Retoriikan kyseenalaistuksia Speculare necesse est

Irtisanomissuojan pärstäkerroinriski julkissektorin paikallisessa sopimisessa

  • Blogistilla on hallussaan kopio diarioidusta päätöksestä, jossa irtisanomiseen johti ns. neuvostovastainen mielipide.
    Blogistilla on hallussaan kopio diarioidusta päätöksestä, jossa irtisanomiseen johti ns. neuvostovastainen mielipide.

SAK:n liitot eivät hyväksy irtisanomisperusteiden keventämistä pikkuyrityksissä. STTK:n puheenjohtaja sanoo, että jos työsuhdeturva riippuisi yrityksen koosta, se laittaisi työntekijät eriarvoiseen asemaan. Pardia vaatii hallitusta keskeyttämään lakihankkeen. Akavan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön JUKOn toiminnanjohtaja puolestaan pitää hallituksen esitystä kohtuuttomana: "Toteutuessaan se lisäisi pärstäkertoimeen perustuvien irtisanomisten riskiä. Kynnys riitauttaa tällaisia irtisanomisia olisi korkea" (Verkkouutiset 30.8.2018).


Tosin pärstäkertoimeen perustuvien irtisanomisten riski on ollut valikoivasti olemassa entuudestaankin myös Pardian ja JUKOn hyvin tuntemilla julkissektorialoilla - ja useamman sadan henkilön työpaikoillakin. Ainakin jos ns. poliittisin perustein motivoidut potkut lasketaan tähän pärstäkerroinkategoriaan. Eikä riitauttamista ole pidetty JUKOssakaan aina periaatteellisesti yhtään parempana vaihtoehtona kuin asian paikallista sopimista eli villaisella painamista. Riitautuskynnystä nostanee myös työsyrjinnän hautaamissuositus irtisanouttamisen ja ns. pronssisen kipukädenpuristuksen alle, joihin suurilla julkistyönantajilla voi olla myös eläkekustannusnäkymiinsä liittyviä yllykkeitä. 
 

Ai onko mustaa valkoisella? - On, case-raportti alla 

CASE* 

Taantumavuosina 2012-14 oli erään paikallista sopimissovellusta noudattavan viraston johto pyytänyt budjettiraamin kiristyttyä säästöehdotuksia myös henkilöstöltä. Eräät virkamiehet ehdottivat säästöjä talon korkeiden työmatkakustannusten puolelta monen yhteyden hoituessa nykyisin verkossa yhtä hyvin kuin lentäen vaikkapa Belgiaan tai Brasiliaan tai Kazakstaniin,  eikä taantuman syvimpinä päivinä olisi ollut välttämätöntä lähettää Rion ilmastokonferenssiinkaan mukavaakaan aktivistia. Talon molemmat henkilöstöjärjestöt (STTK:lainen ja akavalainen) olivat jo jonkin aikaa vakavissaan vaatineet työajan lyhentämistä viikoittaisen palkallisen liikuntatunnin muodossa, ja hanketta kampanjoitiin kiivaasti viraston henkilöstöfoorumilla. Yksi mainituista kriittisistä virkamiehistä muistutti, ettei aloite varmaan kuulosta hyvältä talon ulkopuolella ja työajan lisäämistä tuolloin vaatineiden työmarkkinaosapuolten korvissa varsinkaan, jos se pääsee taantumasta kärsivien työttömyysalojen ja median tietoon: "työpaikkazumbailu maksaisi talolle vuodessa saman kuin 20 Merja Ailuksen kuuluisaa Bemaria", hän oli laskeskellut. Työnteon leikkaaminen ilman palkkakustannusten alentumista ei hänestä siis vaikuttanut järkeenkäyvältä ratkaisulta ja oli ehdotuksena huonosti ajoitettu. Pari vääriä säästöehdotuksia tehnyttä joutui lopulta jostain syystä yt-uhanalaisiksi toisin kuin ylimääräistä palkallista viikoittaista liikuntatuntia vaatineet ay-aktiivit. 

Mainittu kriittinen virkamies sai nyt kokea sekä matkailevan keskijohdon että jyrkemmän ay-siiven suunnalta joukonpetturiksi leimaamista suorasukaisin viestein ja jopa konkreettisena väkivallantekona henkilöstotilaisuudessa, ja kevään 2015 yt-neuvotteluissa hänkin sitten yllättäen valikoitui talosta irtisanottavien parinkymmenen joukkoon. Jukolaisen henkilöstöjärjestön pääluottamusmies arveli tuoreeltaan, etteivät esitetyt "tuotannollistaloudelliset syyt" voineet tämän akavalaisjäsenen tapauksessa oikeasti perustua mihinkään muuhun kuin hyvänä työntekijänä tunnetun yt-uhanalaisen aiemmin henkilöstöfoorumilla ilmaisemiin mielipiteisiin. Mutta koska tätä oli mahdotonta näyttää juridiskäytännöllisesti toteen, päätös nieltiin harkinnan jälkeen, kun erotettavalle oli suositeltu ns. sovintoratkaisua. Irtisanomistapauksessa 2009 taas jukolais-akavalaisen pääluottamusmiehen väliintulo johti laittoman suullisen irtisanomisen peruuttamiseen ja 'ylilyönnin ja poliittisluontoisen kiivastumisen' anteeksipyyntöön lopulta myös pääjohtajatasolla. Jukolainen pääluottamusmies katsoi tuolloin ja myöhemminkin voivansa puolustaa myös ns. villien eli liittoihin kuulumattomien etua, toisin kuin kilpailevan henkilöstöjärjestön tuolloinen poliittisesti jyrkkä pääluottamusmies.

Julkissektorillehan on elinkeinoelämässä yleisen käsityksen mukaan ajan mittaan luotu 'esteitä tuottavuuden kasvulle' erilaisilla henkilöstömääräkiintiöillä ja monessa suhteessa ylimitoitetullakin irtisanomissuojalla. Sekin kuitenkin on tiedossa, että julkissektorin irtisanomissuoja ei käytännössä suojaa 'poliittisesti epäkorrekteja' virkamiehiä, jotka esimerkiksi erehtyvät uskomaan sanan olevan oikeasti vapaa johdon pyytäessä kehitysehdotuksia ja mielipiteitä henkilöstöfoorumilla. Jopa poliittiset potkut ovat edelleen tuttu ilmiö Suomen jälki-70-lukulaisessa valtionhallinnossa. Vaikka nykyisin virkamiesten valtavirta onkin puolueettomia ammattilaisia, ei aikoinaan asemiinsa nostettujen konkareiden kuten ns. taistolaisten toimia ehkä kv. verkostoineenkin enempää kuin radikaaleimmin taistelevia vihaisia nuoriakaan ay-kellokkaita saa kritisoida. Näillä kuplapoliittisilla aktivisteilla on välillä ollut kovastikin vaikutusvaltaa myös henkilöstöasioihin luottamusmiestehtävänsä ja/tai johtavan asemansa ja joskus ulkopoliittisen toverilobbynkin kautta, paikallisen sopimisen hengessä tietysti.

Eikä ainakaan yhdenmukaisuuslain kunnioittaminen ole aina ollut neuvotteluosapuolten päällimmäisiä huolia henkilöstöasioitakaan paikallissovittaessa. Myös pärstäkerroinpotkut ovat siis tuttu juttu yhä, ja joskus niissä luottamusmieskin voi vain vahvistaa kahdenkeskisissä viestinvaihdoissa niin tapahtuneen. Irtisanomistapauksessa 2015 juko-akavalainen pääluottamusmies ei halunnut lähteä riitauttamaan irtisanomista eli toivottomaan taisteluun sen ilmiselvän laittoman motiivin todistamiseksi, kun sttk-pardialaisen henkilöstöjärjestön puolella ei ilmeisestikään ollut kiinnostusta, vaan jopa työsyrjintään itse osallistuneita toimitsijoita omine intresseineen.

Kuvatussa paikallisen sopimisen alakulttuurissa on ollut pitkään yhtenä epävirallisesti toimivana osana myös eräänlainen korporativistis-anarkosyndikalistinen radikaalifraktio, jolla on ollut edustuksensa jyrkemmässä henkilöstöjärjestössä ja jonkin aikaa myös viraston johtoryhmässä. 'Ay-liikkeen loukkaamista' ei tuossa piirissä siedetä, eikä liittoihin kuulumatonta tai 'vääränväristä' edelleenkään aina katsota hyvällä myöskään portinvartijatovereiden urankehityssyynissä.

Kun määräaikaisessa virassa hyvin palvellut pätkätyöläinen paljasti 2002 silloisen pääluottamusmiehen loppuhaastatteluun jatkoonsuositeltavaksi kutsuttuna olevansa Ytk:n eli 'väärän liiton' jäsen, oli tämän ääni muuttunut kellossa: "Perkele, porvarien kätyri!" Kun eräs puolueeton ehdotti 2008 intranetissä ystävyysseuraosaston perustamista taloon muillekin naapurimaille kuin perinteiselle, toinen pardialainen luottamushenkilö vastasi, että siitä vaan mutta liity nyt ensin Venäjä-seuraan. 

Tämän ay-aktiivien 'yya-siiven' erityisen tuomion kohteeksi joutui loppukesästä 2008 intrafoorumikeskustelussa esitetty ehdotus, että viraston Suomi-Venäjä-seuran paikallisosasto toimisi perinteisen rauhantyölinjansa mukaisesti kontaktejansa hyödyntäen hillitäkseen Venäjän sotatoimia Georgian Etelä-Ossetiassa. Tämän lausuman katsottiin olleen asiaton ja loukkaava talon 'virallisen ulkopoliittisen linjan' vastaisena. - Kuitenkin voitaneen sanoa, että ehdotus oli lähempänä kansakunnan perusviiteryhmän valtavirran näkemyksiä kuin mainitun yya-lobbyn Putinia puolusteleva kanta, vrt. silloisen ulkoministerin Alexander Stubbin 8-8-8-lausunto ja sodan nykyinen kv. jälkiarviointi.**  Myöskin Krimin valtauksen 2014 ja Itä-Ukrainan venäjämielisten "kansantasavaltojen" laittomuuden ja imperialistisen luonteen mainitseminen foorumin kv. keskustelussa herätti paheksuvaa närää.


Kyseessä olevassa valtionvirastossa noudatetaan paikallisen sopimisen käytäntöä, jossa keskeisistä työehdoista sovitaan vuosittain johdon ja kahden henkilöstöjärjestön edustajien salaisissa neuvotteluissa. Yleisesti niitä kutsutaan paikallisiksi työehtosopimusneuvotteluiksi valtion määrittelemän budjettikehyksen puitteissa. Silloin kun menee hyvin ja jaettavaa on, sitä jaellaan moninaisiin kohteisiin. Silloin kun budjettiraami on tiukka, sovitaan tiukastikin neuvotellen, ja 'työntekijäosapuoli' vetoaa esimerkiksi vientisektorin tms. oikeansuuntaiseen esimerkkiin palkankehityssuosituksena. Joustoja alaspäin tai lomarahoihin koskemista ei lähtökohtaisesti siedetä. 

Neuvottelijat kuitenkin tuntevat toisensa pitkältä ajalta myös henk.koht. eikä vain kollegoina. "Vastakkaiset" neuvotteluosapuolet pelaavat välistä eräänlaista sopupeliä ja ovat pitäneet joskus julkisestikin valtiollista päärahoittajaansa 'yhteisenä vihollisena'. Esimerkiksi ex-pääjohtajan mukaan on "kolme uhkaa: VM, VM ja VM!". Hän teki koko työuransa ko. viraston palveluksessa, ja media uutisoikin hänen saaneen vuosituhannen alussa pääjohtajan paikan "pitkällä kokemuksella ja vasemmistosympatioilla". Yleisesti on talon sisällä ja tuttujen kesken myös katsottu virastolla olevan eräänlainen itsenäinen asema tai oikeutettu autonomia muutenkin kuin vain tieteellisessä mielessä. Joskus tämän on katsottu tarkoittavan sitäkin, että myös rekrytointi tulisi hoitaa vain 'sisäpiiristä', ja jopa nepotismiin viittaavia merkkejä kerrotaan havaitun. 

Niin talon kehittämisjohto kuin henkilöstöjärjestöt kuin talon suojissa toimiva ystävyysseuran paikallisosastokin ovat olleet syystäkin ylpeitä siitä, että ko. valtionvirasto on onnistunut tietotaitonsa ja perinteisten suhteidensa avulla hankkimaan jonkin verran myös ulkopuolista lisärahoitusta. Sitä on tullut mm. kehitysapuvaroista ja Maailmanpankilta siirtymätalouksien tukemiseen pääasiassa alan osaamisen ja teknisen kehityksen konsultointityöhön niiden pyrkiessä EU-tasoisten standardien ja luotettavuuden saavuttamiseen. Tämän työn koettua arvoa ei ole himmentänyt se, että osassa apukohdemaita varsinkin ex-neuvostotasavalloissa kehityskonsultoinnin toteutunut tuloksellisuus on takellellut merkittävästikin, esimerkiksi Kazakhstanissa. Kehitys on ollut paikoin ajoittain jopa negatiivista. Esimerkiksi Venäjän valtiollinen yhteistyövirasto julkisti vuoden 2014 Ukrainan Krimillä toteutetun ns. kansanäänestyksen tulokset sekä teknisellä että eettisellä mittarilla mitaten erittäin arveluttavalla tavalla, ikään kuin Venäjän virallisina vaalituloksina ja samaan tapaan  'luotettavina' kuin esimerkiksi Tshetshenian vaalien yli sadan prosentin osallistumisluvut. Ympäristöalan raportoinnin luotettavuuskehityksen suhteen on sallittu samanlaista läpisormienkatsomista avustuskohdemaan ilmeisestä kehityshaluttomuudesta huolimatta. Osaajaresurssien sitomista mainittuun kehitysaputoimintaan ei kuitenkaan ole virastossa katsottu aiheelliseksi/suotavaksi/hyväksyttäväksi kritisoida myöskään mahdollisesti ilmenneitä tietoturvariskejä koskevilta osin. 

Virastossa vuonna 2015 loppuunsaatettu kulttuurinmuutoskampanja toi esiin vuosikymmeniä pinnan alla kytien ilmenneitä paikalliskulttuuripiirteitä myös vaiettuine vinoutumineen. Osasta niistä saattaisi ehkä myös venäjäntrolleista kirjoittava toimittaja Jessikka Aro kiinnostua. Esimerkiksi siitä, että mainittu virkamies oli jo vuonna 2009 viraston edellisen pääjohtajan kaudella irtisanottu täysin ilmipoliittisista syistä. Nuo potkut oli tosin akavalaisen järjestön väliintulon jälkeen tuoreeltaan peruttu. Suullista irtisanomista oli tuolloin pahoiteltu 'ylilyöntinä' jo seuraavana päivänä jukolaisjärjestön lausunnon jälkeen, siinä kun ei periaatteessa hyväksytty potkuja mielipiteen ilmaisun vuoksi.

Kaiketi talon johto oli kuunnellut talossa toimivan perinteisen vaikutusvaltaisen ulkopolitiikkalobbyn masinoimaa erottamisvaatimusta kutakuinkin kritiikittä hyväksyessään sen. Irtisanomisen työhuoneen ovelta huutanut yksikönjohtaja oli kertonut, että ymmärsi kyllä virkamiehen suhtautumisen jyrkkiin yya-linjalaisiin samaten kuin näiden suhtautumisen toisinajattelijaan, mutta tämän olisi myös puolestaan pitänyt ymmärtää, että ko. työyhteisö on vanhastaan ikäänkuin näiden valtakuntaa, jota oli nyt tultu ulkopuolelta häiritsemään. Muutamaa vuotta myöhemmin riitti alempiin arkistonsiivoustehtäviin siirrolla uhkaamisen syyksi se, että virkamies oli ilmoittanut, ettei osallistu yksikön syysristeilylle ulkomaiseen kylpyläkohteeseen, josta oli ilmoitettu, ettei tällä kertaa käsitellä työasioita nimellisestikään sattumoisin yksikönjohtajan merkkipäiväjuhlan hengessä. Joidenkin talossa pitkään palvelleiden virkamiesten mukaan 'erilaisen' mielipiteen ilmaiseminen ei ollut mitenkään poikkeuksellinen syy työsyrjintään ja urakehityksen tyssäämiseen.

Syynä erottamisvaateelle 2009 oli ollut se, että ko. virkamies oli pyytänyt lakiosastoa ja työsuojeluvaltuutettuja tutkimaan häntä kohtaan esitetyn perättömän syytöksen lähteet. Tuolloin talon intranetissa oli esitetty hallinnon nimissä suorasukaisen 'johanbäckmanilaisessa' hengessä vakava syytös "venäläisvastaisesta rasismista". Syytöksen perusteita ei tutkittu, vaan vastauksena annettiin kielto kirjoittaa enää 'avoimelle ja vapaalle' foorumille. Blogistilla on hallussaan kopio tuolloisen pääjohtajan allekirjoittamasta diarioidusta virastopäätöksestä, jossa lopulta irtisanomiseen johtaneen sensurointipäätöksen syyksi todetaan 'poliittisen mielipiteen' esiintuonti ja sen 'neuvostovastaisuus'. 

Erottamisvaateiden ensisijaisena pohjana ja perusteluna oli kaikesta päättäen ollut Tallinnan Pronssisoturi-kriisin 2007 ja Sofi Oksasen 'Kaiken takana oli pelko' -kirjan julkistuksen jälkimainingeissa virkamiehen samaan intranetiin kirjoittama lausuma "Neuvostoliitto aloitti sodan Suomea vastaan ja miehitti Viipurin läänin laittomasti omalla väellään talvisodan ja jatkosodan jälkeen", mitä lausumaa väitettiin rasistiseksi ja venäläisvastaiseksi. Toiseksi syyksi paljastui Johan Bäckmanin 'halventaminen' etuliitteellä 'desanttidosentti'.

Tuossa Sanoma-talon kirjanjulkistustilaisuudessa 2009  oli ollut mukana myös dosentti Johan Bäckmanin kannattajia ja virolaisen Yövartio-joukkion jäseniä sekä joitain venäjämielisiä aktiiveja myös mainitusta virastosta. Bäckmanin mukaan kirja on "rasistinen ja syrjivä, koska siinä ei ole lainkaan otettu huomioon venäläisten historioitsijoiden mielipiteitä". Venäjän valtapuolue Yhtenäinen Venäjä tuomitsi Viron lähetystön järjestämät tilaisuudet laittomiksi ja venäläisvastaisiksi. Bäckman ja toimittaja Leena Hietanen esiintyivät saman viikon A-talk-ohjelmassa, jossa Hietanen mm. sanoi, että virolaiset ovat ”rikollisen tyhmä kansa” ja että Vladimir Putinilla on oikeus lähettää tankit Tallinnaan. Bäckman sanoi ennen Nashi-mielenosoituksen alkua, että jos toinen osapuoli ei luovu historianäkemyksestään, kiista ratkaistaan "raudalla ja verellä" eli väkivalloin. - wiki/Tausta:_Nashi-mielenosoitus-helsingissa 

Mainittu raskauttavan 'neuvosto- ja venäläisvastainen' foorumilausuma itänaapurimme syyllisyydestä sodan aloittamiseen ja Karjalan miehitykseen sen jälkeen on tuomittu viraston virallisessa nuhteluasiakirjassa huhtikuussa 2009, jossa suorastaan bäckmanilaisin sanakääntein luokitellaan kirjoitetut historiafaktat 'asiattomaksi ja rasistiseksi toiminnaksi' muka virkamieslain 14 § 2 momenttiin nojaten eli sitä tarkoitushakuisesti täysin väärin tulkiten.

Syntilistalla mainittiin lisäksi "toisen virkamiehen halventaminen", millä viitattiin kaikesta päättäen dosentti Johan Bäckmanin nimen leikilliseen etuliitteeseen 'desanttidosentti'. Tehdyn selvityksen perusteella näet ainut virkamieheen kohdistunut jollain tapaa henkilöönmenevä loukkaavaksi tulkittava sanavalinta ko. nuhteluasiakirjassa viitatussa keskustelukontekstissa oli ollut tuo mediasta tuttu pilatermi. Jossain määrin tuolloin voimassaollutta yliopistodosentuuria halventavanakaan tuota leikkititteliä ei voitane pitää kohtuudella ihan pääjohtajatason varoituksen ja kirjoituskiellon väärttinä toisen virkamiehen halventamisena!

Kun virkamies sitten vaati sensurointipäätökseen sisältyneen rasismisyytöksen oikaisua tai tarkempaa näyttöä ja juridisesti hyväksyttävää selvitystä siitä, miten mainittu lähihistoriallinen tositoteama muka on rasistinen ja venäläisvastainen, hänet lopulta irtisanottiin. Talon 'avoimella ja vapaalla' mielipidefoorumilla on perinteisesti käyty avoimen poliittista keskustelua. Äärimmäisiäkin tyypillisesti yya-ajoilta tuttuja kantoja on lähtökohtaisesti suvaittu ja tuettukin esimerkiksi, kun 'lännen riistäjäkapitalisteja suomalaisine lakeijoineen' on myös puolileikillisesti halvennettu.   

Poliittiset potkut 2009 vaihtuivat lopulta työsuojeluvaltuutetun kanssa tehdyn puolen vuoden selvittelyn jälkeen pääjohtajan epäviralliseen anteeksipyyntöön ja perättömän rasismisyytöksen mitätöintiin välipuheella, että 'pidetään asia omassa piirissä, eikä viedä sitä ulkoiseen oikeuselimeen'. 

Tuolloin 2009 väärien syytösten taustalla oli ollut kaiketi talon pieni venäjämielinen toverilobby, jolla oli ollut taistolaisajoista alkaen virallisenluontoista valtaa myös ylimmän johdon suojeluksessa. Johan Bäckmanin todettujen paikallisten kontaktien osuus jäi tehdyssä selvityksessä kuulustelukeinojen puuttuessa toteen näyttämättä, samoin talossa edelleenkin muitten 1970-luvulta periytyvien kulttuurinvaihtoväylien lisäksi toimivan perinteisen Suomi-Venäjä-seuran työpaikkaosaston aktiivien. Neuvostohenkinen lukkarinrakkaus idän suuntaan elänee yhäkin, koskapa talosta on riittänyt ehdokkaita aina takavuosien valtiollisiin vaaleihinkin sekä virallisen SKP:n että bäckmanilaisen STP:n ym. ääripuolueiden listoille ja keskuskomiteoihin ym. kellokastehtäviin. 

Johto siis suostui 2009 myös kumoamaan uudella kirjallisella päätöksellä aiemman sensurointi- ja kirjoituskieltopäätöksensä ja palautti täten työlainsäädännön kaikille takaaman ilmaisutoimintavapauden. Vuonna 2015 taas turvauduttiin yhteiskunnan maksamaan välttävänriittävään 'pronssiseen kädenpuristukseen'. Ehkäpä valitettavasti yleisemmaltä kannalta paikallista sopimuskulttuuria ajatellen näin kävi. Vaikka talon perustyön laatu onkin aina ollut hyvä ja luotettava eivätkä poliittiset intohimot ole niissä näkyneet viime vuosina enempää kuin jyrkemmänkään pääjohtajan aikana, on toki puistattava ajatus, että "paikallinen sopiminen" ylipäätään on voinut muotoutua joskus tuolla tapaa epäterveiden jopa suomettumislähtöisten vinoumakulttuuristen tekijöiden vaikutuksesta.

 

P.S. Viraston uusi pääjohtaja nimitettiin virkaan porvariministerin esityksestä. Hän aloitti kautensa vuosikymmenen alkupuolella terhakkaasti yrittämällä tuulettaa myös 'tunkkaista ay-kuppikuntaisuutta' hyvinkin suorasanaisin avauksin, mutta joutui lopulta luovuttamaan ja kuoppaamaan sanahelinään vesitetyn 'kulttuurinmuutos'-hankkeensa tältä osin tultuaan ylivoimaisen muutosvastarinnan alla ruotuun pannuksi.  - Toivottavaa olisi, että pääjohtajan virkakauden lopun pian häämöttäessä tätä 'kulttuurinmuutosta' vielä tarkasteltaisiin syvällisen reflektoinnin hengessä, osittain onnistuneen digitalisaatiokehityksen ja yksilöllisten eläköitymisnäkymien lisäksi myös hallinnonalan ja yhteiskunnan kokonaisedun kannalta omistajaohjausnäkökulmasta paikalliskorporativismin uhkatekijöitä analysoiden.  Valtion omistajaohjaus ei näyttäisi toimivan virastoissa kuten veronmaksajien omistamissa valtion osakeyhtiöissä (valtion äänioikeuden käyttämistä yhtiökokouksissa sekä muita toimenpiteitä, joilla valtio osakkeenomistajana myötävaikuttaa yhtiöiden hallintoon ja toimintaperiaatteisiin). Valtio-omistajan tärkeimmät välineet ovat itsenäinen omistajastrategian valmistelu ja hyvän hallintotavan eli corporate governancen kehittäminen. 
 

*) Lähde: Julkisen sektorin BKT-suhteen ja irtisanomissuojan ylimitoitus, US-Puheenvuoro 25.5.2018 


** Verkkouutiset: Liettuan ulkoministerin vakava varoitus: Kun Venäjää ei padottu Georgiassa 

Katso myös: Kuvagalleria Nashi-mielenosoituksesta Helsingissä - US 23.3.2009 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Vuorovaikutusyrittäjä Jukka Tuunanen on näemmä julkaissut asiallisen blogin: Irtisanomisturva vai ay-liikkeen turva
http://jukkatuunanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260...

- Ay-liike tosiaan kaiketikin haluaa turvata valtansa - ja valtansa perusteiden brezhneviläisen pysähtyneisyyden. Ja olisikohan paikallaan totuuden nimissä muistuttaa myös, että julkissektorin ylihyvä irtisanomissuoja ei oikeasti käytännössä suojaa 'poliittisesti epäkorrekteja' virkamiehiä, jotka esimerkiksi erehtyvät usk...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Johtamisen ja viestinnän konsultti Pasi Sillanpää kirjoittaa oivaltavassa blogissaan Säröjä pilvilinnassa: "Kenellä on valta päättää toisten asioista ja kuka tietää parhaimmin kaikkien edun? Tämä on politiikan kuuma peruna."

Kommentoin näin: Mainitsemasi Jurassic Park (työnantajaleiri, ammattiliitot ja kansanedustajat) saattaa olla vähän turhankin kärjistetty luonnehdinta nykymenosta, jonka kai ei pitäisi oikeastaan olla erityisemmin juuri puoluepolitiikan kuuma peruna silloin kun puhutaan työelämästä ja työsuhteista. Joskus kyllä brezhneviläinen pysähtyneisyys tulee mieleen vielä tällä vuosituhannella. Keskustelua on näet käyty viime aikoina kiivaasti sen päähypettäjien ay-liikkeen ja elinkeinoelämän esiinnostaman paikallisen sopimisen laajentamisen näkökulmasta. Siinä on unohtunut paljolti, että paikallista sopimista on harjoitettu iät ajat julkissektorilla sen jopa tuhatpäisillä työpaikoilla. Kokemuksia perspektiivin laajentamiseksi casessa yllä.
> http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260592...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Blogin casen lukaissut saattaa ihmetellä, miten ihmeessä valtion omistajaohjaus ei toimi virastoissa kuten veronmaksajien omistamissa valtion osakeyhtiöissä (valtion äänioikeuden käyttämistä yhtiökokouksissa sekä muita toimenpiteitä, joilla valtio osakkeenomistajana myötävaikuttaa yhtiöiden hallintoon ja toimintaperiaatteisiin). Mutta eiköhän sentään joku suporyhmä ole jonkinlaisen syynin joskus tehnytkin, siihen luotamme.

Ollos huoleton... Valtio-omistajan tärkeimmät välineet ovat itsenäinen omistajastrategian valmistelu ja hyvän hallintotavan eli corporate governancen kehittäminen. Ja jos jollakulla on jotain epäilyshuhuja herättävää rasitteenaan, aina voi avautua asiasta ja hälventää epäilyt, kuten vaikkapa Stasi-yhteyksistä tiitisenlistalaiseksi epäilty Mikko Elo teki. Samanlaisia tapauksia tosin selvästi syyttömiä toki huhutaan olevan/olleen vuosikymmeniä myös casessa mainitun viraston palveluksessa, mutta varmastikin taustat on tutkittu jo silloin vuosikymmeniä sitten. Eikähän ko. virastossa kovin kummoisia salaisia tietoja käsitelläkään, ei ainakaan valtiosalaisuuksia, kansalaisia ja yrityksiä koskevia vain jotka jossain vaiheessa ovat kumminkin julkisia. Tietoturva on kuitenkin ollut joskus kuten kai kaikilla muillakin vähän kyseenalaistettu. Kerrankin on kerrottu että jossain 'stanissa vierailleen delegaation läppärit oli konferenssipalatsin eteisessä vaadittu ja saatu turvatarkastukseen. Pikkuaineistoja oli kuulemma hävinnyt joiltain koneilta, mutta vastapainoksi toisaalta oli joitain aikoja myöhemmin blogissa mainitun virkamiehen pc:n kello alkanut näyttää kazakstanin aikaa ja käyttöjärjestelmä päivittynyt itsestään pari pykälää taaksepäin vaikkei hän ollutkaan noilla reissuilla mukana eikä siis asioilla ollut mitään muuta yhteyttä kuin hassu sattuma. ;)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Talouselämä kirjoittaa 10.9.2018: Ay-liike ja Suomen Yrittäjät törmäyskurssilla irtisanomislain vuoksi – "Ulkomailla mietitään nyt, mikä Suomeen on iskenyt"
https://www.talouselama.fi/uutiset/te/7620e0f3-f5a...

- ENTÄ JOS kärhämä onkin ulkomailta masinoitu vähän kuin infohybridimanööverina? (vitsivitsi)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Ssisäministeri Mykkänen tuolla puhuu mielipiteenilmaisun vapaudesta ja vastuusta siinä määrin täyttä asiaa, että katsoin aiheelliseksi jutskata vastapainoksi itse vähän asian vierestäkin: http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260799-...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Jukka Seppiseltä ilmestyi mielenkiintoinen suomettumisaiheinen blogi, josta näytteeksi lause:

"Rajaan pääsääntöisesti tutkimukseni Neuvostoliiton (KGB:n) aikaan, mutta myös suomettumisen pitkiä postsovjetistisia varjoja eri instansseissa on selvitettävä."
> http://seppinenj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261046-o...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Esitin uudessa blogissani kysymyksen "pakkotervehtimislakia" hyvin perustein vastustavalle työoikeusprofessori Niklas Bruunille, jonka mukaan (US 17.9.2018) irtisanomisperusteita olisi vähintäänkin määriteltävä täsmällisemmin ja niin, että kohtuullisuutta arvioitaisiin laissa myös työntekijän kannalta: http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261103-p...

***

Yrittäjä Asko Rantala puolestaan arvostelee professori Bruunia omassa blogissaan näin: "Bruunilla lienee erittäin vähän tai ei lainkaan tietoa pk-yritysten toiminnasta, toimintaedellytyksistä ja henkilöstöpolitiikasta."

- Rajoittuneekohan tuo ns. yliakateemisuushandicap pelkästään pienten ja keskisuurten yksiköiden tarkastelukentän kattamattomuuteen? Eräät merkit viittaavat vahvasti siihen, ettei. Toivottavaa olisikin, että professori Bruun tutustuisi tähänastista syvällisemmin ekspertiisinsä ilmiöalue-empirian todellisuustilaan sen viime vuosikymmenten yhteiskunnallista huolestusta leimallisimmin herättäneiltä osin myös suurten työpaikkojen kokemusten pohjalta.
Suosittelen edelleen professorin pohdittavaksi kuvaavaa casea irtisanomissuojan pärstäkerroinriskistä julkissektorin paikallisessa sopimisessa.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Petri Partanen, eduskuntavaaliehdokas 2019, päätoiminen pääluottamusmies, teollisuusliiton valtuuston jäsen, SAK Kokkolan seudun paikallisjärjestön puheenjohtaja, Kokkolan kaupungingvaltuutettu, bloggaaja ja perheellinen somettaja kirjoittaa blogissaan Lex pärstäkerroin puolustellessaan SAK:n 'Viimeinenniitti'-pilakuvakampanjaa mm. näin:

"Työntekijäjärjestöjen edunvalvonta on yleensä yksittäisten ihmisten asioiden ajamista. Apua tarvitsevat ovat aivan liian usein opiskelijoita joille maksetaan liian pientä palkkaa, työntekijöitä jotka eivät tiedä työturvallisuuteen liittyviä oikeuksiaan, liian kepein perustein irtisanottuja, terveysongelmaisia, sekä tuoreita tai tulevia isejä ja äitejä. Pitääkö juuri näistä ihmisistä päästä vielä entistäkin helpommin eroon? Eihän tällä lailla muuta tavoitetta voi edes ollakaan?" http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2611...

- Miten Petri kommentoisi tätä katkelmaa yllä esitetystä case-tapauksesta:
"Kun määräaikaisessa virassa hyvin palvellut pätkätyöläinen paljasti 2002 silloisen pääluottamusmiehen loppuhaastatteluun jatkoonsuositeltavaksi kutsuttuna olevansa Ytk:n eli 'väärän liiton' jäsen, oli tämän ääni muuttunut kellossa: "Perkele, porvarien kätyri!"

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Eetu Kinnunen (sdp) kirjoittaa uuden bloginsa alaotsikoksi "Luottamus, luottamus ja luottamus"
http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2611...

Kolme kaunista samaa sanaa. Kolikoilla on yhä toisetkin puolensa. On myös 'aina heikomman puolella olevia' pääluottamusmiehiä, jotka eivät tule irtisanotuiksi enempää päihdeongelmiensa kuin epäasiallisen syrjintäkäytöksensäkään vuoksi. Miten kommentoisit tätä katkelmaa tosielämän case-tapauksesta: Kun määräaikaisessa virassa hyvin palvellut pätkätyöläinen paljasti silloisen pääluottamusmiehen loppuhaastatteluun jatkoonsuositeltavaksi kutsuttuna olevansa Ytk:n eli 'väärän liiton' jäsen, oli tämän ääni muuttunut kellossa: "Perkele, porvarien kätyri!"

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

STTK:n puheenjohtaja Antti Palola puolustaa taas periaatteita periaatteiden vuoksi. STTK ei hyväksy, että työntekijät asetetaan eriarvoiseen asemaan sillä perusteella, minkä kokoisessa yrityksessä he työskentelevät.

- Käsi sydämelle STTK! Villiä länttä ei kaivata, muttei myöskään joillain aloilla paikallisesti vallinnutta "villiä itää". Laittomat irtisanomiset ja muu työsyrjintä pärstäkertoimen perusteella eivät näet ole työelämässä olleet ihan vieras ilmiö tähän astikaan ainakaan suurissa julkisalojen työpaikoissa. Kunta- ja valtiosektoreillahan muuten on harjoitettu jo pitkään paikallista sopimista muun muassa sttk:laisten ja akavalaisten liittojen ja näiden osin aikoinaan asemiinsa nostamien johtoryhmäläisten kesken. Paikallinen sopiminen on joskus saanut jopa sellaisia vinoumamuotoja, joita on kuvattu karrikoiden 'palkalliseksi sotimiseksi sopupelifilunkeineen veronmaksajan pussista sulle-mulle-ei-tolle-tyyliin'. Yksi tosielämän case-esimerkki on julkaistu yllä olevan blogin raportissa.

Uusi irtisanomissäännös voisi kuulemma tulla käytännössä sovellettavaksi esimerkiksi silloin, kun työntekijä ei noudata työaikoja, laiminlyö työnantajan määräämiä työtehtäviä tai suorittaa niitä ohjeiden vastaisesti. Mainitussa casessa nuo kriteerit on jätetty huomiotta mm. luottamusaktiivien kohdalla, mutta ns. poliittisesti motivoituneet diskriminointiperusteet katsottu sopiviksi ns. villin työntekijän kohdalla, ja joskus jopa irtisanomissyynä.

Vai ovatko esimerkiksi 'vääränlainen' säästöehdotus 'oikeanlaisia' sellaisia pyydettäessä tai 'neuvostovastainen' mielipide hyväksyttävä syy irtisanomiselle vielä tällä vuosituhannella enempää suuressa valtionvirastossa kuin pienessä yksityisessä yrityksessäkään? Casessa kuvattuja lakiin pohjautumattomia toimintakulttuurikäytänteitä voisi vertailla nykylain kirjaimeen, ja samalla pohtia sitäkin, miten jatkossa voitaisiin taata kauniin lakitekstin ja arjen välisen ristiriitagäpin jonkinasteinen umpeenkuroutuminen. Sekin voisi siis olla hyvä pohtia vielä kertaalleen, ovatko poliittiset irtisanomiset ylipäätään juridiseettisesti perusteltavissa enää tällä vuosituhannella ja annetaanko ay-liikkeen keskinäisten aatteellisten suuntien linjariitojen vaikuttaa käytännön epäpoliittisten asioiden sopimisperusteisiin. Luottamussuhteen säilyttämiseksi ja paikallisen sopimisen syntymiseksi kun on joskus ilmeisesti uhrattu joitain pienempiä intressejä, kuten jopa laillisuusnäkökohtien kattava valvonta.

Ay-liitoilla on paikallista sopimista soveltavan suuren työyhteisön kulttuurissa erilaisten henkilöstönsisäisten verkostojen ja epävirallistenkin liittoutumien kautta paljon vakiintunutta käytännön valtaa myös laitosten ja virastojen johdossa. Yksittäisen työntekijän oikeusturva riippuu joskus käytännössä täysin henkilösuhteiden ja aatteellisen liittolaisuuden laadusta ay-väen suuntaan. Monen johtohenkilön asema perustuu juurikin ay-väeltä tulleeseen nosteeseen ja jatkohyväksyntään. Ja liitoissassahan on toki muunkinlaisia kuin luottamuksen kohtuudella ansaitsevia luottamushenkilöitä ihan siinä missä ketkuja on työnantajapiireissäkin. On myös muka 'aina heikomman puolella olevia' pääluottamusmiehiä, jotka eivät tule irtisanotuiksi enempää päihdeongelmiensa kuin epäasiallisen syrjintäkäytöksensäkään vuoksi.

Katkelmia tosielämän case-tapauksesta oikeasti olemassaolevasta monen sadan hengen työyhteisöstä, jossa "vahva yhtenäinen taisteleva ay-liike huolehtii henkilöstön hyvinvoinnista ja työoikeudellisesta puolenpidosta pärstäkertoimeen katsomatta" aina viimeiseen niittiin saakka on luettavissa yllä olevasta casesta. Siinä mainitussa jälkimmäisessä irtisanomistapauksessa toisen henkilöstöjärjestön pääluottamusmies arveli tuoreeltaan, etteivät esitetyt "tuotannollistaloudelliset syyt" voineet ko. tapauksessa oikeasti perustua mihinkään muuhun kuin hyvänä työntekijänä tunnetun yt-uhanalaisen aiemmin henkilöstöfoorumilla ilmaisemiin mielipiteisiin, mutta riitauttamiseen ei lähdetty vaikean toteennäyttämisen ja paikallisten realiteettien vuoksi. Toisen henkilöstöjärjestön kellokaspiireissä kun asiaa lähestyttiin muunlaiset joukkointressit edellä.

> STTK:n ja Lindströmin pärstäkerrointen välinen pihvi?
http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261921-s...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Opportunistipopulisti Hjallis aikoo korjata debatista voitot kotiin toteamalla blogissaan: "Kannattaa miettiä näitä rakenteita, vastaavatko ne oikeasti tämän päivän työelämää, joka ei ole enään samanlaista kun se oli silloin, kun koko korporaatiohomma laitettiin alulle." https://blogit.savonsanomat.fi/harry-harkimo/halli...

- Harkimo on kyllä tuossa kohtaa oikeassa. Korporativismi on ollut Suomessa elävää elämää pitkään, myös joskus jopa mussolinilaisuuteen vivahtavana sakilaiskulttuurina, jossa ay-vallan väärinkäyttöä ei ole paikoin hillinnyt mikään: https://fi.wikipedia.org/wiki/Korporativismi

Kunta- ja valtiosektoreillahan on harjoitettu jo pitkään paikallista sopimista jyrkkienkin liittojen ja näiden osin aikoinaan asemiinsa nostamien johtoryhmäläisten kesken. Paikallinen sopiminen on joskus saanut jopa sellaisia vinoumamuotoja, joita on kuvattu karrikoiden 'palkalliseksi sotimiseksi sopupelifilunkeineen veronmaksajan pussista tyyliin sulle-mulle-ei-tolle'. Ay-liitoilla on paikallista sopimista soveltavan suuren työyhteisön kulttuurissa erilaisten henkilöstönsisäisten verkostojen ja epävirallistenkin liittoutumien kautta paljon vakiintunutta käytännön valtaa myös laitosten ja virastojen johdossa. Luottamussuhteen säilyttämiseksi ja paikallisen sopimisen syntymiseksi kun on joskus ilmeisesti uhrattu joitain pienempiä intressejä, kuten jopa laillisuusnäkökohtien kattava valvonta. Yksittäisen työntekijän oikeusturva riippuu joskus käytännössä täysin henkilösuhteiden ja aatteellisen liittolaisuuden laadusta ay-väen suuntaan. Monen johtohenkilön asema perustuu juurikin ay-väeltä tulleeseen nosteeseen ja jatkohyväksyntään. On myös muka 'aina heikomman puolella olevia' pääluottamusmiehiä, jotka eivät tule irtisanotuiksi enempää päihdeongelmiensa kuin epäasiallisen syrjintäkäytöksensäkään vuoksi.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Jouduin vastaamaan myös Harri Jaskarille, joka siteeraa blogissaan Osmo Soininvaaraa: "Irtisanomislaissa ei ole enää kysymys asioista eikä argumenteista, vaan mielikuvista, joilla mennään eduskuntavaaleihin. Hallitus on leimattu pahaksi kiusaajaksi."

- Tuon nyt näkee sokea nahkurikin, että olkiukko-orsilla monikin roikkuu. Mutta kuinka monella muullakaan on ihan puhtaat jauhot pussissaan? Kun puhutaan vaikkapa yhteiskuntajärjestelmästä tai laillisuudesta sen perustana, jokaisella on kai oikeus suojella hyviksi katsomiaan arvoja ja liittoja tasa-arvosta omaneduntavoittelupohjaisiin. Sitten on myös järjestelmiä, joiden suojelua ei pidä suoranaisesti julistaa ihmisoikeustaisteluksi, kuten vaikkapa täälläkin nähty korporativismin puolustaminen. http://harrijaskari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/26217...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"Entä onko 'valtiovalta' neuvotteluosapuoli, jos paikallisessa sopimisessa sopimuksen solmivat paikalliset henkilöstöjärjestöt ja niiden piiristä paljolti asemiinsa nousseet johtoryhmäläiset, ja kaikkien yhteinen intressi on lypsää yhteiseltä 'vastapuolelta' eli ministeriöltä eli veronmaksajalta mahdollisimman suuri budjetti kellokasväen yhteisesti sopimiin kohteisiin, joita ei mielellään haluta kertoa talon ulkopuolelle?
... esimerkki löytyy hiljattain julkaistusta raportista, jonka esittelemässä tapauksessa viraston uusi pääjohtaja aloitti kautensa joitain vuosia sitten terhakkaasti yrittämällä tuulettaa tunkkaista ay-kuppikuntaisuutta, mutta joutui lopulta luovuttamaan ja kuoppaamaan 'kulttuurinmuutos'-projektinsa tultuaan ylivoimaisen muutosvastarinnan alla ruotuun pannuksi."
- Kuulkaas Juhana Vartiaisen, ilmastonmuutoksen ja korporativismin epäilijät! > http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262291-k...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"Kaikille irtisanomissuoja", vaatii Turun yliopiston taloustieteen proffa Matti Viren> http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262695-ka...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Joopa valtiotieteilijä Jukka Tarkalla näyttäisi olevan kuollut kulma mitä tulee julkissektorin korporativismiin, ja siksipä hänellekin voisi suositella virastocasen lukemista> http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262847-j...

Viraston uusi pääjohtaja muuten aloitti kautensa vuosikymmenen alkupuolella terhakkaasti yrittämällä tuulettaa myös tunkkaista ay-kuppikuntaisuutta hyvinkin suorasanaisin avauksin, mutta joutui lopulta luovuttamaan ja kuoppaamaan sanahelinään vesitetyn 'kulttuurinmuutos'-hankkeensa tältä osin tultuaan ylivoimaisen muutosvastarinnan alla ruotuun pannuksi. - Toivottavaa olisi, että pääjohtajan virkakauden lopun pian häämöttäessä tätä 'kulttuurinmuutosta' vielä tarkasteltaisiin syvällisen reflektoinnin hengessä, onnistuneen digitalisaatiokehityksen ja yksilöllisten eläköitymisnäkymien lisäksi myös hallinnonalan ja yhteiskunnan kokonaisedun kannalta omistajaohjausnäkökulmasta paikalliskorporativismin uhkatekijöitä analysoiden. Valtion omistajaohjaus ei näyttäisi toimivan virastoissa kuten veronmaksajien omistamissa valtion osakeyhtiöissä (valtion äänioikeuden käyttämistä yhtiökokouksissa sekä muita toimenpiteitä, joilla valtio osakkeenomistajana myötävaikuttaa yhtiöiden hallintoon ja toimintaperiaatteisiin). Valtio-omistajan tärkeimmät välineet ovat itsenäinen omistajastrategian valmistelu ja hyvän hallintotavan eli corporate governancen kehittäminen.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Asiantunteva toimittaja Jarmo Koponen kirjoittaa ansiokkaassa blogissaan Venäjän uhka: "RT (Russia Today) –kanavalla on 22 toimistoa ympäri maailmaa ja yli 1000 hengen henkilökunta. Sen budjetti on kymmenkertaistunut vuosien 2005 ja 2017 välillä."

- Muistutin, että myös Johan Bäckman kumppaneineen on meille tuttu "kotoperäinen" venäjämieliskanava yli vuosikymmenen ajalta. Kuitenkin vain desanttidosentin itsensä tiedetään toimivan virallisesti ja kaiketi saavan palkkaakin Venäjän valtion palveluksessa: https://www.iltalehti.fi/uutiset/2014012417971245_...

Myös tavallisentuntuisen kansalaistoiminnan saralla infovaikutetaan, myös hakkerilonkeroineen. Jarmo Koponen voinee vahvistaa vaikkapa Suomi-Neuvostoliitto-Seuran aiemman 'epävirallisen' aseman merkittävyyden yhtenä aikansa trendinmuokkausverkostojen mielipidejohtajana ja myös jonkintasoisena portinvartijaseulana vaikkapa SNS:n YLEn työpaikkaosaston kautta. Suomessa toimii muuten edelleenkin ainakin yksi Suomi-Venäjä-seuran työpaikkaosasto. Keneltäkään ei kai ole jäänyt huomaatatta, että tämä radikaalimpaa RuFi-järjestöä kieltämättä maltillisempi virallinen ystävyysseura ei ole enää vuosiin sekään ollut ihan vaan pelkkä ei-poliittinen kulttuuri- ja matkailukerho. Se on taas selkeästi venäjämielinen lobbyverkosto paljolti entisine aktivisteineenkin ja kontakteineen ja järjestelee mm. 'rauhanpolkupyöräretkiä' Viipurin imperialistisiin voitonpäiväjuhliin. SVS on uudelleenaktivoitunut paikoin myös ns. yleisten syiden mukaisen 'oikeinajattelun' auktorisoituna edustajana. - Tutkivan journalismin syyniin voisivat siis kernaasti päätyä myös mahdollisesti vieraan vallan etujen mukaisiin vaikuttamispyrkimyksiin viittaavat viattomantuntuiset lobbytoimintamuodot, joita on nähty taas huolestuttavan oloisesti jopa eräillä valtionhall...> http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/26299...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset