Retoriikan kyseenalaistuksia Speculare necesse est

Jukka Tarkan kuollut kulma: paikalliskorporativismi julkissektorilla

  • Tarkallakin voi olla kuolleita kulmia...
    Tarkallakin voi olla kuolleita kulmia...

Valtiotieteilijä näkee ilmeisen tarkasti ay-liikkeen tekevän mitä tahtoo ja päättäneen ottaa hallituksen ohjaukseensa. "Mutta taipuuko demokratia korpokratiaksi, parlamentarismi järjestövallaksi?" hän kysyy epäillen, että ay-liike teki kohtalokkaan virheen antaessaan "luokkatietoiselle" järjestöväelle propagandistiseen tekokauhisteluun perustuvan viestin.  (ESS/Verkkouutiset) 
 

Muidenkin tarkkailijoiden katsannoissa liittyen yksityissektorin pikkuyrityksiä koskevan irtisanomislain valmisteluun ja paikallisen sopimisen laajentamiskaavailuihin on koko julkissektori jäänyt pääsääntöisesti kuolleeseen kulmaan. Valtion ja kuntien suurissa työpaikoissa on harjoitettu jo pitkään paikallista sopimista jyrkkienkin liittojen ja näiden osin aikoinaan asemiinsa nostamien johtoryhmäläisten kesken.* Tätä voisi kai kutsua paikalliskorporativismiksi, jonka senkin piiristä saatujen kokemusten olisi pitänyt tulla noteeratuksi viimeistään kolme ja puoli vuotta sitten

(Jukka) Tarkan huomioinnin jatkoa: "Kriisin synnyttänyt työsuhdeturvaongelma on melko pieni yhteiskuntarakenteen yksityiskohta verrattuna siihen valtiofilosofiseen taitekohtaan, johon järjestöjohtajien itsetehostus on johtanut. Enää ei ole kysymys irtisanomissuojasta vaan siitä, hyväksyvätkö liitot parlamentaarisen demokratian vai valitsevatko ne korpokratian."

Näin toteaa merkittävä valtiotieteilijä! Kuitenkin nimenomaan yhteiskunnan kokonaisedun ja valtionhallinnon legitimiteettinäkökohtien kannalta olisi erityisen tärkeää fokusoida huomiota syvällisen reflektoinnin hengessä omistajaohjausnäkökulmastakin analysoiden nimenomaan myös julkissektorin ja eri hallinnonalojen sisäisen paikalliskorporativismin jo pidemmän aikaa muodostamiin uhkatekijöihin. Valtion omistajaohjaus kun ei näyttäisi toimivan esimerkiksi virastoissa* kuten se toiminee niin ikään veronmaksajien omistamissa valtion osakeyhtiöissä (valtio-omistajan tärkeimmät välineet ovat itsenäinen omistajastrategian valmistelu ja hyvän hallintotavan eli corporate governancen kehittäminen). Tarkan syyniin voisivat kai tarkemmin ajatellen päätyä myös mahdollisesti vieraan vallan etujen mukaisiin vaikuttamispyrkimyksiin viittaavat lobbytoimintapiirteet* valtionhallinnossa.

Korporativismi on Suomessa elävää elämää siinä missä ehkä korpokratiakin - myös joskus jopa mussolinilaisuuteen vivahtavana sakilaiskulttuurina, jossa ay-vallan väärinkäyttöäkään ei ole paikoin hillinnyt mikään. Tämä on joskus saanut jopa sellaisia vinoumamuotoja, joita on kuvattu karrikoiden 'palkalliseksi sotimiseksi sopupelifilunkeineen veronmaksajan pussista tyyliin sulle-mulle-ei-tolle'. Eikä ainakaan yhdenmukaisuuslain kunnioittaminen ole aina ollut neuvotteluosapuolten päällimmäisiä huolia henkilöstöasioitakaan paikallissovittaessa.

Ay-liitoilla on paikallista sopimista soveltavan suuren työyhteisön kulttuurissa erilaisten henkilöstönsisäisten verkostojen ja epävirallistenkin liittoutumien kautta paljon vakiintunutta käytännön valtaa myös johdossa. Luottamussuhteen säilyttämiseksi ja paikallisen sopimisen syntymiseksi on joskus myös uhrattu joitain pienempiä intressejä. Yksittäisen työntekijän oikeusturva esimerkiksi yt-tilanteissa riippuu joskus käytännössä täysin henkilösuhteiden ja aatteellisen liittolaisuuden laadusta ay-väen ja muiden työyhteisössä vaikuttavien aatteellisten järjestöjen kuten ulkopoliittisen ystävyysseurankin suuntaan. 

Onko valtiovalta 'neuvotteluosapuoli', jos paikallisen sopimuksen solmivat paikalliset henkilöstöärjestöt ja niiden piiristä paljolti asemiinsa nousseet johtoryhmäläiset? Voisiko 'neuvottelukartelli' tässä tilanteessa kaapata hallitusvaltaa liikaakin itselleen? Kaikkien yhteinen intressi kun saattaa olla lypsää yhteiseltä 'vastapuolelta' eli ministeriöltä eli veronmaksajalta mahdollisimman suuri budjetti kellokasväen yhteisesti sopimiin kohteisiin, joita ei suurin surminkaan haluta kertoa talon ulkopuolelle. Monen johtohenkilön asema perustuu juurikin ay-väeltä tulleeseen nosteeseen ja jatkohyväksyntään. On myös muka 'aina heikomman puolella olevia' pääluottamusmiehiä, jotka eivät tule irtisanotuiksi enempää päihdeongelmiensa kuin epäasiallisen syrjintäkäytöksensäkään vuoksi, vaan nauttivat tässä suhteessa talon johdon tasoisesta immuniteetista. 
 

*) Elävän empirian esimerkkitapauksessa erään viraston uusi pääjohtaja aloitti kautensa vuosikymmenen alkupuolella terhakkaasti yrittämällä tuulettaa myös 'tunkkaista ay-kuppikuntaisuutta' hyvinkin suorasanaisin avauksin, mutta joutui lopulta luovuttamaan ja kuoppaamaan sanahelinään vesitetyn 'kulttuurinmuutos'-hankkeensa tältä osin tultuaan ylivoimaisen muutosvastarinnan alla ruotuun pannuksi. 
- Ks. case: Irtisanomissuojan pärstäkerroinriski julkissektorin paikallisessa sopimisessa.    

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

À propos, asiasta melkein toiseen: asiantunteva toimittaja Jarmo Koponen kirjoittaa ansiokkaassa blogissaan Venäjän uhka: "RT (Russia Today) –kanavalla on 22 toimistoa ympäri maailmaa ja yli 1000 hengen henkilökunta. Sen budjetti on kymmenkertaistunut vuosien 2005 ja 2017 välillä."

- Muistutin, että myös Johan Bäckman kumppaneineen on meille tuttu "kotoperäinen" venäjämieliskanava yli vuosikymmenen ajalta. Kuitenkin vain desanttidosentin itsensä tiedetään toimivan virallisesti ja kaiketi saavan palkkaakin Venäjän valtion palveluksessa: https://www.iltalehti.fi/uutiset/2014012417971245_...

Myös tavallisentuntuisen kansalaistoiminnan saralla infovaikutetaan, myös hakkerilonkeroineen. Jarmo Koponen voinee vahvistaa vaikkapa Suomi-Neuvostoliitto-Seuran aiemman 'epävirallisen' aseman merkittävyyden yhtenä aikansa trendinmuokkausverkostojen mielipidejohtajana ja myös jonkintasoisena portinvartijaseulana vaikkapa SNS:n YLEn työpaikkaosaston kautta. Suomessa toimii muuten edelleenkin ainakin yksi Suomi-Venäjä-seuran työpaikkaosasto. Keneltäkään ei kai ole jäänyt huomaatatta, että tämä radikaalimpaa RuFi-järjestöä kieltämättä maltillisempi virallinen ystävyysseura ei ole enää vuosiin sekään ollut ihan vaan pelkkä ei-poliittinen kulttuuri- ja matkailukerho. Se on taas selkeästi venäjämielinen lobbyverkosto paljolti entisine aktivisteineenkin ja kontakteineen ja järjestelee mm. 'rauhanpolkupyöräretkiä' Viipurin imperialistisiin voitonpäiväjuhliin. SVS on uudelleenaktivoitunut paikoin myös ns. yleisten syiden mukaisen 'oikeinajattelun' auktorisoituna edustajana. - Tutkivan journalismin syyniin voisivat siis kernaasti päätyä myös mahdollisesti vieraan vallan etujen mukaisiin vaikuttamispyrkimyksiin viittaavat viattomantuntuiset lobbytoimintamuodot, joita on nähty taas huolestuttavan oloisesti jopa eräillä valtionhall...> http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/26299...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset