Retoriikan kyseenalaistuksia ulkoasiainSuomintaa totta, faktaa ja pravdaa punniten

Sauli Niinistön rinnassa "suur-Suomi"-merkki!

  • Sauli ja viestirintamerkki - tv-kuvakaappaus/manipulaatio uudenvuodenpuheesta
    Sauli ja viestirintamerkki - tv-kuvakaappaus/manipulaatio uudenvuodenpuheesta
  • Madeleine ja viestikoruja
    Madeleine ja viestikoruja
  • Mara ja viestirintamerkki
    Mara ja viestirintamerkki
  • Eki ja viestirintamerkki
    Eki ja viestirintamerkki


Alkuperäinen itsenäinen Suomi-neito luomumuodoin (ei siis "suur" tai "pien", vaan oikeankokoinen) näkyy oheisessa tv-kuvakaappauksessa presidentin puheen silmiinpistävänä lisätehosteena. - Tyylikästä viestintää lähellä sydäntä, eikö? 
 
Jo 1990-luvulla on muuten Mäntyniemeen toimitettu Ahtisaarelle tilattu Kokonainen Suomi -viestihopea. Viipurilaissyntyinen tasavallan presidentti sanoi kesäkuussa 1999 julkisessa puheessaan, että Karjala-keskustelu on paitsi oikeutemme myös velvollisuutemme. Hän ei kuitenkaan ole tiettävästi esitellyt mainittua viestihopeaa julkisuudessa, joten taiteilija on joutunut luonnostelemaan sellaisen Maran rintaan oheisessa karikatyyrissa - Niinistön valokuvaankin se on fotosopattu. 

- Mutta mikä etteivät presidentit voisi kantaa kansakunnan sydäntä lähellä olevia asioita julkisesti myös maltillis-tolkullisen tyylikkäästi pikku pinssinä ja riipuksena rinnassaan?* -  Miten olisi, Sauli Väinämö Niinistö?
 
Monet historian hallitsijat ja diplomaatit ovat niin tehneet. Bill Clintonin ulkoministeri Madeleine Albright myös tunnettiin näyttävistä rintakoruistaan, joihin sisältyi jokin sosiaalinen/poliittinen ym. viesti. Rauhanmies Erkki Tuomioja kantaa kai edelleenkin Peace-rintamerkkiä takinkauluksessaan, ihan yhtä luontevan ajankohtaisesti kuin piirroksen nobelisti-Mara 1920 Tarton rauhanmerkkiä muistuttamassa 78 vuotta kestäneestä pakolaisuudestaan kärsivän viipurilaisen synnyinmaakunnasta ja Stalinin ym. tyrannien uhrien oikeuksista kotiseutuunsa maahantunkeutuneiden imperialistien laittomasti miehittämillä etnisesti puhdistetuilla alueilla. 


Onhan totta, että Pariisin rauhan 1947 Suomea koskeva alueryöstönsiunaussopimus ei ollut Suomen aidosti hyväksymä eikä millään muotoa oikeudenmukainen kenenkään mielestä: ryöstäjäosapuolikin toki tiesi minkä rikoksen oli tehnyt vaatiessaan Teheranin konferenssissa 1943 Viipuria liitettäväksi Neuvostoliittoon vuoden 1939 Molotov-Ribbentrop-salaliittosopimuksen nojalla tehtyyn talvisodan rauhan 1940 alue-anschlussiin perustuen. - Arkioikeuden mukaan onkin kunnianvastaista ja arvotonta vedota "sopimukseen", joka on aikaansaatu väkivalloin ja uhkaillen tms. toisen osapuolen tahdonvastaista pakkotilaa oikeudettomasti hyödyntäen. - Presidentti Niinistö, olette juristi, joten asiasta voisi kai muistuttaa...
 
Samaten muuten ovat tuhannet ja taas tuhannet muut Stalinin "sopimuskumppanit" jopa virallisesti vahvistetulla allekirjoituksellaan hyväksyneet kohtalonsa "tunnustamalla" syyllisyytensä "neuvottelutilanteissa" pistooli ohimollaan ja siunanneet kohtelunsa kuulustelujen aikana ja kohtalonsa mielivaltaista tuomioita täytäntöönpantaessa. Tosin Suomi ei edes allekirjoittanut aidosti itse alueluovutusten hyväksyntää ryöstäjän seneltua koko Pariisin rauhan 1947 ryöstönsiunausasiakirjan. Suomen ns. sotasyyllisyysoikeudenkäynnitkin olivat lainvastaisia oikeusmurhafarsseja niin ikään. 

Stalin sai 1947 tahtonsa läpi naapurimaiden alueita ryösteltyään, vaikka oli ollut Hitlerin liittolainen 1939-41 jakaessaan tämän kanssa Puolan, ja vaikka Kansainliitto erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään heti sen hyökättyä 1939 kv. oikeuden vastaisesti laittomalle ryöstöretkelleen Suomeen, mistä jatkoi miehittämällä Baltian maat 1940. 


Tarton rauhan 1920 rajat ovat ainoat oikeat itsenäisen Suomineidon luomurajat jotka Venäjä ja kaikki muutkin ovat hyväksyneet. Suomen suuri isänmaallinen puolustussota 1939-44 oli vakava henkiinjäämistaistelu, jossa puolustimme Molotov-Ribbentrop-salaliittoutuneiden joukkoahdistelussa rikottuja itsenäisen Suomineidon luomumuotoja - Suomihan ei koskaan liittänyt jatkosodassa miehitettämäänsä Itä-Karjalaa omaan valtioalueeseensa, ei esimerkiksi Petroskoita/Äänislinnaa, vaan ainoastaan omat maat eli Viipurin lääni, Hanko, itäinen Salla ja Kalastajasaarento palautettiin eduskunnan päätöksellä joulukuussa 1941 osaksi Suomea.

Suomen suuri isänmaallinen puolustussota 1939-44 oli raskas mutta välttämätön hinta siitä, että Martti Ahtisaari ja 430.000 muuta pakolaista saivat yhäkin jatkuvan evakkokodin kotimaansa vapaaksi jääneiltä länsialueilta, ja itsenäisyytemme vapaana kansakuntana säilyi. Siis juhlimme Suomi 100 -juhlavuonna 2017 satavuotista itsenäisyyttämme, emmekä Viron, Latvian ja Liettuan tavoin vain nyt 100 vuotta sitten julistettua ja välillä puolen vuosisataa katkolla ollutta itsenäisyyttä - huonompionniset naapurimmehan ovat olleet itsenäisiä yhteensä 49 vuotta eli ajanjaksot 1918-1940 ja 1991-2018.

SIIS: 

Tarton rauhan 1920 rajat ovat itsenäisen Suomineidon ainoat oikeat kv. hyväksytyt luomurajat, jotka sovittiin J.K. Paasikiven johdolla rauhanomaisesti neuvotellen itänaapurin kanssa ja jotka Kansainliitto vahvisti ja Ruotsikin tunnusti myös Ahvenanmaan osalta. Stalinin valtakunta rikkoi nuo rajat 1939-47, ja tuolloin alkanut alueidemme laiton venäläismiehitys jatkuu edelleen toistaiseksi.  
*  Vietämme nyt Suomen itsenäistymisvuosien 1917-20 teemamuistovuosia, jolloin kansakunnan on syytä tuon tuosta monin eri tavoin muistaa ja muistuttaa lähellä sydäntä olevasta luomuraja-asiasta - ks. Suomi 100 % -teemavuodet 2017-2020: Tarton rauha 4.10.1920  

   
Lue myös:

Entä nyt, Sauli Väinämö Niinistö? 

Onnea Liettua 100 (=22+27)! 

Jukka Seppinen: J’ai un rêve: Suomi Natoon, Euroopan unioni vahvaksi ja Karjalaa takaisi

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Tarkemmin itsenäisen Suomineidon luomumuodoista ja pinssin tuotespekseistä ks.> https://www.viestihopeat.fi/karttoja-1921-42

P.S. Eteläinen hyvä naapurimme ja veljeskansakunta Viro juhli satasiaan hieman eri tunnelmissa kuin me viime vuonna. Paljonhan taustoissamme on samaa, mutta erojakin on niissä ja myös juhlatunnelmassa. Minua ilahdutti Tallinnan juhlassa erityisesti se, kun presidentti Kersti Kaljulaid tervehti paraatissa kunniavartion sotilaita epämuodollisella sanalla "tervist" eli terve! Kansa kuuluu tuollakin tavoin jotenkin konkreettisesti olevan Viron turvallisuusratkaisun takana, eikä vain vuonna 1940 tehdystä katkerasta myöntyvyysvirheestä viisastunut valtiojohto. Ei enää koskaan tuumaakaan periksi idän maahantunkeutujille!

Onneksi olkoon vielä kerran Viro 100 - Palju õnne ja ilusat iseseisvuspäeva Eesti Vabariik! - Pasila, eikun Facebook, Viron ja Suomen yhteinen kansallislaulu viroksi: Mu isamaa, mu õnn ja rõõm
https://www.youtube.com/watch?v=yS_IHqUOMrs

Viron vapaussota 1918-20 oli vielä puhtaammin vapaussota kuin meidän 1918 sotamme ja ihan yhtä dramaattinen kuin Suomen itsenäistymisvuodet 1917-20. Eikä myöskään Viron 2. itsenäisyystaistelu noin 1989-1993 ollut helppo sekään.

Vuoden 1991 uusitsenäisyysjulistus ei ollut läpihuutojuttu, eikä naapurienkaan tuki ollut itsestäänselvyys. Presidentti Koivisto suhtautui virallisen nuivasti Baltian maiden uudelleenitsenäistymiseen syyttäen jopa Hesaria neuvostovastaisuudesta, kun se julkaisi peräti värikuvia Vilnan verilöylystä tammikuussa 1991, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251010-o... - Ulkoministeri Paavo Väyrynen puolestaan asettui vielä 1993 tukemaan Gennadi Janajevin stalinistijuntan vallankaappausta ja paluuta Neuvostoliittoon.

Monet yksityiset suomalaispiirit kuitenkin tukivat Viroa. Ja jotkut ymmärsivät lisäksi myös Neuvostoliiton ja Stalinin rakentaman rautaesiripun hajoamiseen liittyvän Suomi-linkin: samana vuonna kuin Viro itsenäistyi uudelleen, voimistui myös keskustelu Neuvostoliiton 1939-47 ryöstämien itsenäisen Suomi-neidon alkuperäisten alueiden palauttamisesta, ks. esim. https://www.viestihopeat.fi/karttoja-1921-42
"Manu" saikin sittemmin kansalta toisenkin liikanimen: "Mauno Primorsk, entinen Koivisto".

Presidentti Ahtisaari taas ymmärsi Karjalan pakolaisena itsekin, minkälaisessa historiallisessa tilanteessa oltiin, ja sanoi kesäkuussa 1999 julkisessa puheessaan, että Karjala-keskustelu on paitsi oikeutemme myös velvollisuutemme. Valitettavasti hänen seuraajansa oli alusta lähtien liian otettu varhaisen tukijansa Vladimir Putinin huomiosta oivaltaakseen kansallista etuamme. Niinistö on toistaiseksi osoittanut vain vähäistä kiinnostusta, mutta toisella virkakaudellaan häntä eivät enää rajoita epävarmat kannatusgallupit seuraavaa kautta ajatellen. - Siis mikä etteivät presidentit voisi kantaa kansakunnan sydäntä lähellä olevia asioita myös maltillis-tolkullisen tyylikkäästi julkisuudessa esillä pitäen, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250162-e...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Muuten: Me suomalaiset kansakuntana selvästikin kaipaamme ulkopolitiikan Johtajaa perustelemaan ja tekemään vaikeat päätökset puolestamme, niin kuin presidentin tehtävänkuvaankin kuuluu. Se kun on monimielisille kansanjoukoille oikeastikin turhan hankalaa varsinkin viimeaikaisten reaalisiperioiden uudelleenlämmiteltyjen geopolitiikkaoppituntien valossa. Haluamme siis uskoa, että presidentti Niinistö osaa perustella Nato-jäsenyytemme kansan syviä rivejä diplomaattisemmin eli 'loukkaamatta' vainoharhaleikeissään joskus lähes pateettisen uskottavalta kuulostavaa Kremliä - ks.> http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/25179...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset