Retoriikan kyseenalaistuksia Speculare necesse est

STTK:n ja Lindströmin pärstäkerrointen välinen pihvi?

  • well done?
    well done?

Antti Palolan mukaan STTK ei hyväksy, että työntekijät asetetaan eriarvoiseen asemaan sillä perusteella, minkä kokoisessa yrityksessä he työskentelevät. Jari Lindström toteaa, että juntturassa ollaan. Haiskahtaa, ettei taida syntyä lasta eikä pihviä sanahelinäsämpylän väliin näillä pärstäkertoimilla ja wanna-be-kätilöillä. Valmisteluajassa mitaten tuotteen pitäisi jo hyvinkin olla well done, mutta asia ei todellakaan ole pihvi. Ja kokkisotatuomaristokin vetää härskisti kotiin päin. 

- Käsi sydämelle, myös STTK! Lindströmin väläyttämää villiä länttä ei kaivata, muttei myöskään joillain aloilla paikallisesti vallinnutta "villiä itää". Laittomat irtisanomiset ja muu työsyrjintä pärstäkertoimen perusteella eivät näet ole työelämässä olleet ihan vieras ilmiö tähän astikaan ainakaan suurissa julkisalojen työpaikoissa. Kunta- ja valtiosektoreillahan muuten on harjoitettu jo pitkään paikallista sopimista muun muassa sttk:laisten ja akavalaisten liittojen ja näiden osin aikoinaan asemiinsa nostamien johtoryhmäläisten kesken. Paikallinen sopiminen on joskus saanut jopa sellaisia vinoumamuotoja, joita on kuvattu karrikoiden 'palkalliseksi sotimiseksi sopupelifilunkeineen veronmaksajan pussista tyyliin sulle-mulle-ei-tolle'. Yksi tosielämän case-esimerkki on julkaistu hiljattain raportissa, jonka blogilinkki on lopussa.  

Uusi irtisanomissäännös voisi kuulemma tulla käytännössä sovellettavaksi esimerkiksi silloin, kun työntekijä ei noudata työaikoja, laiminlyö työnantajan määräämiä työtehtäviä tai suorittaa niitä ohjeiden vastaisesti. Mainitussa casessa nuo kriteerit on jätetty huomiotta mm. luottamusaktiivien kohdalla, mutta ns. poliittisesti motivoituneet diskriminointiperusteet katsottu sopiviksi ns. villin työntekijän kohdalla, ja joskus jopa irtisanomissyynä. 

Vai ovatko esimerkiksi 'vääränlainen' säästöehdotus 'oikeanlaisia' sellaisia pyydettäessä tai 'neuvostovastainen' mielipide hyväksyttäviä syitä irtisanomiselle vielä tällä vuosituhannella enempää suuressa valtionvirastossa kuin pienessä yksityisessä yrityksessäkään? Casessa kuvattuja lakiin pohjautumattomia toimintakulttuurikäytänteitä voisi vertailla nykylain kirjaimeen, ja samalla pohtia sitäkin, miten jatkossa voitaisiin taata kauniin lakitekstin ja arjen välisen ristiriitagäpin jonkinasteinen umpeenkuroutuminen. Sekin voisi siis olla hyvä pohtia vielä kertaalleen, ovatko poliittiset irtisanomiset ylipäätään juridiseettisesti perusteltavissa enää tällä vuosituhannella ja annetaanko ay-liikkeen keskinäisten aatteellisten suuntien linjariitojen vaikuttaa käytännön epäpoliittisten asioiden sopimisperusteisiin. Luottamussuhteen säilyttämiseksi ja paikallisen sopimisen syntymiseksi kun on joskus ilmeisesti uhrattu joitain pienempiä intressejä, kuten jopa laillisuusnäkökohtien kattava valvonta. 

Ay-liitoilla on paikallista sopimista soveltavan suuren työyhteisön kulttuurissa erilaisten henkilöstönsisäisten verkostojen ja epävirallistenkin liittoutumien kautta paljon vakiintunutta käytännön valtaa myös laitosten ja virastojen johdossa. Yksittäisen työntekijän oikeusturva riippuu joskus käytännössä täysin henkilösuhteiden ja aatteellisen liittolaisuuden laadusta ay-väen suuntaan. Monen johtohenkilön asema perustuu juurikin ay-väeltä tulleeseen nosteeseen ja jatkohyväksyntään. Ja liitoissahan on toki muunkinlaisia  kuin luottamuksen kohtuudella ansaitsevia luottamushenkilöitä ihan siinä missä ketkuja on työnantajapiireissäkin. On myös muka 'aina heikomman puolella olevia' pääluottamusmiehiä, jotka eivät tule irtisanotuiksi enempää päihdeongelmiensa kuin epäasiallisen syrjintäkäytöksensäkään vuoksi. Vallan väärinkäyttö ei elävässä empiriassa todellakaan rajoitu pelkästään muihin kuin ay-liikkeen piireihin. 
 

Katkelmia tosielämän case-tapauksesta oikeasti olemassaolevasta monen sadan hengen työyhteisöstä, jossa "vahva yhtenäinen taisteleva ay-liike huolehtii henkilöstön hyvinvoinnista ja työoikeudellisesta puolenpidosta pärstäkertoimeen katsomatta" aina viimeiseen niittiin saakka: 

Kun määräaikaisessa tehtävässä hyvin palvellut pätkätyöläinen paljasti silloisen pääluottamusmiehen loppuhaastatteluun jatkoonsuositeltavaksi kutsuttuna olevansa Ytk:n eli 'väärän liiton' jäsen, oli tämän ääni muuttunut kellossa: "Perkele, porvarien kätyri!" 

Taantumavuosina 2012-14 oli mainitun paikallista sopimista noudattavan suuren työpaikan johto pyytänyt budjettiraamin kiristyttyä säästöehdotuksia myös henkilöstöltä. Eräs työntekijä ehdotti säästöjä talon korkeiden työmatkakustannusten puolelta monen yhteyden hoituessa nykyisin verkossa yhtä hyvin kuin lentäen. Talon molemmat henkilöstöjärjestöt olivat jo jonkin aikaa vakavissaan vaatineet työajan lyhentämistä viikoittaisen palkallisen liikuntatunnin muodossa, ja hanketta kampanjoitiin kiivaasti talon henkilöstöfoorumilla. Mainittu työntekijä muistutti, ettei aloite varmaan kuulosta hyvältä talon ulkopuolella ja työajan lisäämistä tuolloin vaatineiden työmarkkinaosapuolten korvissa varsinkaan, jos se pääsee taantumasta kärsivien työttömyysalojen ja median tietoon: "työpaikkazumbailu maksaisi talolle vuodessa enemmän kuin 20 Merja Ailuksen kuuluisaa Bemaria", hän oli laskenut. Työnteon leikkaaminen ilman palkkakustannusten alentumista ei hänestä siis vaikuttanut järkeenkäyvältä ratkaisulta ja oli ehdotuksena huonosti ajoitettu. 

Mainittu kriittinen työntekijä sai nyt kokea sekä matkailevan keskijohdon että jyrkemmän ay-siiven suunnalta joukonpetturiksi leimaamista jopa konkreettisestikin väkivaltaisin viestein, ja kevään 2015 yt-neuvotteluissa hän sitten yllättäen valikoitui talosta irtisanottavien parinkymmenen joukkoon. Uutta liikesalaisuuslakiakohan sovellettiin 'edehtivästi' vai katsottiinko 20 yksikön liikuntatuntipanostusrinnastus liian kenkuksi? 

Toisen henkilöstöjärjestön pääluottamusmies kyllä arveli tuoreeltaan, etteivät esitetyt "tuotannollistaloudelliset syyt" voineet ko. tapauksessa oikeasti perustua mihinkään muuhun kuin hyvänä työntekijänä tunnetun yt-uhanalaisen aiemmin henkilöstöfoorumilla ilmaisemiin mielipiteisiin, mutta riitauttamiseen ei lähdetty vaikean toteennäyttämisen ja paikallisten realiteettien vuoksi. Toisen henkilöstöjärjestön kellokaspiireissä kun asiaa lähestyttiin muunlaiset joukkointressit edellä.     

- Ks. case: Irtisanomissuojan pärstäkerroinriski julkissektorin paikallisessa sopimisessa  
  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset