Jörn Donner on kokenut 'muiden' ohjaajien kyseenalaistavan naisen ein

Käsi sydämelle omasta ja käpy selän alle muiden puolesta, Jörkka! Aikansa lupaavimman näyttelijän Kristiina Halkolan ura tyssäsi hänen kieltäydyttyään  esiintymästä alasti Mustaa valkoisella -elokuvan (1968)  rakastelukohtauksessa.  Ohjaajan seuraavassa leffassa Sixtynine 69 (jonka nimen Jörkka väänsi mainoskommentissaan muotoon 'siksi nain') esiintyikin aivan muita näyttelijöitä.

Jörn Donner kirjoittaa 50 vuotta myöhemmin Hesarissa: "Kaikenlainen painostus on minulle vierasta, vaikka olen kokenut muiden ohjaajien kyseenalaistavan menettelyn – Mitä me tästä opimme? Jos nainen sanoo ei, se on ei.mtv.fi/viihde/elokuvat/artikkeli/jorn-donner-helsingin-sanomissa 
 

– Naisen 'ei' tosiaan tarkoitti 'ei', kun kaukaa viisas mestariohjaaja päätti kuvata uskalletut kohtaukset salaa sijaisnäyttelijän kanssa. Katkeroitunut ja myöhemmin Deva-puolueen puheenjohtajaksikin ajautunut Halkola kertoo 70-vuotispäivänään: "Se, että ohjaaja leikkaa rooliini mukaan alastonkohtauksen keskustelematta kanssani, suututtaisi minut vielä tänäkin päivänä. Donner pelkäsi, että jos hän kertoo siitä minulle, kiellän sen, joten hän kuvasi kohtauksen joka tapauksessa." 

Halkola nosti Donneria vastaan oikeusjutun, jonka voitti seitsemän vuoden jälkeen. Raskaasta prosessista tuli näyttelijän oikeuksien kannalta ennakko­tapaus, joka myös katkeroitti: "Menetin mahdollisuuden tehdä elokuvia, koska olin kuukausipalkkaisena työntekijänä tuottajalle, jonka kanssa ei homma hoitunut. Osa sen ajan muistakin tuottajista oli sitä mieltä, että täällä eivät näyttelijät nenille hypi." is.fi/viihde/art-2000000941522.html

Paitsi erilaisten vähemmistöjen sosiaalisten oikeuksien puolustajana sekä työelämän tasa-arvoasioiden ja viihtyvyysnäkökohtien varhaisena esiinnostajana Donner tunnetaan myös monikulttuurisuusasioissa järkkymättömänä omantunnon ja kunnian miehenä. Peritty kaksikielisyys ja itsehankitun sivistysrikkauden mukanaan tuoman kosmopoliittisen monikielisyyden ja monimerkityksellisenkin laajakatseisuuden avartama maailmankuva tekevät Jörkastamme itseoikeutetusti eräänlaisen tasa-arvon kokokansangurun kutakuinkin kaikissa mm. hengen mammuttimaista jättiläisyyttä edellyttävissä suurfilosofiatason pulmakysymyksissämme, niin globaalis-syväteoreettisissa kuin kansakunnan arjen kosketuspintastruktuurienkin konteksteissa.

Esitänkin täten mestarille hieman pintaa pidemmälle penetroivan  käytännöllisperiaatteellisen kysymyksen liittyen viimeaikaiseen 'naisen ei' ja suostumuksen puute -keskusteluun yhä moninaistuvammassa yhteiskunnassamme: 

Jörn Donner, kun nainen sanoo 'ei', se on ei, mutta pitäisikö naisen tullakseen ymmärretyksi monikielisessä ympäristössä oikeastaan/egentligen osata sanoa tilannekohtaisesti kaikki mukanaolevat huomioonottaen myös nej, njet, لا , maya, hayır jne? – Ks. Suostumuksen puute monikulttuurisessa tapauksessa 

 

P.S.   Valitettavasti kautta koko tunnetun kulttuurihistorian on havaittavissa ollut #metoo-tyyppisiä ja myös niillä ratsastamaan pyrkiviä ilmentymiä moraalin ja sen julki-ilmentyvän integriteetin tahattomasti korruptoituneen tai vilpillisen hyväksikäytön suhteesta; arkikielen sanoin sivistyssanoilla ja -maneereilla hurskastelun ja ulkokullaisuuden esiintulosta silloin, kun sen avulla uskotaan tietoisesti tai alitajusesti saavutettavan jotain epäeettistäkin ns. omaa hyvää. Useimmin valtaosa ihmisistä syyllistynee tällaiseen ihan melkein ainakin bona fide, jolloin anteeksipyyntökin on vilpitön. Toisaalta, oikeassa kohtaa syytöksensä esittävän ei edes edellytetä esittävän anteeksipyyntöään, vaikka hän olisi itse asiassa ollut itse yhtä vilpillinen.

– Mikä onkaan inhorealismiraadin käsitys ao. spekulaatioista?

1) Voisiko #metoo-kampanjan ajankohtaisuuden lisäksi näyttelijöiden huolen ajoituksen takana olla muitakin, jopa ehkä julkipantuja raadollisempiakin tekijöitä, jotka näyttäisivät yhdistävän teknisteoreettisesti Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas -produktiota ja hyvinkin tasan tarkkaan 50 vuoden takaista Jörn Donnerin Mustaa valkoisella -tuotantoa?* Molemmat tunnetaan jo valmistumisvaiheessa siitä, että ne saavuttavat poikkeuksellisen suuren suosion, ja molempien takana on ollut vakavaraisia tahoja, jotka kaikki saanevat harvinaisen todennäköisesti omat sijoituksensa takaisin. Donner kuului Kristiina Halkolan laulamiin 20 kulttuuririkkaaseen ökyperheeseen, ja Tuntemattoman yleisömenestys on satanut kassalaareihin jopa Turhapuroja runsaammin. Toki huippunäyttelijät ovat saaneet oman listataksaosansa kukin, mutta kun jaettavaa kerran näyttäisi tulevan ylimääräistäkin niin… – Mikä on harrastajajuristien mielipide, voisiko joku tuntea jenkkityylistä houkutusta lähteä kaivelemaan työoloja ja lakipykäliä näissä tapauksissa kärkkäämmin kuin puhtaasti apurahatuloisten verorahastuskomiteaohjaajien puolityhjille taskuille tähdättäessä?

2) Voisiko molemmissa tai jommassakummassa aikansa metoo-tapauksessa olla kyse ohjaajan puolelta ilmenneestä excuse-hurskastelusta ja ulkokullaisuudesta tapausten ja niiden julkisen selvittelyn yhteydessä ehkä omaa raadollisuuttakin peitellen?  Aku Louhimiehestä ei juuri kenelläkään ole ollut pahaa sanottavanaan julkisuudessa aiemmin. Jörn Donner taas tunnetaan järkkymättömänä omantunnon ja kunnian miehenä, joka on kohdellut tasapuolisesti myös jälkikasvuaan, #hetoo.  Kulttuurinmuutos vie aikansa, tilastollisesti arvioiden joskus iäisyyden tai vähän yli. 

3) Voisiko molemmissa tai jommassakummassa aikansa metoo-tapauksessa olla kyse sekä ohjaajan että näyttelijäkunnan puolelta ilmenneestä hurskastelusta ja ulkokullaisuudesta tapauksia esilletuotaessa ja niiden julkisen selvittelyn yhteydessä ehkä omaa raadollisuuttakin (kohdat 1 ja 2) peitellen?

Rauni Mollberg on hänkin suomileffan ikoneita, josta ei liene julkisuudessa pahemmin aiemmin hässäkkämiituiltu. Hän ei toisaalta pysty (eikä ole enää velvollinenkaan) puolustautumaan, kun hänen jälkikasvunsa paljasti juuri raskauttavaa aineistoa alan kulttuurinmuutostarpeesta: todella paljon törkeää käytöstä, toisten nöyryyttämistä, pilkkaamista ja huutamista elokuvia tehdessä, ja niiden ulkopuolella… ”Syrjintä ja seksuaalisuus olivat jokapäiväisiä asioita”: is.fi/viihde/art-2000005614255.html 

– Kulttuurinmuutoskysymystä pohditaan akateemisesti syvällisemmin täällä: johanneskananen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/252602-metoo-kampanja-opettaa-kulttuuriamme-kehittymaan-moraalisesti

 

P.P.S. Kristiinan kaunis rakkauslaulu viattomuuden ajoilta Mikko Niskasen elokuvasta Käpy selän alla: 
 https://

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu