Retoriikan kyseenalaistuksia Speculare necesse est

Presidentti Koiviston Kartta-muistomerkki voisi olla kryptistä osuvampi

  • Kuva 1. "Kartta" - kintsugi-tekniikalla korjailtu 'alkuperäistä inhimillisempi eheä täydellisyys' - ?
    Kuva 1. "Kartta" - kintsugi-tekniikalla korjailtu 'alkuperäistä inhimillisempi eheä täydellisyys' - ?
  • Kuva 2. 'Suomineidon eheys' - kintsugi-näköis-sekatekniikalla toteutettu täydentävä muistomerkkiehdotus
    Kuva 2. 'Suomineidon eheys' - kintsugi-näköis-sekatekniikalla toteutettu täydentävä muistomerkkiehdotus
  • Kuva 3. Ulkopoliitikkoja viime vuosikymmeniltä, osittaismanipulaatio
    Kuva 3. Ulkopoliitikkoja viime vuosikymmeniltä, osittaismanipulaatio
  • Presidentti Koiviston Kartta-muistomerkki voisi olla kryptistä osuvampi

Berliinin muurin kaatumisen 1989 ja Rautaesiripun lyhenemisen 1991 jatkohoito ei eheyttänyt Suomi-neitoa itsenäisyyden ajan alkuvuosikymmenten rajoihin. Se olisi voinut olla mahdollista Etykin periaatteiden sallimalla tavalla sopimusteitse, kun Stalinin miekalla ja miehityksellä piirtämiä valtiorajoja palautettiin "kintsugi-kultauksen hengessä" rauhanomaisesti muualla nykyisen Euroopan unionin alueella. 

Tällainen on presidentti Mauno Koiviston hautamuistomerkin suunnittelukilpailun voittanut Perttu Saksan teos Kartta (kuva 1). Teos koostuu kultauksen yhdessä pitämistä palasista ja virallisten arvioiden mukaan kokonaisuus on loisteliaan yhtenäinen: "Vaikka ehdotuksessa voi nähdä yhtymäkohtia nöyryyttä ja ajan arvokkuutta painottavaan keramiikkataiteeseen tai pirstaloituvaan maailmanpolitiikkaan, teos toimii ensisijaisesti itsenäisenä ja monitulkintaisena kunnianosoituksena eheydelle."

Palkintoraadin Kartan "eheyttä" ylistävät kommentit ja arvio "uudelleenkoottu kokonaisuus on inhimillisempi ja enemmän kuin alkuperäinen täydellisyys" herättivät myös muita kuin inhorealistis-geopoliittisia näkökulmia esiinnostavia jatkokommentteja rikkirevitystä välttäväksikorjaillun arvosta alkuperäiseen nähden.     

Taitelija Perttu Saksa itse kertoo odottavansa kansalaispalautetta avoimin mielin: "Mielenkiintoista kuulla, minkälaisia ajatuksia se herättää." - Tämä keskustelunavaus kirvoitti kansalaispalautteena myös kilpailunjälkeisen, voittajateosta olennaisin tavoin kintsugi-näköissekatekniikalla täydentävän monumenttiehdotuksen 'numero 139' (kuva 2), jonka taiteellisia ratkaisuja perustellaan tällä tavoin: 

 

Kansakunnan historian merkkihenkilö ei koskaan ole vain yksityihenkilö, vaan myös julkinen hahmo asemaansa liittyvine ominaisuuksineen. Tämä tekee muistomerkkikonstellaatiossa kohteen itsensä ja hänen läheistensä, omaistensa ja  tuttaviensa lisäksi myös koko kansasta asianosaisen. 

Enemmän tai vähemmän rakastetun ihmisen olemuksen lisäksi muistomerkin julkimonumentaalisuus tukee teoksen kokonaisosuvuuden tasolla sen ilmentymistä, mitä merkittävää edesmennyt ulkopolitiikanjohtaja teki ja myös mitä hänen hallintokautensa merkittävien aikaansaannosten lisäksi jäi tekemättä. Niin julmaa kuin se tavallaan onkin yhden suuren ihmisen haudalla - ajatellessamme häntä toisaalta pienen kansalaisen näkökulmasta koko kansan hallitsijainstituutiona, ei asian toisenkin puolen kertomisessa liene mitään pahaa. Ne yhtä todenmukaiset kauniit hautajaispuheet on pidetty vuosi sitten ja suruaika on kohtuudella ajatellen takana päin

Kaikki kunnia Manullemme kaikista plussista yksityishenkilönä ja poliitikkona, mutta muitakin etumerkkejä hänen historiallisessa toiminnassaan presidenttinä on ollut, eikä yksin takautuvasti saati jälkiviisaasti ajatellen. Muistomerkissä voisi siis hyvin näkyä tunnustettujen tosiasioiden molemmat puolet, mikä onkin tunnetusti alku kaikelle viisaudelle! 

Kansalaisruohonjuuritasolla on siis nähty kritiikinsijaakin hautamuistomerkkikilpailun tulosten tarkasteluun ja voittajateoksen symbolitason osuvuuteen liittyen. Jos myös Suomen kohdalla olisi menetelty vuosien 1939-47 neuvosto-anschlussien alueellisessa korjausseurannassa saman suuntaisesti kuin Baltian maissa sekä Saksan/DDR:n ja itäisen Euroopan maissa tehtiin, olisi Perttu Saksan luonnosteleman Mauno Koiviston muistomerkin karttasanoma merkittävästi ymmärrettävämpi ja osuvampi muutenkin kuin vain "luonteenomaisen Manu-kryptisyyden" ilmentäjänä. Tämä voisi myös selkonäkyä itse monumentissa esimerkiksi ehjäksi kokonaistettuna Suomi-neitona Molotov-Ribbentrop-liittokunnan vuonna 1939 aloittamaa toista maailmansotaa edeltänein rajoin. 


- Muistomerkkiluonnos nro 139, 'Suomineidon eheys' (kuva 2), onkin kaikista tähän asti ehdotetuista ehkä perusteiltaan rehellisin. Perttu Saksan teoksesta lainattuine epämääräisine kintsugi-karttoineen ja siihen lisättyine kokonaiseksi eheytettyine Suomi-neitoineen se voisi olla myös nykyhistorian vallitessa ainakin varjomonumenttina esillä muistuttamassa myös siitä, mitä merkittävää edesmenneeltä ulkopolitiikanjohtajaltamme merkittävien aikaansaannostensa lisäksi jäi hallintokaudellaan tekemättä. 

Muistomerkkiluonnos 'Suomineidon eheys' esittää maatamme itsenäisyytemme ajan alkuvuosikymmenten rajoin, joita myös Mauno Koivisto puolusti aseellisesti Suomen suuressa isänmaallisessa puolustussodassa 1939-44. Muistomerkin sopii ehkä sijoittua jollain tavoin presidenttien Ryti ja Kekkonen väliin. Ryti oli aikanaan sitoutunut ja luovastikin uhrautuvainen toimiessaan Suomi-neidon pelastamiseksi sotasyyllisen eli Neuvostoliiton maahantunkeutujajoukkioilta vielä viimeisissäkin jatkosodan vaiheissa. Kekkonen taas jatkoi salaisia tunnustelujaan Karjalan palauttamiseksi lähes koko pitkän valtakautensa ajan   

Teoksesta 'Suomineidon eheys' löytyy toki useita yhtymäkohtia presidentti Koiviston elämään. Hänen presidenttikausinaan tapahtui suuria maailmanpoliittisia muutoksia, kun Suomi lähentyi Euroopan unionia, Berliinin muuri murtui ja Neuvostoliiton hajotessa 1991 tarjoutui sen itäeurooppalaisille naapuri- ja alusmaille tilaisuus saada Stalinin miehittämiä alueitaan takaisin omaan haltuunsa.  

Tätä kehitystä sekä Baltiassa että myös meillä Suomessa kannatettiin laajalti kansalaisten parissa, muttei riittävästi valtiojohdossa. Kannatus olisi voinut nakyä selvemmin myös johtavien poliitikkojemme julkilausumissa ja ilmiolemuksessa kehonkieltä ja asusteitakin myöden -  tästä näemme ohessa esimerkkinä fiktiivisen kuvituskuvasarjan 'viime vuosikymmeniltä' (kuva 3, osittaismanipulaatio).

Sekä muistomerkkikilpailun voittaneessa teoksessa että taydennysehdotusluonnoksessa nro 139 sovellettu japanilainen kintsugi-tekniikka korostaa murtumia sen sijaan, että pyrkisi peittämään ne. Kintsugi-muistomerkin pohjalaatassa eroosio on kuluttanut kiven palasiksi, ja vaikka uudelleenkoottu kokonaisuus on rosoisenakin välttävästi minimi-inhimillinen ja teknisesti liki yhtä eheä kuin alkuperäinen täydellisyys, se on luonnottomasti silvottu ja väärennetty. Tämä paikattu ja epämääräinen suurkarttakuva edustaakin symbolitasolla Stalinin ja Hitlerin liitossa aloittaman Euroopan saaliinjakosodan hirvittävää lopputulemaa sisäisine mannerlaattahalkeamineen ennen vuotta 1991. Senkin ajan selvisimme, monesta tosin tinkien, ei vähiten totuudesta. Kun tilaisuus sitten avautui, Suomen valtiojohdon 'rauhanpolitiikan kintsugi-tekniikalla' toteutettu sydämellinen kultausliimaus eli kaikkien etua ja rauhaa palveleva win - win -henkinen aluepalautusprojekti jäi meillä Suomessa toteuttamatta.

Muistomerkkiluonnoksessa 'Suomineidon eheys' itse Suomi-neidon kartan murtumat on liimakorjattu hyvin umpeutuneiksi arviksi, tuskin enää edes erottuviksi pintanaarmuiksi, aivan kuten olisi ollut mahdollista oikeastikin valtiojohtomme aikoinaan viisaasti toteuttaman esimerkiksi sittemmin ProKarelian hahmotteleman ja kirjaksikin kootun Karjalan palautusvision mukaisesti.

Karjalamme ja Petsamomme voisivat siis olla jo vuosikymmenten ajan olleet taas meidän laulumaitamme ja uuden talouskukoistuksen vetureita! Itäisen Sallan Alakurtissa palvelisi nyt vain suomalaisia rauhanturvaajia, ja Paanajärvi olisi luonnontilassaan sekin meidän. Korvatunturimme olisi nyt kokonaan demilitarisoitu, niin että itse Joulupukki pakolaispajahallintoineen olisi voinut palata sinne muiden evakkojemme tapaan puolivuosisataiselta evakkoreissultaan samoin kuin alueitamme miehitysaikana asuttaneet olisivat palanneet kotiseuduilleen. - Ei ihme, että entisen Leningradin oblastin entisen Primorskin eli nykyisen Viipurin läänin Koiviston paikallisradio soittaisi aina Maunon-päivänä kellon ympäri Koiviston polskaa kiitokseksi! Ei ihme, että kaikki Koiviston seuraajatkin pitäisivät julkisissa esiintymisissään rinnassaan alkuperäisen Suomi-neidon muotoisia pinssejä ja riipuksia muistuttamassa lähihistoriastamme - niin kuin olisi pitänyt jo Koiviston valtuuttama aluepalautusneuvottelija Martti Ahtisaarikin 1991 alkaen myös lukuisilla työmatkoillaan Moskovassa, Pietarissa ja kotikaupunkinsa Viipurin Aalto-kirjastossa. Ja nyt itsenäinen Suomi-neito seisoisi kokonaisena itsestäänselvyytenä muutenkin kuin tässä vaihtoehtomuistomerkissä. Toki asiasta voi ja saa muistuttaa muutenkin.


Lue myös: 

Mauno Koiviston hautamuistomerkki ja Zen kintsugi-symboliarvo  
Suomi 100 % -teemavuodet 2017-2020: Tarton rauha 14.10.1920  

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Kerrankin arvokas muistomerkki eikä mikään tökerö hirvitys niinkuin Kasarmintorilla.
Koiviston monumentti näyttää suuntaa.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Olen samaaa mieltä kanssasi siitä, että Koiviston monumentti on kyllä semmoisenaan teknisesti ajatellen kaunis ja tyylikäs ja näyttää hyvältä. Tässä on kuitenkin huomattava se, miten se näyttäytyy palkintoraadin ja muiden arvovaltaisten arvioiden virallisissa tulkinnoissa suhteessa kansakunnan yleisen elämänkokemuksen ja historiankäsityksen mukaiseen tietoomme:

Nimivalinta "Kartta" ja sen "eheyttä" ylistävät kommentit sekä arvio "uudelleenkoottu kokonaisuus on inhimillisempi ja enemmän kuin alkuperäinen täydellisyys" ovat jotakuinkin kyyniseksi umpisuomettuneen inhorealistis-geopoliittisia näkökulmia valtiotason julkisiksi linjauslausumiksi tosiasiallisesti rikkirevitystä ja tuskin välttäväksi korjaillusta Euroopan ja Suomen stalinilais-brezhneviläisen kauden rautaesirippukartasta ja sen "arvosta" alkuperäiseen nähden. Tuohon alkuperäiseenhän sisältyi Baltian ja Itä-Euroopan maiden itsenäisyys ja oman alueen hallinta, mutta ei sisältynyt DDR:ää eikä laitonta miehitystä noissa maissa enempää kuin Suomen Viipurin läänissä ja Petsamossa. Muualla nykyisen Euroopan unionin alueella kuin Suomessa tuo arvokas alkuperäinen onkin palautettu ja venäläismiehittäjät poistuivat Koiviston presidenttikaudella "kintsugi-kultauksen hengessä" rauhanomaisesti, mutta meillä sitä eheyttämistä nimenomaan ei yritettykään.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Tuleva presidenttimme Paavo Väyrynen kirjoitti eilen tänne US-Puheenvuoroon blogin 'Alkiolaista allianssia rakentamaan'.

Miten muuten luulisitte Santeri Alkion uudelleensuuntautuvan haudassaan, jos hänelle twiitattaisiin, että joku hänen perustamansa puolueen tulevista puheenjohtajakandidaateista on ulkoministerikautenaan kieltäytynyt jyrkästi selvittämästä mahdollisuuksia palauttaa rauhanomaisesti vihollisen rikkomat alkuperäisen itsenäisen Suomi-neidon luomurajat, joita alkiolaiset ja muut kaikki kunnon suomalaiset olivat puolustaneet kynsin hampain 1939-44 ja edellinen kunniapuheenjohtaja J. Virolainenkin sentään toivoi julkisesti takaisin tilanteen avautuessa ja presidentti Kekkonen oli aikanaan toiminut aktiivisesti asian puolesta? > http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2537...

Tämän ex-ulkoministerin kuva on nähtävissä tuolla epäiltyjen salavenäjämielisten rogue galleryssä, missä kohteet on manipuloitu todellista fiksummiksi tyylikkäin asustein ;)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Totuuden nimissä on siis sanottava, ettei tuo suomenvastaisuus yksin Mauno Primorskin fundeerausta ollut tai Tuomiojan ym. puoluetoverien.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Kompromissiratkaisu:
- Jos Koiviston muistomerkki olisi lopputoteutukseltaan parimetrinen musta pystypaasikivi, olisi sillä luonnollisesti kaksi puolta: Toisella puolella olisi kullatussa karttakuvassa tynkä ja toisella puolella kokonainen Suomineito. Katsoja voisi todeta asian molemmat puolet, toinen eli alkuperäinen totuus vallitsi Koiviston syntyessä 1923 ja Suomen suuren isänmaallisen puolustussodan 1939-44 aikana ja sen jälkeenkin vuoteen 1947, ja se toinen uusi virallinen totuus vallitsi Koiviston presidenttikaudella ja yhä vielä sen jälkeenkin. Kukin voisi tykönään miettiä, mikä suhde Manun toiminnalla/toimimattomuudella on rajojen "eheyteen ja kokonaisuuteen". Manu puolusti Tarton rauhan rajoja aseellisesti jatkosodassa, mutta ei enää rauhanomaisesti 1991 alkaen, kun se olisi ollut mahdollista.

P.S. Eiköhän Putinilla muuten ole tosiaan myöskään rahaa enempää kuin aikaakaan huolehtia Karjalasta, kun pitää noita välttämättömiä hermopeli-iskuja painaa kaasu pohjassa kaukomaillakin? Joihinkin kohteisiin on kuulemma silti liiennyt enemmän kuin jopa Pietarin katulapsille. Rahat kaikkeen Putinin hallinnon niin öky- ja sotilaskohteisiin kuin muuhunkin kulutukseen tulee valtaosaltaan muun muassa suomalaiskansojen alueilta riistettävistä öljystä ja kaasusta, joita sitten jaellaan sinisilmäisille verihiilivedyn ostajille Suomen Viipurin läänin Koiviston eli "Primorskin" kautta. Verihiilivedyn käsite voitaisiinkin nostaa samanlaiseen valokeilaan kuin ns. veritimantit ovat olleet viime vuosikymmeninä. Primorskin öljysatama tavallaan halventaa Koivistoa paitsi epäeettisyydellään myös evakkojen maiden luvattomana käyttämisrikoksena, ks.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Koiviston_%C3%B6ljys...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset