Retoriikan kyseenalaistuksia Speculare necesse est

Kuulkaas Juhana Vartiaisen, ilmastonmuutoksen ja korporativismin epäilijät!

  • Kalliita ilmastokuoppia veronmaksajan piikkiin?
    Kalliita ilmastokuoppia veronmaksajan piikkiin?

Vartiaisen arvostelijat ovat joissain asioissa häntä enemmän oikeassa ja joissain väärässä. Kaikkia relevantteja näkökulmia (mm. lentopäästöt) ei ole vielä otettu kunnolla esille tässä "irtisanomislakia", paikallista sopimista ja ay-liikkeen liiallista tai liian vähäistä valtaa vuoroin sivuavassa korporativismikeskustelussa: wikipedia/Korporativismi 
     
Totuuskolikolla on edelleen vähintään kaksi puolta kantteineen. Kylmän sodan brezhneviläinen pysähtyneisyys ei oikeastikaan ole työelämässä vielä yksiselitteisesti ohi (ks. case-linkki lopussa). Vastajulkistettu ilmastoraportti on sekin vetänyt naamat vakaviksi m.meikäläisten lisäksi niin työnantajaleirissä kuin hallituksessa ja ay-liikkeessäkin - toivon mukaan niin myös konkreettisesti itsekriittisessä mielessä muutenkin kuin vain teollisuuspäästöjen ym. 'muiden aiheuttamien syiden' suhteen. Esimerkiksi työ- ja liikematkalentojen ei-kestävästi-vastuullinen perinne saisi suorastaan neuvostohenkisessä lentopäästöhuolettomuudessaan päätyä kattavaan säästösyyniin jo ennen nykyisen nousukautemme piakkoin häämöttävää loppua. 

Siis peräänkuulutan talous- ja ympäristönsäästösyyniä myös veronmaksajan rahoittamassa julkishallinnossamme sen yhäkin jatkuvine Brysselin ym. tuiki tärkeine toistuvaisreissaamisineen ja 'opintomatkoineen' ohittamattomiin must-kohteisiin. Lentomatkat kun lähtökohtaisesti maksavat enemmän kuin Jani Toivolan taksimatkat sekä rahassa että hiilijalanjäljessä (Finnair: yli 1000 €)  ja useinkin ovat yhtä turhanpäiväisiä kuin ns. henkilöstökoulutuspäivät korpihotellikylpylöissä ja ulkomaanristeilyillä. 

Alla linkatussa esimerkkicasessa jotkut työntekijät muistuttivat virastonsa johtoa siitä, että lukuisat 'saavutettuina etuina' pidetyt rutiinilentomatkat voisi nykypäivänä korvata turvallisin verkkokontaktein, eikä taantuman syvimpinä päivinä olisi ollut välttämätöntä lähettää Rion ilmastokonferenssiinkaan mukavaa mutta kielitaidoltaan puutteellista aktivistia, jonka ympäristöasiantuntijuuden merkittäviä vahvistustekijöitä olivat mm. ay-liikkeen tummanpunaisemman siiven ja ystävyysseuran tuki ja myönteisehköt raportit itänaapurin ympäristöyhteistyön kehityksestä mm. Laukaanjoen takavuosien mittausjupakan aikoihin. Vääriä säästöehdotuksia tehneet joutuivat hetimiten yt-uhanalaisiksi toisin kuin ylimääräistä palkallista viikoittaista liikuntatuntia vaatineet ay-aktiivit.

 
Opportunistipopulisti Hjallis Harkimo puolestaan aikoo korjata pysähtyneisyysdebatista voitot kotiin toteamalla blogissaan: "Kannattaa miettiä näitä rakenteita, vastaavatko ne oikeasti tämän päivän työelämää, joka ei ole enään samanlaista kun se oli silloin, kun koko korporaatiohomma laitettiin alulle.

- Harkimo on kyllä tuossa kohtaa oikeassa. Korporativismi on ollut Suomessa elävää elämää pitkään, myös joskus jopa mussolinilaisuuteen vivahtavana sakilaiskulttuurina, jossa ay-vallan väärinkäyttöäkään ei ole paikoin hillinnyt mikään. Kunta- ja valtiosektoreillahan on harjoitettu jo pitkään paikallista sopimista jyrkkienkin liittojen ja näiden osin aikoinaan asemiinsa nostamien johtoryhmäläisten kesken. Paikallinen sopiminen on joskus saanut jopa sellaisia vinoumamuotoja, joita on kuvattu karrikoiden 'palkalliseksi sotimiseksi sopupelifilunkeineen veronmaksajan pussista tyyliin sulle-mulle-ei-tolle'. 

Ay-liitoilla on paikallista sopimista soveltavan suuren työyhteisön kulttuurissa erilaisten henkilöstönsisäisten verkostojen ja epävirallistenkin liittoutumien kautta paljon vakiintunutta käytännön valtaa myös laitosten ja virastojen johdossa. Luottamussuhteen säilyttämiseksi ja paikallisen sopimisen syntymiseksi kun on joskus ilmeisesti uhrattu joitain pienempiä intressejä, kuten jopa laillisuusnäkökohtien kattava valvonta. Yksittäisen työntekijän oikeusturva riippuu joskus käytännössä täysin henkilösuhteiden ja aatteellisen liittolaisuuden laadusta ay-väen suuntaan. Entä onko 'valtiovalta' neuvotteluosapuoli, jos paikallisessa sopimisessa sopimuksen solmivat paikalliset henkilöstöjärjestöt ja niiden piiristä paljolti asemiinsa nousseet johtoryhmäläiset, ja kaikkien yhteinen intressi on lypsää yhteiseltä 'vastapuolelta' eli ministeriöltä eli veronmaksajalta mahdollisimman suuri budjetti kellokasväen yhteisesti sopimiin kohteisiin, joita ei mielellään haluta kertoa talon ulkopuolelle? 

Monen johtohenkilön asema perustuu juurikin ay-väeltä tulleeseen nosteeseen ja jatkohyväksyntään. On myös muka 'aina heikomman puolella olevia' pääluottamusmiehiä, jotka eivät tule irtisanotuiksi enempää päihdeongelmiensa kuin epäasiallisen syrjintäkäytöksensäkään vuoksi. - Yksi tosielämän esimerkki löytyy hiljattain julkaistusta raportista, jonka esittelemässä tapauksessa viraston uusi pääjohtaja aloitti kautensa joitain vuosia sitten terhakkaasti yrittämällä tuulettaa tunkkaista ay-kuppikuntaisuutta, mutta joutui lopulta luovuttamaan ja kuoppaamaan 'kulttuurinmuutos'-projektinsa tultuaan ylivoimaisen muutosvastarinnan alla ruotuun pannuksi - ks. case: Irtisanomissuojan pärstäkerroinriski julkissektorin paikallisessa sopimisessa.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"Phuketin-lento vastaa lähes 10 vuoden autoilua, Lontoon liki kahden: Näin hurjasti päästösi vähenevät, jos lopetat lentämisen" - https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/phuke...

Jutussa ei kerrota suoraan Brysselin tai Strassbourgin tai Luxemburgin lentopäästöjä, mutta siellä on linkki lentolaskuriin, jossa voi tsekata oman matkansa päästelyt.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Viraston uusi pääjohtaja aloitti kautensa vuosikymmenen alkupuolella terhakkaasti yrittämällä tuulettaa myös tunkkaista ay-kuppikuntaisuutta hyvinkin suorasanaisin avauksin, mutta joutui lopulta luovuttamaan ja kuoppaamaan sanahelinään vesitetyn 'kulttuurinmuutos'-hankkeensa tältä osin tultuaan ylivoimaisen muutosvastarinnan alla ruotuun pannuksi. - Toivottavaa olisi, että pääjohtajan virkakauden lopun pian häämöttäessä tätä 'kulttuurinmuutosta' vielä tarkasteltaisiin syvällisen reflektoinnin hengessä onnistuneen digitalisaatiokehityksen ja yksilöllisten eläköitymisnäkymien lisäksi myös hallinnonalan ja yhteiskunnan kokonaisedun kannalta omistajaohjausnäkökulmasta paikalliskorporativismin uhkatekijöitä analysoiden. Valtion omistajaohjaus ei näyttäisi toimivan virastoissa kuten veronmaksajien omistamissa valtion osakeyhtiöissä (valtion äänioikeuden käyttämistä yhtiökokouksissa sekä muita toimenpiteitä, joilla valtio osakkeenomistajana myötävaikuttaa yhtiöiden hallintoon ja toimintaperiaatteisiin). Valtio-omistajan tärkeimmät välineet ovat itsenäinen omistajastrategian valmistelu ja hyvän hallintotavan eli corporate governancen kehittäminen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset