Retoriikan kyseenalaistuksia Speculare necesse est

Suomi ideoi pakotepurkutiekartan, josta Trump ja Putin voivat sopia Helsingissä?

  • Uutiskuvakaappaus spekulatiivisesta diplomaattimediasta väläyttää Helsinki Summit 2018:n historiallista otsikkopotentiaalia.
    Uutiskuvakaappaus spekulatiivisesta diplomaattimediasta väläyttää Helsinki Summit 2018:n historiallista otsikkopotentiaalia.
  • Useat eturivin analyytikot esiintyvät aika ajoin in cognito.
    Useat eturivin analyytikot esiintyvät aika ajoin in cognito.

Suomen rooli pakotteidenmadaltajana voi sittenkin olla oletettua keskeisempi.  Nimettömien diplomaattilähteiden mukaan pelkkä geomaantiede ja logistis-poliittinen pragmatiikkanäkökohta eivät riittäneet perusteiksi Suomen valinnalle huippukokouspaikaksi. Ei liioin Kremlin uskottu tarve pitää luoteisnaapurinsa poissa Natosta uskottelemalla tämän olevan jotenkin elämää suurempi tekijä välikädenroolissaan eli "isäntä"maana. Trumpin itsekorostusoikkuilu on liian kevyt selitys sekin, ja Niinistön kokoustilantyrkyttämistaito niin ikään. 

Jotain muuta tässä on. Merkittävään Nato-kokoukseen valmistautuva Sauli Niinistö on hyvinkin mahdollisesti saattanut ideoida uuttaluovan pakotteenpurkutiekartan Minskin sopimuksen osoittauduttua uskottavuudeltaan alemmalle tasolle jäätyneeksi ikuisuuskonfliktiksi. 

Tavallisesti asioista syvällisemmin perillepääsevien analyytikkojen mukaan voimme tällä kertaa hyvinkin nähdä aidosti yllätyksellisen strategiakäänteen pyrittäessä Venäjä-pakotteiden madaltamiseen ja purkamiseen. Tämä edellyttää, että alkuvuoden aikana olisi sekä Washingtonissa että Moskovassa huomattu, että ollaan pattitilanteessa. Myös Suomi-neidolla voisi nyt olla jotain saumaa palata oikeastikin rauhantekemisen maailmankartalle, ja kerrankin pyyteettömän palvelustenjaon lisäksi myös oikeutetusti jotain hakemassa.

On väläytetty liennytyskehityksen alkuunpanevaa pikatiekarttaa, jonka ensivaiheen toteuttamisesta Trump ja Putin voisivat alkaa keskustella vilpittömin motiivein ja oikeastikin myös sopia ehkä jo heinäkuun 16. turvallisessa Helsingissä, Britannia-johtoisen JEF-puolustusyhteistyöliiton itäisimmässä pääkaupungissa.

Oheinen spekulatiivisen median breaking news -uutiskuvakaappaus ja myös #HelsinkiSummit2018-Twitter-postaus väläyttävät ajankohtaista historiallista otsikkopotentiaalia: yllätysaiheena keskusteluissa ja matkamuistoissa Helsingin henki 2.0 -momentum: Stalinin anastamien alueiden palautus Venäjän naapurimaalle! (ETYJin periaatteiden mukaan valtioiden rajoja voidaan siirtää rauhanomaisesti sopien, mutta ei yksipuolisilla valtausoperaatioilla - ResCordisMediaInt'l)

Nimettömien diplomaattilähteiden uutisspekulaation taustalla on monenkeskeistä kansainvälistä tosiasioiden tunnustamista ja perustekijöille paaluttuvaa reaaliviisautta. Niin hieno korkeateatterillinen työvoitto kuin Stalinin ja Maon synnyttämän Pohjois-Korean diktaattorin valjastaminen Trumpin maskotiksi olikin Venäjän ja Kiinan henkilöohjauksen ja lavastuksen ammattitaidonnäytteenä, kaikki ymmärtävät, ettei sitä tietä kaadeta pakotteita vielä Putinin viimeisenkään virkakauden aikana (milloin se sitten alkaakin). 

Vaikka P-Korean ydinaseohjelman jäädyttäminen osoittautuisi lopulta todeksikin, se ei vakuuttane Länttä enempään kuin yhteen epämääräiseen tuuliviirilupaukseen sotaharjoitustauosta etelän kanssa. Oikeasti puhutaan vain potentiaalisesta vuosikymmeniä kestävän liennytyskehitysnäkymän mahdollisuudesta. Koreoiden jälleenyhdistyminen vaatisi toteutuakseen paria sopivaa johtohahmoa paljonkin enemmän. Vasta se toisi Trumpille suuren rauhantekijän maineen ja eväitä toisellekin virkakaudelle. Se myös oikeuttaisi pyrkimyksen vähentää USA:n sotilaallista läsnäoloa ympäri maailmaa kalliiksi tulevien liittolaisten tukena.

Putin haluaa irti pakotteista enemmän kuin rauhansulkaa hattuunsa. Jos Trump voisi sittenkin suostua arvioimaan uudelleen pakotteiden tarvetta, on jonkun nostettava ja Putinin hyväksyttävä keskusteluun uudenlainen kysymys, jonka arvo on pikaisestikin hahmotettavissa myös skeptikoiden piirissä sekä Itä-Euroopan turvallisuusvakauden että rauhankumppanuuskuvioiden uskottavuuden suhteen.   - Koreoiden jälleenyhdistyminen ei ole reaalinen näkymä vielä horisontin siintämisperspektiivissä. Saksan jälleenyhdistyminen taas on jo toteutunut 'mahdottomuus'. Olisiko sitten ehkä Itämeren ympäristössä liennytyskehityksen ja blokkiutumisriskien kannalta relevanttia jälleenyhdistymispotentiaalia?

Päätös pakotteiden purkamisesta asteittain madaltaenkin edellyttää vähintään jotakin, mikä kuulostaisi melkein Krimiltä ja Itä-Ukrainasta poistumiselta. Se voisi olla jokin näyttävä rauhantahdonilmaisu ja käytännössäkin helpommin toteuttavissa nationalisminkiihkoon agitoidun sorretunvoimantuntoisen ja suurvaltahuuruisen mutta heikon ja köyhän monikansakunnan jälkineuvostoliittolaisessa itsetuntotilanteessa. Putin kaadettaisiin kotona, jos hän vetäytyisi valtaamiltaan alueilta, niin fiksua kuin se olisikin mm. talouden kehityksen kannalta. 

'Liittoutumattomissa' maissa on viime vuosina havahduttu puolueettomuusliturgian onttouden takaa kantapään kautta tunnistamaan uudelleen geopoliittiset siperianopetukset, eli Kremlin peri-imperialismin aggressiivinen luonne. 
 

- Mikä sitten voisi yhtä lailla molempia neuvotteluosapuolia hyödyttäen vähentää olennaisesti lyhyellä aikajänteellä Venäjän ja Lännen oletettua uhkaa toisilleen ja lisätä muidenkin luottamusta? 

Esimerkiksi se, että jollekin rajanaapurille palautettaisiin jotain arvokasta, minkä riistäminen on ollut kaikkien mielestä väärin ja tapahtunut osana Stalinin rikoksia ihmiskuntaa vastaan. Karjalan, Petsamon ja muiden Suomelta 1939-44 ryöstettyjen alueiden palauttaminen voitaisiin liittää Venäjän sisäisessä dialogissa myönteiseen modernisaatiokehitysnarratiiviin, eikä se maksaisi valtakunnalle käytännössä juuri mitään muutenkaan kuin poliittisesti. 

Viipurin lääniä ei nyky-Venäjä tarvitse oikeasti enempää kuin sen aiemminkaan heitteillejättäneet moskovalaishallinnot. Nyt tuosta ansaitsemattomasta taakasta voisi saada merkittävän hinnan laajemminkin: liennytys valtaisi mielet, 'Itämeri rauhanmeri' yhdistäisi kansoja ja pakotteiden madaltuessa valkoiset rauhanrekat kuljettaisivat rajojen yli laillisia Putin-juustolasteja eikä niinkään niitä 'suolasäkkejä'...

Karjalan palautus Tarton rauhan 1920 rajojen mukaisesti voisi Kremlin näkökulmasta myös edistää Suomessa niitä ajatuksia, joiden mukaan liittoutumista ei ehkä tarvitsisikaan ajatella akuuttina optiona. Näin voisi käydäkin.* Varsinkin jos väenvähenemisestä kärsivä uusi Venäjä osoittaa modernia suurvaltakehitysluonnettaan myös yhteiskuntasuunnittelullisella tasolla hoitamalla takaisinluovutettavien alueiden siirtoväestön paluumuuton Rajajoen itäpuolelle kaikkineen mallikkaasti ja vastuullisesti ihmisoikeuksien ja muiden kv. standardien suhteen osoittaen tuolle kansalliselle kunniaprojektille varoja myös omista (mm. suomalaiskansojen mailta riistetyistä) öljy- ja kaasumiljardeistaan.

Jos aluepalautusprosessi alkaa ja etenee toivotusti, se hyödyttää monin tavoin kaikkia osapuolia, kuten mm. ProKarelian win - win -ohjelma viitoittaa - ja epäilemättä tämä tarkoittaa myös pakotteiden pidemmälle menevää purkamista Krimin ym. tulevan liennytyskehityksen myötä. - Me suomalaiset olemme valmiit suosittelmaan Venäjä-pakotteiden merkittävää madaltamista heti Karjalan (ym.) palautuksen aiesopimuksen tultua allekirjoitetuksi. 

* Tässä vaiheessa on kuitenkin syytä muistuttaa, että tarkastelemme Nato-jäsenyyden tarvetta eri kysymyksenä, johon tuleva naapuruuskehitys toki vaikuttaa. Olemme kaiken aikaa tietoisia voivamme tarvittaessa hakea nopeaa liittymistä, jos tunnettu takataskuoptiomme sekä JEF- ja EU-yhteistyö eivät tuntuisikaan riittäviltä turvatakuilta. 

Muistamme ja muistutamme aluepalautuksen tarpeesta heinäkuun 16. 2018 huippukokouksen alla ja sen jälkeen esimerkiksi kantamalla Alkuperäinen Suomineito -hopeapinssejä ja riipuksia. Teemme siten Suomi-neidon silpomattomia laillisia luomurajoja tutuiksi kv. mediavieraille myös siinä tapauksessa, ettei aluepalautuskeskusteluja käytäisikään tai niistä ei mahdollisesti uutisoitaisi vielä julkisuudessa. Myös venäläisosapuolelta kaivataan ruohonjuuuritason esityksiä siitä, miten ProKarelian win - win -ohjelma  Suomineidon luomumuotojen eheyttämiseksi kaikkia hyödyttävällä tavalla olisi aloitettavissa jo nykyhallinnon ja sen jälkeisten lähivuosien aikajänteellä otollista momentumia odoteltaessa.

Res Cordis Ystävyysseura on kertonut toimittavansa joka tapauksessa Trumpille ja Putinille matkamuistoiksi yllä Res Cordis Median kuvakaappauskuvassa nähtävät Alkuperäinen Suomineito -pinssit.

 

Lue myös:

Entä nyt, Sauli Väinämö Niinistö?  

Lavrov laski kukkaseppeleen, Kim Jong-un tiedusteli "toveri Putinin" terveydentilaa  

Suomineito100 -juhlavuosi 2020 - oletko valmis Suomi, Karjalan Liitto ja Venäjä?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"I garantee that it's not in Russian empire" kirjoittaa suorasanainen blogisti Pasi Majuri venäläistoimittajalle, jota hän puhuttelee tuttavallisesti sanalla stupid. Olisin itse keksinyt osuvampiakin nimiä mutta menettelee tuokin. Itse väitteeseen ettei HelsinkiSummit2018 pidettäisi Venäjän imperiumin alueella, jouduin vastaamaan Pasille näin:

- Well let's say Helsinki as the capital of Finland once used to be part of russian empire just like Turku and Oulu and Kuusamo and Viipuri and Mariehamn/Maarianhamina and Käkisalmi/Kexholm did. That was before the independence of Finland and it's no news to anyone I suppose.
But you know, sometimes Breaking news is good news! Restoration of occupied territory could possibly be...> http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257667-...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Tuolla sivun yläosassa nähtävä uutiskuvakaappaus spekulatiivisesta diplomaattimediasta siis väläyttää Helsinki Summit 2018:n historiallista otsikkopotentiaalia. - Kyse ei ole #metoo-kähminnästä, vaikka Suomineito onkin taas vieraiden herrojen hyppysissä... ;)

Twitterissä näyttää ko. postaus olevan tällä hetkellä #HelsinkiSummit2018-tilin suosituimmuuslistalla kärkipäässä: https://twitter.com/hashtag/helsinkisummit2018?ver...

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Karjalan palautuksesta ei menisi kauan kun se suomalaisella yhteiskuntajärjestyksellä tontitettuna hyvään hintaan myytäisiin takaisin venäläisille.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Omaansa toki saa myydä, mutta omaansa ei pitäisi kenenkään ostaa, mitä sitäkin ovat jotkut ehdotelleet milloin minkäkinnäköisinä vaatimuksina syytää rahaa Venäjän hallinnolle ja mm. maksamalla Viipurin läänissä olevista stalinistien ryöstämistä kiinteistöistä 'kauppahintaa', ikään kuin ne nykyisin muka olisivat laillisesti jonkun muun omistajan omaisuutta kuin siellä 1939 ja 1941-44 olleiden laillisten suomalaisomistajien.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset