Retoriikan kyseenalaistuksia Speculare necesse est

Valitaanko Tilastokeskukselle sekä puolueeton että aikaansaapa pääjohtaja?

  • Hakuaika on päättynyt - duunitori.fi
    Hakuaika on päättynyt - duunitori.fi

Hesari otsikoi vuonna 2001 kansallisen tilastovirastomme ex-pääjohtajan nimitysuutisen: "Jeskanen-Sundström sai pääjohtajan paikan pitkällä kokemuksella ja vasemmistosympatioilla

- Koko työuransa samassa pintapuolin tuntemassamme virastossa tehnyt 'melko puolueeton' aikaansaapa tilastotieteilijä olikin omiensa joukosta nousseena monin tavoin luonteva valinta veronmaksajien omistaman talon johtoon. Ja ei.

Hän oli HS:n mukaan vasemmistoliittolaisen ministerin valinta kuuluessaan puolisonsa kanssa myös ex-puheenjohtajan mökkiporukkaan ja syrjäytti näin muun muassa Palkansaajien tutkimuslaitoksen toimitusjohtajan Jukka Pekkarisen ja sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtajan, entisen tilastotieteen professorin Tarmo Pukkilan.  HS kertoi lisäksi: "Tutkijayhteisölle oli hienoinen pettymys, ettei Pekkarinen tullut valituksi pääjohtajaksi" ... Jeskanen-Sundström oli tuolloin 'sitoutumaton', mutta "1970-luvulta hänet muistetaan palavana taistolaisena, joka oli muun muassa perustamassa Tilastokeskuksen ensimmäistä ammattiosastoa".  
-  (HS Ura|TAUSTA 14.10.2001

 

Ulkopuolelta tulleen, nyt ensimmäistä virkakauttaan päättävän ja toistaan tavoittelevan nykyisen kepulaistaustaisen pääjohtajan nimityksen 2012 taas esitteli kokoomusministeri. Valtioneuvosto päättää uuden nimityksen lähipuoliin näiden seitsemän melko vakavasti otettavan hakijan joukosta: vm.fi/artikkeli. - Nyt näytetään sitten oltavan tilanteessa, jossa nykyisen pääjohtajan kautta ollaan jatkamassa, vaikka hän ei ole pystynyt yrityksistään huolimatta korjaamaan likikään kaikkia valuvirheitä, joiden ylläpitoon ylipolitisoituneen kauden aikana syyllistyttiin jopa työsyrjinnällisenä maantapana ja korporatismina.

Tilastokeskus on lähes kaikkien kansalaisten välttävästi tuntema valtiovarainministeriön alainen keskusvirasto. Sen hallussa on paitsi lakiin perustuva ylivoimainen tilastointipotentiaali, myös valtavasti tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta, yksityisistä ihmisistä ja yrityksistä erilaisiin tietotarpeisiin hyvässä ja pahassa ennen ja nyt ja ennusteenteon pohjaksi. Sillä on siis väliä ja merkitystä, varsinkin kaikille veronmaksajille eli omistajilleen. Syynätäänpäs asetelmaa siitä vinkkelistä, luvallanne vähän vapaamuotoisemmin. 

Sisäpiiritietojen mukaan nykyisen pääjohtajan seitsemän ensimmäistä virkavuotta eivät ole aivan riittäneet saamaan virastossa aikaan todellista kulttuurinmuutosta, mikä oli nykyisen pääjohtajan alkuvuosina terhakkaasti aloittama lempiprojekti. Mahdollisesti ministeri Henna Virkkusen ajatus oli (epävirallisen poliittisen läänitysreviiritaiston lisäksi) korjata käytännössä edellä käytettyä määrettä 'melko' puolueeton/ei-poliittinen talon hienoisen imagotaakan suhteen, kaikkinensa siis. Tietynlainen päivitys 2010-luvun ja muun yhteiskunnan tasolle on tuntunut varmaan aiheelliselta monenkin mielestä. 

Esimerkiksi Yleisradiossa tiedetään toimineen aikoinaan SN-seuran työpaikkaosasto jonkinlaisena puolivirallisena besserwisserinä. Tuona aikakautena puhuttiin 'Reporadiosta' ja 'punaisesta Ylestä', jotka ilmiöinä myös kenkuttivat isoa osaa kansaa. Vielä viime vuosinakaan ei kuitenkaan ole nähty mitään kummallista siinä, että ehdotonta objektiivisuutta ja riippumattomuutta edellyttävässä valtionvirastossamme toimii yhä YYA-vuosien perintönä Suomi-Venäjä-seuran työpaikkaosasto, joka ei kuulemma ihan aina jää jäsentensä kautta käytännössä tuppisuuksi työasioissakaan, vaikkei meuhkaakaan julkisesti. 

Ex-pääjohtaja muuten kertoi Yle radion eläkkeellelähtöhaastattelussa kuvaavan vilpittömästi viettäneensä lapsuutensa parhaat kesät Neuvostoliiton suurlähetystön entisellä huvilalla jossain Kirkkonummen/Porkkalan tienoilla. Tällä viattomalla yhteensattumuksella vuokratukikohtapaikan ja HS:n yllämainitun 14.10.2001 Tarton rauhan vuosipäivänä julkaistun nimitysuutisen välillä on pakinoitsijoiden mukaan saattanut olla myönteisiäkin vaikutuksia myöhemmissä vaiheissa. ;) Esimerkiksi hankittaessa virastolle myös ulkopuolista rahoitusta mm. kehitysapuvaroista tehtävään itäkonsultointiin. Tuo kehitysapupanostus tosin ei liene onnistunut nostamaan ainakaan Venäjän tilastoviraston luotettavuuden tasoa toivotusti ihan EU-standardien mukaiseksi enempää ympäristötilastoinnin kuin vaikkapa poliittisten äänestysten tulosjulkistusten suhteen ainakaan aluelaajennusalueilla - ks. manipuloiko-venajan-tilastovirasto-putinin-kannatuslukuja-suomen-tukemana.    

Paljolti lainmukaiseen monopoliasemaan ymmärrettävästi perustuvien virallisten tilastojulkistustensa kautta talolla on melkoinen vaikutus yhteiskunnassa tehtäviin suunnitelmiin ja ratkaisuihin talouselämästä sosiaalipolitiikkaan ja kulttuurista aina maanpuolustukseen. Vaikutus suuntautuu osin myös toisinpäin viraston ulkopuolelta sisällepäin sen salamyhkäisehköihin hallintoprosesseihin. Esimerkiksi alueellistaminen ei tullut kyseeseen henkilöstön kattavan vastustuksen vuoksi, mutta vaikkapa sote-kiemuroista on otettu budjettineuvotteluissa vuosikymmenten yli kaikkinensa paljon irti erilaisine siitä poikivine sisäisine projekteineen ja jatkoprojekteineen jne. Myös Eurostat- ja itäyhteistyöfunktiot lienevät osin kaksisuuntaisia eri tasoillaan. 

Punaisten vuorineuvosten ajat muistetaan vielä, eivätkä monet lähihistorian pääjohtajatkaan ole sanan kaikissa merkityksissä oikeasti ihan puolueettomia olleet. Eräänkin muistellaan julistautuneen laajemminkin jonkinlaiseen byromeritokraattiseen virkamiesnomenklatuuraan perustuvan yhteiskuntamallin kannattajaksi. Vasemmistolaisuushan oli ollut yleisemminkin enemmänkin valtavirtaa viraston kellokaspiireissä julkisesti viimeistään vallankumoukselliselta 1970-luvulta lähtien samoin kuin toki laajalti muussakin virkamieskunnassamme. Trendien mukaan on ollut myös paikallisautonomiajohtamisen kannatusta tyyliin valtio valtiossa. 

Tilastokeskuksen kulttuurinmuutosprojekti käynnistyi alkujaan mm. digitalisaation edistämiseksi, keskinäisen viestintäilmapiirin avoimuuden ja luottamuksen parantamiseksi ja nykyisen pääjohtajan vanhakantaisen korporatistissävytteiseksi kokeman ay-lobbauksen tuulettamiseksi. Talon kaksi henkilöstöjärjestöä ovat kumpainenkin omien aatetaustojensa mukaisesti pitäneet osin yhteistoiminnassa huolen, ettei konkarietuuksien kovaan ytimeen puututa enempää kuin lomarahoihin tai työaikoihin, eikä ay-liikettä halvenneta. 

Pitkäuraisten virkamiesten tietynasteista leipiintymistähän eivät yleensäkään ole häirinneet muita aloja ravistelleet lamat ja taantumat, joiden teoreettiseen tarkasteluun on voitu syventyä verraten turvatuissa taloudellisissa asemissa. Puolitoistavuosisataisen valtionviraston ensimmäiset yt-neuvottelutkin johtivat jokunen vuosi sitten lähinnä vain parinkymmenen eläkeikää lähestyvän ja/tai  epäkorrekteja mielipiteitä sinisilmäisyyttään esittäneiden osin lähes vapaaehtoiseen lähtöön. 

Nykyinen pääjohtaja nimitettiin virkaan porvariministerin esityksestä 2012. Hän aloitti kautensa vuosikymmenen alkupuolella terhakkaasti yrittämällä tuulettaa luutunutta urautuneisuutta ja myös 'tunkkaista ay-kuppikuntaisuutta' hyvinkin suorasanaisin avauksin. Hän kuitenkin joutui lopulta luovuttamaan ja kuoppaamaan viestintäpuolen sanahelinällä vesitetyn kulttuurinmuutoshankkeensa monilta osin tultuaan ylivoimaisen muutosvastarinnan alla ruotuun pannuksi.  

Toivottavaa olisi, että nykyisen pääjohtajan virkakauden lopun häämöttäessä ja uutta valittaessa tätä kulttuurinmuutostarvetta vielä tarkasteltaisiin syvällisen reflektoinnin hengessä: osittain onnistuneen digitalisaatiokehityksen ja yksilöllisten eläköitymisnäkymien lisäksi myös hallinnonalan ja yhteiskunnan kokonaisedun kannalta omistajaohjausnäkökulmasta paikalliskorporativismin uhkatekijöitäkin analysoiden. Valtion omistajaohjaus kun ei näyttäisi toimivan virastoissa kuten kai veronmaksajien niin ikään omistamissa valtion osakeyhtiöissä. 

Hyvän hallintotavan corporate governancen kehittämisen luulisi olevan virastojen henkilöstöratkaisuihinkin liittyen merkittävästi helpompaa kuin ministeriöissä, joissa on tainnut olla jonkinasteinen maan tapa, että toisinajattelijoita syrjäytettiin tai 'sekondeerattiin' eli siirrettiin toissijaisiin tehtäviin poliittisista syistä vähän niin kuin neuvostopotreteista retusoitiin epäsuosioon joutuneita 'kansanvihollisia'. Entinen ministeri Erkki Tuomioja on kertonut päiväkirjassaan mm. kuinka tutkija Ilmari Susiluoto joutui savustetuksi ulkoministeriöstä hänen ilmaistuaan liian vapaasti mielipiteitään. Leimakirveeksi valittiin tuolloin myös mm. dosentti Bäckmanin kielenkäytöstä tutuksi tullut raju syyllistämistermi - lue tarkemmin: UM:n Tuomioja ja Susiluotoko ainoat poliittisen vammauttamisen näyttämöllä?   

 

Lue myös: Irtisanomissuojan pärstäkerroinriski julkissektorin paikallisessa sopimisessa

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Leo Mirala kertoo eläköityneensä Tilastokeskuksesta 19 vuotta sitten ja muistelee näin:

"Olin hurjassa nuoruudessani Tilastokeskuksenn SNS:n matkoilla Moskovassa. Viini virtasi ja haitari soi. Se oli puhtaasti taistolaisten järjestö -- Töissä ollessani tiesin viraston poliittiset touhut tarkkaan. Taistolaiset olivat ainakin julkisuudessa kovasti äänessä." http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271128-s...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset