Jörn Donner on kokenut 'muiden' ohjaajien kyseenalaistavan naisen ein
Käsi sydämelle omasta ja käpy selän alle muiden puolesta, Jörkka! Aikansa lupaavimman näyttelijän Kristiina Halkolan ura tyssäsi hänen kieltäydyttyään esiintymästä alasti Mustaa valkoisella -elokuvan (1968) rakastelukohtauksessa. Ohjaajan seuraavassa leffassa Sixtynine 69 (jonka nimen Jörkka väänsi mainoskommentissaan muotoon 'siksi nain') esiintyikin aivan muita näyttelijöitä.
Jörn Donner kirjoittaa 50 vuotta myöhemmin Hesarissa: "Kaikenlainen painostus on minulle vierasta, vaikka olen kokenut muiden ohjaajien kyseenalaistavan menettelyn – Mitä me tästä opimme? Jos nainen sanoo ei, se on ei." mtv.fi/viihde/elokuvat/artikkeli/jorn-donner-helsingin-sanomissa
– Naisen 'ei' tosiaan tarkoitti 'ei', kun kaukaa viisas mestariohjaaja päätti kuvata uskalletut kohtaukset salaa sijaisnäyttelijän kanssa. Katkeroitunut ja myöhemmin Deva-puolueen puheenjohtajaksikin ajautunut Halkola kertoo 70-vuotispäivänään: "Se, että ohjaaja leikkaa rooliini mukaan alastonkohtauksen keskustelematta kanssani, suututtaisi minut vielä tänäkin päivänä. Donner pelkäsi, että jos hän kertoo siitä minulle, kiellän sen, joten hän kuvasi kohtauksen joka tapauksessa."
Halkola nosti Donneria vastaan oikeusjutun, jonka voitti seitsemän vuoden jälkeen. Raskaasta prosessista tuli näyttelijän oikeuksien kannalta ennakkotapaus, joka myös katkeroitti: "Menetin mahdollisuuden tehdä elokuvia, koska olin kuukausipalkkaisena työntekijänä tuottajalle, jonka kanssa ei homma hoitunut. Osa sen ajan muistakin tuottajista oli sitä mieltä, että täällä eivät näyttelijät nenille hypi." is.fi/viihde/art-2000000941522.html
Paitsi erilaisten vähemmistöjen sosiaalisten oikeuksien puolustajana sekä työelämän tasa-arvoasioiden ja viihtyvyysnäkökohtien varhaisena esiinnostajana Donner tunnetaan myös monikulttuurisuusasioissa järkkymättömänä omantunnon ja kunnian miehenä. Peritty kaksikielisyys ja itsehankitun sivistysrikkauden mukanaan tuoman kosmopoliittisen monikielisyyden ja monimerkityksellisenkin laajakatseisuuden avartama maailmankuva tekevät Jörkastamme itseoikeutetusti eräänlaisen tasa-arvon kokokansangurun kutakuinkin kaikissa mm. hengen mammuttimaista jättiläisyyttä edellyttävissä suurfilosofiatason pulmakysymyksissämme, niin globaalis-syväteoreettisissa kuin kansakunnan arjen kosketuspintastruktuurienkin konteksteissa.
Esitänkin täten mestarille hieman pintaa pidemmälle penetroivan käytännöllisperiaatteellisen kysymyksen liittyen viimeaikaiseen 'naisen ei' ja suostumuksen puute -keskusteluun yhä moninaistuvammassa yhteiskunnassamme:
– Jörn Donner, kun nainen sanoo 'ei', se on ei, mutta pitäisikö naisen tullakseen ymmärretyksi monikielisessä ympäristössä oikeastaan/egentligen osata sanoa tilannekohtaisesti kaikki mukanaolevat huomioonottaen myös nej, njet, لا , maya, hayır jne? – Ks. Suostumuksen puute monikulttuurisessa tapauksessa
P.S. Valitettavasti kautta koko tunnetun kulttuurihistorian on havaittavissa ollut #metoo-tyyppisiä ja myös niillä ratsastamaan pyrkiviä ilmentymiä moraalin ja sen julki-ilmentyvän integriteetin tahattomasti korruptoituneen tai vilpillisen hyväksikäytön suhteesta; arkikielen sanoin sivistyssanoilla ja -maneereilla hurskastelun ja ulkokullaisuuden esiintulosta silloin, kun sen avulla uskotaan tietoisesti tai alitajusesti saavutettavan jotain epäeettistäkin ns. omaa hyvää. Useimmin valtaosa ihmisistä syyllistynee tällaiseen ihan melkein ainakin bona fide, jolloin anteeksipyyntökin on vilpitön. Toisaalta, oikeassa kohtaa syytöksensä esittävän ei edes edellytetä esittävän anteeksipyyntöään, vaikka hän olisi itse asiassa ollut itse yhtä vilpillinen.
– Mikä onkaan inhorealismiraadin käsitys ao. spekulaatioista?
1) Voisiko #metoo-kampanjan ajankohtaisuuden lisäksi näyttelijöiden huolen ajoituksen takana olla muitakin, jopa ehkä julkipantuja raadollisempiakin tekijöitä, jotka näyttäisivät yhdistävän teknisteoreettisesti Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas -produktiota ja hyvinkin tasan tarkkaan 50 vuoden takaista Jörn Donnerin Mustaa valkoisella -tuotantoa?* Molemmat tunnetaan jo valmistumisvaiheessa siitä, että ne saavuttavat poikkeuksellisen suuren suosion, ja molempien takana on ollut vakavaraisia tahoja, jotka kaikki saanevat harvinaisen todennäköisesti omat sijoituksensa takaisin. Donner kuului Kristiina Halkolan laulamiin 20 kulttuuririkkaaseen ökyperheeseen, ja Tuntemattoman yleisömenestys on satanut kassalaareihin jopa Turhapuroja runsaammin. Toki huippunäyttelijät ovat saaneet oman listataksaosansa kukin, mutta kun jaettavaa kerran näyttäisi tulevan ylimääräistäkin niin… – Mikä on harrastajajuristien mielipide, voisiko joku tuntea jenkkityylistä houkutusta lähteä kaivelemaan työoloja ja lakipykäliä näissä tapauksissa kärkkäämmin kuin puhtaasti apurahatuloisten verorahastuskomiteaohjaajien puolityhjille taskuille tähdättäessä?
2) Voisiko molemmissa tai jommassakummassa aikansa metoo-tapauksessa olla kyse ohjaajan puolelta ilmenneestä excuse-hurskastelusta ja ulkokullaisuudesta tapausten ja niiden julkisen selvittelyn yhteydessä ehkä omaa raadollisuuttakin peitellen? Aku Louhimiehestä ei juuri kenelläkään ole ollut pahaa sanottavanaan julkisuudessa aiemmin. Jörn Donner taas tunnetaan järkkymättömänä omantunnon ja kunnian miehenä, joka on kohdellut tasapuolisesti myös jälkikasvuaan, #hetoo. Kulttuurinmuutos vie aikansa, tilastollisesti arvioiden joskus iäisyyden tai vähän yli.
3) Voisiko molemmissa tai jommassakummassa aikansa metoo-tapauksessa olla kyse sekä ohjaajan että näyttelijäkunnan puolelta ilmenneestä hurskastelusta ja ulkokullaisuudesta tapauksia esilletuotaessa ja niiden julkisen selvittelyn yhteydessä ehkä omaa raadollisuuttakin (kohdat 1 ja 2) peitellen?
Rauni Mollberg on hänkin suomileffan ikoneita, josta ei liene julkisuudessa pahemmin aiemmin hässäkkämiituiltu. Hän ei toisaalta pysty (eikä ole enää velvollinenkaan) puolustautumaan, kun hänen jälkikasvunsa paljasti juuri raskauttavaa aineistoa alan kulttuurinmuutostarpeesta: todella paljon törkeää käytöstä, toisten nöyryyttämistä, pilkkaamista ja huutamista elokuvia tehdessä, ja niiden ulkopuolella… ”Syrjintä ja seksuaalisuus olivat jokapäiväisiä asioita”: is.fi/viihde/art-2000005614255.html
– Kulttuurinmuutoskysymystä pohditaan akateemisesti syvällisemmin täällä: johanneskananen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/252602-metoo-kampanja-opettaa-kulttuuriamme-kehittymaan-moraalisesti
P.P.S. Kristiinan kaunis rakkauslaulu viattomuuden ajoilta Mikko Niskasen elokuvasta Käpy selän alla:
https://
Jörkka kehui kuitenkin Halkolan takapuolta.
Halkolan ura kaatui, koska hän oli marionettikommunisti.
Ilmoita asiaton viesti
No no Pekka, kyllä kuka tahansa näkövammaton voisi pitää nuoren Kristiinan naamavärkkiäkin kehunnan arvoisena, vaikkeikään sitäkään enää nykymaailmassa tietysti ääneen parane sanoa. Mistä muuten tiedät ettei Halkolan vasemmistoradikaalius olisi tasoittunut hyvinkin takinkääntökelpoiseksi ihan Jörkan malliin jos vain Maestro ei olisi ollut niin periaatteellisen tiukka siitä että jos upealta näyttelijättäreltä ei lohkea lovea näyttöön asti niin ei tipu rooliakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ei se siksi kaatunut. Kristiina Halkola oli puhdasoppinen sen aikainen taistolainen ja juuri heille ura urkeni ”kulttuurin” saralla. Eikä hänenkään uransa kaatunut muuta kuin Jörkan tuotannon kohdalta. Mikä ei sen aikaisten Jörkan elokuvien perusteella ollut kovinkaan suuri menetys. Jörkka oli muuten itsekin paria vuotta aiemmin tullut valituksi Helsingin kaupunginvaltuustoon SKDL:n riveistä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuuo on varmaan totta, mutta Halkolan katkeruus (ehkä myös henkkoht potentiaalista rakastaja-Jörkkaa kohtaan stunt-girlin kanssa pettävänä suurporvarina) toimi ehkä myös radikalismin käyttövoimana muita pidempään, joten takinkääntövaihetta ei hänen kohdallaan tullut vielä pitkään. Mutta jutun pointti oli enemmänkin, että kun nyt kauhistellaan noita työtapamenettelymetodeja vaimitä ne on, niin voisivat myös nämä kirkasotsaisimmat maailmanparantajasuvaitsevaistasa-arvohurskastelijat katsoa välillä peiliinkin.
Ilmoita asiaton viesti
Kristiina Halkolan esittämässä laulussa 20 perheestä hänen kulmakarvansa aavistuksen verran kohoavat luetellessaan laulun loppuosassa perheiden nimet siinä vaiheessa, kun tulee Donnerin kohdalle:
http://www.dailymotion.com/video/x31bjml
Ilmoita asiaton viesti
🙂 Olen huomannut saman, ja aina minusta tuntuu kuin myös kauniiin naisen kaunis ääni kävisi Donnerin nimeä piinallisen huolellisesti artikuloitaessa hetkellisesti hieman vieläkin pilkallisemmaksi kuin muiden kohdalla.
Ilmoita asiaton viesti
#7
Tollon väitetään olleen Jörkalle kovin mustasukkainen.
Ilmoita asiaton viesti
Kristiinan ääni nimenomaan e i ole kaunis , eikä sen missään tapauksessa nimenomaan tuossa laulussa olisi sallittukaan olevan kaunis.
Siinähän on nimenomaan rakennettu kontrasti söpön tytön keikistelyn ja laulun kovan sanoman välille.
Siis ikäänkuin kulttuurin koko kuva : makea pintamielikuva ja kova kylmä totuus.
Ilmoita asiaton viesti
”Mikä ei sen aikaisten Jörkan elokuvien perusteella ollut kovinkaan suuri menetys.”
Ehkä aloitteleville ohjaajillekin on sallittava sitten tietty haparointi uran alkuvaiheissa, vaikkakin epäeettiseltä tuo Halkolan kohtelu ainakin jälkeenpäin vaikuttaa ja aikanaankin siitä oli erilaisia mielipiteitä. – Sitä ei voi kieltää etteikö Jörkkä olisi myöhemmin tehnyt kiistattoman hyviäkun näyteltyjä leffoja, kunhan malttoi olla itse poissa kuvista (eikä ne Donnerin Perkele-dokumentitkaan huonoja olleet). Ajattelepa vaikkapa vakoilija Kerttu Nuortevan vankeustarinaa Kuulustelu. Olisihan Halkolassakin ollut ainesta toki siihenkin rooliin siinä missä (tosihyvällä) Minna Haapkylälläkin, ainakin Kristiina ymmärtäisi Stalinin lähettämän desantin ja Otto-Wille Kuusisen ideologiataustoja hänkin.
Ilmoita asiaton viesti
Donner pyrki 60-luvun lopun elokuvillaan ravistamaan sen aikaisia normeja ja moraalia. Siihen riitti silloin, että näytettiin pari nännin nipukkaa ja kirmailtiin kesäyössä ilman heinälatoa sensuurina. Ja kun muuta ei tarvittu suositun kohuleffan aikaansaamiseksi, niin ei muuhun sitten panostettukaan. Siksi Jörkan elokuvat siltä ajalta ovat varsin keskinkertaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Niin taitaa olla. Korjaan yllekirjoittamaani sikäli, ettäDonner ei ollut ohjaajana vaan tuottajana vakoilija Kerttu Nuortevan vankeustarinan kertovassa Kuulustelussa. Jörn Donner Productions (vai olikohan sittenkin Åke Lindman Productions?) muuten oli suomalaisena partnerina kauan sitten Helsingissä kuvatussa jenkkitrillerissä Gorkin puisto, jossa apulaisohjaajana hääri Lauri ”sika” Törhönen – voin kertoa, etten huomannut että hän olisi tuolloin mitenkään häirinnyt ainakaan satunnaisia avustajia, jollaisena toimin parin päivän ajan, vaan antoi ihan asiallisia ohjeita kameraa varten. Silti on syvältä tuomittavaa mikäli asiattomuutta on muutoin/myöhemmin/toisaalla esiintynyt.
Ilmoita asiaton viesti
Takaisinkorjaus vielä omaan mainintaani että Donner ei muka ollut ohjaajana vaan tuottajana vakoilija Kerttu Nuortevan vankeustarinan kertovassa Kuulustelussa – siis oli myös ohjaaja, ja hieno elokuvahan se on.
Donner oli jo 1973 tuottajana aikansa rohkeassa poliittishistoriallisessa elokuvassa Mommilan veriteot 1917. Siitä voitaisiin oikeastaan jo työstää uusi versio, totuudenmukaisempi elokuva tapahtumista, jotka aloittivat Lokakuun vallankumouksen murhat Suomessa samana päivänä kuin Pietarissa. Donnerin tuottama ja Jotaarkka Pennasen 1973 ohjaama leffa ’Mommilan veriteot 1917’oli UKK-ajan elokuva, jossaa oli tietysti historiaa vääristelty yya-hengessä. Punikkimatruusit eivät muka varastelleet ja särkeneet paikkoja ja esiintyivät muutenkin melkein ihmisiksi. Edes siitä nöyryytyksestä eivät suuttuneet, että yksi joutui ruumiintarkastukseen varkaudesta epäiltynä. Oikeastihan todistajanlausuntojen mukaan roistot rikkoivat kutajuinkin kaiken irtaimen mitä eivät varastaneet. Mutta hienoa, että tuonkinlaisen diplomatiatasapainoiluelokuva oli mahdollista tehdä tuolloin ilman että Kreml huomasi etteivät matruusit olleetkaan täysin poliittisesti korrekteja SNS-sankareita. 😉 – Aku Louhimies voisi olla hyvä ohjaaja uudellle Mommilalle, kuten ehdotinkin blogissani viime vuonna, ks. http://rescordis.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri…
Ilmoita asiaton viesti
Donner on ollut hyvä dokumentaristi ja hyvä elokuvien tuottaja ja markkinoija.
Hyviä esseitäkin on kirjoittanut .
Mutta kaunokirjailijana hänestä huokuu jonkinlainen empatiakyvyn puute; kyvyttömyys ja haluttomuus ihmisten tunteisiin eläytymiseen.
Mille nyt on ihan viime aikoinakin saatu selityksiä ja vahvistuksia.
Sama heijastuu ehkä myös ohjaajantyössä draamaelokuvissa : ne ovat jotenkin kalseita ja laskelmoituja, hakevat pintaseksuaalisia lähestymistapoja.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Donner on draamaelokuvan ohjaajana onnistunut ainakin Kuulustelussa, ja olisi saattanut onnistua tuottajana Mommilan veriteoissa jonain muuna ajankohtana kuin UKK/YYA-kaudella, jolloin oli pakko vähän muunnella totuutta ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252644-j…
Ilmoita asiaton viesti
Kun Juhan kommenttia on näemmä peukuttanut myös Max Jussila, tuli mieleen vähän spekuloida sivuraidejuristerian hengessä jos sallitaan.
Mikä onkaan inhrealismiraadin käsitys siitä, voisiko #metoo-kampanjan ajankohtaisuuden lisäksi näyttelijöiden huolen ajoituksen takana olla muitakin, jopa ehkä julkipantuja raadollisempiakin tekijöitä, jotka näyttäisivät yhdistävän teknisteoreettisesti Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas -produktiota ja hyvinkin tasan tarkkaan 50 vuoden takaista Jörn Donnerin Mustaa valkoisella -tuotantoa? Molemmat tunnetaan jo valmistumisvaiheessa siitä, että ne saavuttavat poikkeuksellisen suuren suosion, ja molempien takana on ollut erittäin vakavaraisia tahoja, jotka kaikki saanevat harvinaisen todennäköisesti omat sijoituksensa takaisin. Donner kuului Halkolan laulamiin 20 kulttuuririkkaaseen ökyperheeseen, ja Tuntemattoman yleisömenestys on satanut kassalaareihin jopa Turhapuroja runsaammin. Toki huippunäyttelijät ovat saaneet oman listataksaosansa kukin, mutta kun jaettavaa kerran näyttäisi tulevan ylimääräistäkin niin… – Mikä on juristin mielipide, voisiko joku tuntea jenkkityylistä houkutusta lähteä kaivelemaan työoloja ja lakipykäliä näissä tapauksissa kärkkäämmin kuin puhtaasti apurahatuloisten verorahastuskomiteaohjaajien puolityhjille taskuille tähdättäessä?
Ilmoita asiaton viesti
– En halunnut olla tekemisissä myöskään kahden muun lapseni kanssa, sillä he olivat vahinkoja. En ollut suhteessa heidän äitiensä kanssa. Ruotsissa asuva poika on nyt 36-vuotias, ja käy Suomessa kerran vuodessa. Tyttärestä taas tuli alkoholisti. Vähän aikaa sitten hän kuoli omaa syytään. Se oli valitettava tapaus, mutta en käynyt edes hautajaisissa, hän jatkaa.
https://www.mtv.fi/viihde/seurapiirit/artikkeli/jo…
Ylläoleva Donner-lausunto ei liity ohjaajana työskentelemiseen, mutta kuvaa kyseiselle superjulkkikselle ominaisia (’omin naisia’) empatiakykyjä.
Ilmoita asiaton viesti
Jospa se Jörn on vain kateellinen noille nuoremman polven toimijoille kun heidät nimetään noissa meetoo kohuissa mutta Jörn unohdetaan. Hän sentään oli aikoinaan huomattavan aktiivinen tuolla saralla.
Ilmoita asiaton viesti
Mammutti, omin sanoinensa varmaan kaikilla saroilla 😉 https://www.hs.fi/kulttuuri/kirja-arvostelu/art-20…
Ilmoita asiaton viesti
Rauni Mollberg on hänkin suomileffan ikoneita, josta hänestäkään ei liene julkisuudessa pahemmin aiemmin hässäkkämiituiltu. Hän ei toisaalta pysty (eikä ole enää velvollinenkaan) puolustautumaan, kun hänen jälkikasvunsa paljasti juuri korvanappiin tulleen huhutiedon mukaan raskauttavaa aineistoa alan kulttuurinmuutostarpeesta: Lapsenlapsi nähnyt todella paljon törkeää käytöstä, toisten nöyryyttämistä, pilkkaamista ja huutamista elokuvia tehdessä, ja niiden ulkopuolella… ”Syrjintä ja seksuaalisuus olivat jokapäiväisiä asioita” https://www.is.fi/viihde/art-2000005614255.html
Ilmoita asiaton viesti