöjä ja väittäisi ettei teillä ole oikeutta olla yhteistyössä muiden kanssa tai edes valita puolisoanne itse eikä lopettaisi törkeilyään kielloista huolimatta? Silloin puhutaan ahdistelijasta lähipiirin ja oikeiden kavereiden kanssa, myös ääneen ja tarvittaessa julkisestikin virkavallan kanssa. - Toivottavasti Sauli Niinistö ei omaksu tuota ennakkoasennetta jonkinlaisena jalkavaimona tai muuta pakkoavioliittoroolia Venäjän suhteen, joka ei ole meille puoliso eikä sukulainen, eikä myöskään varteenotettava kilpakosija.>
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005910524.html

Kertaus: Venäjä ei siis ole meille minkäänlainen puoliso tai sukulainen tai valitsemamme ystävä eikä myöskään varteenotettava kilpakosija. Se on huonokäytöksinen ulkomaalainen pakkonaapuri, mitä ylivoimainen valtaosa kaikista ulkomaalaistaustaisista ei ole, vaan kutakuinkin kaikki muut ovat mukavia naapureita sekä lähellä että kaukana. Venäjä on omistushaluinen ja vainoharhaisen aggressiivinen pakkoavioliitontyrkyttäjä ja rasistinen ahdistelija. En nyt viitsi lisätä tähän linkkiä blogiini Pitäisikö Suomineidon hakea lähestymiskieltoa itänaapuria vastaan, koska ymmärrätte asian vähemmälläkin...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset