Laulu 20 sikaohjaajasta: Törhönen, Louhimies, Turkka, Mollberg, Donner…?

Kristiina Halkola voisi hypettää Jussi-gaalan suoraa lähetystä 50 v oman #metoonsa jälkeen uudelleensanoitetulla laululla 20 perheestä, joihin jo 1968 kuului häntä kyykyttänyt filantrooppi-Jörkka. Jos yleisökin voisi äänestää päivittyvää maalitusnimistöä, 20 ohjaajasian täydentyvä paljastuslista saadaan ehkä kasaan illan aikana otsikossa mainittujen viiden lisäksi.

Uusi Jussi-pystikategoria olisi paikallaan niin ikään – aikalais+postyymina fiktiivisenä esimerkkinä inhokkiehdokkaat ovat: Molle: Aika paha ihmiseksi, Turkka: Kiimainen sieg heil, Jörkka: Kaunotar ja Mammutti, Aku: Uutisankka, Lauri: Excuse2Late 

Ja vuoden 2018 Monsteri-Jussin saa…: 
***** *******!

Perusteluja: 

– Aku Louhimies ja Lauri Törhönen on ilmitaustoitettu viime viikkoina mediassa, Jouko Turkan metodit tulivat tunnetuiksi jo aiemmin. 
– Rauni Mollbergista tehtiin paljastus eilen Ilta-Sanomissa: "…todella paljon törkeää käytöstä, toisten nöyryyttämistä, pilkkaamista ja huutamista elokuvia tehdessä, ja niiden ulkopuolella… Syrjintä ja seksuaalisuus olivat jokapäiväisiä asioita” ks. is.fi/viihde/art-2000005614255.html 
– Jörn Donner puolestaan voisi osallistua myös Pulmus-kategoriaan vaikkapa yhdessä näyttelijöidenkin kanssa, koska häne tunnetaan järkkymättömänä omantunnon ja kunnian miehenä, joka on kohdellut tasapuolisesti myös jälkikasvuaan, ja lisäksi hän on kokenut 'muiden' ohjaajien kyseenalaistavan naisen ein ('jos ei lohkee lovee, ei riitä roolejakaan')    

Tämänkertaisen Jussi-gaalan jälkeen voitaisiinkin sitten edetä hihat käärien alan toimintakulttuurin muutostositoimiin nyt käydyn "keskustelun" ja hypen jatkeeksi. Mahdolliset siat ja porsueetkin ymmärtänevät, että suuri maksava yleisö katselee pidemmän päälle mieluummin laadukkaita kotimaisia leffoja kuin jatkuvaa sisäsuhdesirkusta, johon ei välittäisi pääsylippua lunastaa enempää kuin kuulla jatkuvasti tätä Halkolan ei-ihan-parasta biisiä http://www.dailymotion.com/video/x31bjml


ASIAAN: Kulttuurinmuutos vie aikansa, tilastollisesti arvioiden usein iäisyyden tai vähän yli. Sen nopeus kuitenkin korreloi todellisen tahtotilan kanssa. Näin on muillakin toimialoilla kuin elokuva- ja tv-kuplissa, jotka kuitenkin saavat aina osakseen leijonanosan kansakunnan huomiofokuksesta. Miituuhässäköintikin nyt vaan sattuu taas nostamaan tässäkin asiassa esiin muutenkin muita enemmän esillä olevan kapean fakkisektorin, jonka työehtokäytännöt ovat kieltämättä kai aina kaikkialla olleet 'jotain ihan muuta'. On selvää, ettei kaikki tämä haloo ole ainakaan pelkkää sissimarkkinointia, vaan savun takana on ainakin ollut ilmitulta.
 
Toisaalta kyllä näyttelijät osaavat lähtökohtaisesti näytellä taviksia paremmin tarvittaessa niin viatonta kuin konnaakin. Ja ohjaajat osaavat järjestää vaikuttavampia spektaakkeleita viikkokausien strategisesti ajoitettuine gaalaan huipentuvine ennakkoteasereineen. Siis kuin vähemmän mediaseksikkäitten alojen väki omien useimmiten ihan seksittömienkin työelämäpaineidensa kanssa epäasiallisten kohteluiden, painostamistenn ja kiusaamisten sietämisineen, joihin hiljaisen vessassaitkijän on hankalaa puuttua leimautumatta kenkuksi. Väärinkäytöksiä ja painostusta ilmenee muuallakin ja arkisemmissa yhteyksissä, usein myös kasvonsapiilottelevaan hurskasteluhymistelyyn verhottuna – ks. esim. mervinyfors.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252698-kerrotaan-se-nyt-kaikille-metoo

Julkinen anteeksipyyntö on kaikille taitolaji, joka saattaa onnistua (elossaoleville, tuskin postuumisti), jos aavistaa mistä naruista kulloinkin on trendikästä vedellä. Toisaalta oikeassa kohtaa julkisen syytöksensä esittävän ei edes edellytetä esittävän omaa anteeksipyyntöään, vaikka hän olisi itse asiassa ollut itse yhtä vilpillinen osapuoli. Kulttuuri-ihmisethän eivät välttämättä ole hekään aina yhtään sen rehellisempiä kuin taviksetkaan, usein vaan taitavampia vakuuttamaan. Lisäksi joillakin on myös jokin ulkotaiteellinen missio tai agenda, joka voi sävyttää sanomaa ja sen uskottavuutta vähän kuin laulun 20 ökyperheestä sanoitus ja sen suhdekuviot.

Ulkopuolinen ei juuri muuta voi kuin pyöritellä päätään ja jos viestikanavanvaihto ei onnistu, yrittää muodostaa kantansa samaan tapaan kuin vaalipropagandaa seuratessa. Se tekee helposti kyyniseksi. Pakkohan ei ole uskoa ketään tai ottaa kantaa sitovasti jonkun puolesta/vastaan. Ja omia villejäkin teorioita on lupa kyhätä vapaasti, vähän saippuasarjojen juonikäänteitten arvailun tapaan.

Mikä siis onkaan Puheenvuoron kyynis-inhorealistisen sohvaperunaraadin tämänhetkinen "oikea" käsitys ao. spekulaatioista? 

1) Voisiko #metoo-kampanjan ajankohtaisuuden lisäksi näyttelijöiden huolen täsmäajoituksen takana olla muitakin, jopa ehkä julkipantuja raadollisempiakin tekijöitä, jotka näyttäisivät yhdistävän teknisteoreettisesti Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas -produktiota ja hyvinkin tasan tarkkaan 50 vuoden takaista Jörn Donnerin Mustaa valkoisella -tuotantoa? Molemmat tunnetaan jo valmistumisvaiheessa siitä, että ne saavuttavat poikkeuksellisen suuren suosion, ja molempien takana on ollut vakavaraisia tahoja, jotka kaikki saanevat harvinaisen todennäköisesti omat sijoituksensa takaisin. Voisiko nyt joku tuntea dollarityylistä houkutusta lähteä kaivelemaan työoloja ja lakipykäliä näissä tapauksissa hieman kärkkäämmin kuin puhtaasti apurahatuloisten verorahastuskomiteaohjaajien puolityhjille taskuille tähdättäessä?

2) Voisiko molemmissa tai jommassakummassa aikansa metoo-tapauksessa olla kyse ohjaajan puolelta ilmenneestä excuse-hurskastelusta ja ulkokullaisuudesta tapausten ja niiden julkisen selvittelyn yhteydessä ehkä omaa raadollisuuttakin peitellen? 

3) Voisiko molemmissa tai jommassakummassa aikansa metoo-tapauksessa olla kyse sekä ohjaajan että näyttelijäkunnan puolelta ilmenneestä hurskastelusta ja ulkokullaisuudesta tapauksia esilletuotaessa ja niiden julkisen selvittelyn yhteydessä ehkä omaa raadollisuuttakin (kohdat 1 ja 2) peitellen? 

4) Voisiko Hollywoodin elokuvaväen metoon Suomen-hypehaarassa ollakin kyse alan yhdessä sovitusta hyvinnnäytellystä vedätyksestä, jonka avulla sektorin arvostusta kohotetaan ja maksimaalinen huomioarvo taataan vuosiksi?

5) Voisiko elokuvaväen metoon Suomen-hypehaarassa olla kyse jopa geopoliittisen pro-Venäjä-lobbyn masinoimasta salavaikuttamisesta uuden Tuntemattoman sotilaan mahdollisen Oscar-ehdokkuuden torppaamiseksi ja kv. levityksen näkymien likaamiseksi putinilaisen uusstalinismiopin mukaisesti?

[oikea vastaus: itse uskon todennäköisimpänä vaihtoehtona, että näyttelijät ovat liki vilpittömiä, eivätkä tikunnenään nostetut ohjaajat ole ihan täysiä roistoja hekään]

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu