Retoriikan kyseenalaistuksia Speculare necesse est

Olympialaiset Olimpialaisiksi - ilman EU-direktiiviä Kielitoimiston päätöksellä!

  • Oläängpíi, alímpija, ólimbia, olímpiö ja olimpia... Useimmissa nykykielissä olympian y:n paikalla sanotaan ja kirjoitetaankin i
    Oläängpíi, alímpija, ólimbia, olímpiö ja olimpia... Useimmissa nykykielissä olympian y:n paikalla sanotaan ja kirjoitetaankin i

MEPit yrittivät ilmeisen turhaan saada Suomen kellojen kesäaikasiirtelyä lopetetuksi Brysselistä käsin. Ei käy, on käytävä muitten tahtiin. - Mutta erään toisen säännöllisesti ja juurikin nyt kansaamme potuttavan eteläisempien aikataulupäsmäreitten jälkijättömuotoilun ajantasaistamiskorjaus kävisi päinsä nopeutetulla aikatalulla ilman muodollistakaan ylikansallista lausuntokierrosta ja jopa ilman omiakin poliitikkoja: Suomen Kielitoimisto voisi päättää, että luovutaan noudattamasta kreikkalaisperäisen sanan 'Olympia' ja sen johdannaisten kirjoitus- ja ääntämissäännöissä muinaiskreikan fundamentteja, jotka eivät koskaan ole oikein istuneet suomalaisen suuhun, ja joista kreikan kielessäkin on luovuttu jo vuosisatoja sitten. Olympos-vuoren nimi ja sana Olympia äännettiin tosiaan vielä pari tuhatta vuotta sitten y:llisenä, mutta nykykreikassa sanat lausutaan 'Ólimbos' ja 'olimbia', kun ypsilon-kirjain on jo vuosisatoja luettu i:nä.

Sana 'olympialaiset' ei tunnetusti sovi helposti suomalaisen suuhun. Tätä on pidetty jotenkin nolona. Mutta eivät muutkaan kielikunnat ole väenväkisin yrittäneet matkia tuhansia vuosia vanhaa kreikkalaisääntämystä vastoin äidinkielensä rakennetta: ei tuota olympia-y:tä sanota y:nä esimerkiksi nykykreikassa, englannissa, espanjassa, ranskassa, italiassa, portugalissa tai venäjässä ym. slaavikielissä, eikä uskoakseni myöskään kiinassa, japanissa eikä koreassakaan. - Ai että osaahan ruotsalaisetkin? Svenskatalande folk ja saksalaiset ovatkin maailmanmitassa melko marginaalinen poikkeus, ja viro niin ikään, missä sanotaan ihan luontevasti olümpiamängud. - Ei kukaan muu kuin hölmö suomalainen tee sanasta tarkoituksellisesti vaikeata itselleen!

Ehdotankin siis, että sanotaan tästedes mekin reilusti suomalaisittain olimpialaiset ja kirjoitetaan niin myös. Ja kun käytäntö leviää tai jopa ennen sitä Kielitoimisto ns. toteaa-ja-siunaa uusnormaalin nykykäytännön, ei enää tulekaan niitä noloja virheellisiä 'olumppialaisia ja ölymppiäisiä' vääntymiä, kun terve kielivaistomme yrittää muotouttaa vieraan sanan oman äännejärjestelmämme peruspiirteisiin kuuluvan vokaalisoinnun mukaiseksi. Kielitoimistolla voisi olla valmiudet nopeaankin päätäntään ja ohjeistukseen asiassa ennen seuraavan olympiadikauden vaihtumista mielellään olimpiadiksi.

Y-äänne on sinällään ilman vokaalisointuakin monille kansoille vielä vaikeampi äänne kuin meille suomalaisille. 'Olympia' ei Suomen kielitoimiston suositteleman y-ääntämyksen mukaisena siis sovi edes nykykreikkalaisten suuhun. Tuota y:n ääntämistä ja mielellään kirjoittamista i:nä voisi puoltaa muistakin syistä kuin että englannissa Olympics ääntyy 'olimpiks' eikä koko y-äännettä ole kielessä lainkaan. Näinhän on myös alkuperäiskielessä kreikassa, jossa y eli ypsilon on jo vuosisatoja ääntynyt i:nä. Espanjan ja portugalinkin kielissä on myös kirjoitusasu seurannut ääntämystä eli Los Juegos Olímpicos, samaten venäjässä sana kirjoitetaan i:llä. Saksassa ja ruotsissa edelleen kirjoitetaan ja äännetäänkin y, mutta noissa kielissä voi muutenkin etu- ja takavokaali esiintyä samassa sanassa samaten kuin virossa, mutta meillä suomen kielessä vaikuttaa vokaalisointu-niminen ilmiö, jnka mukaisesti o ja y eivät voi olla samassa sanassa, vaan niistä tulee joko ö+y tai o+u.  Sitä vastoin vokaalit i ja e voivat suomessa olla samassa sanassa kaikkien muiden vokaalien kanssa.

Mikä olennaisinta nykyaikaisia olympialaisia ajatellen: olympialaiset on ja oli paroni de Coubertinin eläessä ranskaksi Les jeux olympiques, missä viimeinen sana luetaan suunnilleen 'oläängpik', eli y tuossa sanassa ääntyy suunnilleen 'ää'. Myös y-äänne on ranskassa edelleen olemassa, mutta se kirjoitetaan u-kirjaimella ja tuo y-kirjain ääntyy milloin mitenkin, usein i:nä. Ei kukaan muu kuin hölmö suomalainen tee sanasta tarkoituksellisesti vaikeata itselleen!

Kielitoimiston päälinja on sitä paitsi jo vuosikymmeniä ollut, että kun lainasana on kyllin pitkään ollut kielessämme ja vakiintunut ääntämykseltään ja taivutukseltaan sen järjestelmän mukaiseksi, sen kirjoitusasu virallistetaan täyssuomalaistetussa muodossa (vrt. 1960-luvun sanat tape>teippi, grapefruit>greippi, nylon>nailoni). - Uskon, että on myös käytännössä EU-päätöksentekojärjestelmää joustavammin kansallisesti päätettävissä omaa Kielitoimistoamme neuvoa-antavana auktoriteettina kuullen, miten kaupallisten yhteistyökumppanien ja kv. Olympiakomitean rekisteröimän nimen ja tavaramerkkien suomenkielistä oikeinkirjoitusta voidaan muuttaa sopuisasti kielialueellemme sen ääntämysperinteen kannalta luontevammaksi. 

 

P.S.  Aika ajoin käydään virallistakin kielenhuoltokeskustelua olympia-sanan johdannaisineen oikeinkirjoituksesta ja ääntämisestä ('olumppia, ölympiä' ym.) suomen kielessä: 
"Suomen kielen lautakunta on käsitellyt sanan olympia ääntämistä viimeksi vuonna 1996, jolloin Atlantan olympialaiset kirvoittivat aiheesta vilkkaan keskustelun. Lautakunta päätyi suosittamaan edelleen sanan vakiintuneen kirjoitusasun säilyttämistä, sillä sitä puoltaa sanan paikannimialkuperä. Myös ääntöasu on suosituksen mukaan edelleen [olympia], mutta mahdollisena pidettiin myös i:llistä asua [olimpia], joka on nykykreikan ääntämyksen mukainen." 
https://www.kotus.fi/nyt/viikon_vinkki/viikon_vinkit_2016/olympiaurheilua.21523.news 
http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=2365 

P.P.S.  Samoin kuin kreikassa on suomenkin kielessä tapahtunut antiikin ajoista lähtien äännekehitystä, ja mm. silloinen sana Soome on nykymuodossaan Suomi.  - Toinen klassisten kielten nykyääntämiseen liittyvä ajantasaistamisnäkökohta näkyy myös Olympialaisten yhteyteen kiinteästi kuuluvassa latinankielisessä sloganissa Citius, altius, fortius. Suomessa opetetaan edelleen ääntämään latinan c-kirjain aina k-äänteenä muinaiskäytännön mukaan, vaikka melkein kaikkialla c sanotaan keskiajalla vakiintuneen mallin mukaan s:nä silloin, kun sitä seuraa e tai i tai y tai ae.  Suomalaiseen tapaan sanottu kiittius alttius forttius kuulostaa muualla yhtä vieraalta kuin suomalaiseen tapaan muinaislatinaksi äännetty Caesar 'keesar', kun muualla sanotaan esim. seesar, tsar, siizör tms.

P.P.P.S.  Samoin on viikinkikielen sana 'rodhs' kehittynyt viimeisten 600 vuoden aikana tarkoittamaan paitsi Kiovan Rusin venäläisvaltakuntaa sen laajennuttua sotaisasti pohjoiseen Novgorodin ja suomalaiskansojen Mustajoen eli nykyisen Moskovan kautta myös koko nykyistä isovenäläiskolonialistivaltakuntaa Rossija (lue 'Rasiija') eli Venäjää - ks. Putin: Keski-Venäjä oli suomalaismaata ennen maahantunkeutumisryssintää  


LUE MYÖS: Mitä ovat oläängpíi, alímpija, ólimbia, olímpiö ja olimpia

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Kannatan lämpimästi ehdotustasi, että kielitoimisto muuttaisi olympialaiset olimpialaisiksi. Olen omassa blogissani samoilla linjoilla:
http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250734...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Olympos-vuoren nimi äännettiin tosiaan vielä pari tuhatta vuotta sitten y:llisenä, mutta nykykreikassa sana lausutaan 'Ólimbos' (ja 'olimbia'), kun ypsilon-kirjain on jo vuosisatoja luettu i:nä. Samoin suomen kielessä on tapahtunut antiikin ajoista lähtien äännekehitystä, ja mm. silloinen sana Soome on nykymuodossaan Suomi. Käytetään sitä, ja mielellään nykyaikaisista "olympialaisista" puhuttaessa sanaa olimpialaiset.

Mikä olennaisinta nykyaikaisia olympialaisia ajatellen: vuonna 1892 ranskalainen paroni Pierre de Coubertin, joka tuolloin toimi Ranskan urheiluliiton pääsihteerinä, ehdotti suurten kansainvälisten urheilukilpailujen järjestämistä. Olympos-vuoren ranskankielisen nimen Olympe Coubertin lausui 'oläängp', eikä sitä siis kreikaksi tai millään muullakaan suurella kielellä sanottu muinaiskreikkalaisittain y-äänteellä, paitsi saksaksi ja skandinaavisilla syrjäkielillä plus suomeksi ja viroksi. - Ei kukaan muu kuin hölmö suomalainen tee sanasta tarkoituksellisesti vaikeata itselleen!

Olympia on siis kauan ollut kreikaksi 'olimbia', ja Soome on jo kauan ollut suomeksi Suomi - samoin on viikinkikielen sana 'rodhs' kehittynyt viimeisten 600 vuoden aikana tarkoittamaan paitsi Kiovan Rusin venäläisvaltakuntaa sen laajennuttua sotaisasti pohjoiseen Novgorodin ja suomalaiskansojen Mustajoen eli nykyisen Moskovan kautta myös koko nykyistä isovenäläiskolonialistivaltakuntaa Rossija (lue 'Rasiija') eli Venäjää - ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240411-p...

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Veikko Savolainen, #2.
Erinomaiset perustelut. Toivottavasti Kielitoimisto lukee näitä palstoja ja ottaa opiksi.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Yleensä suomalaiset helposti sanovat "olumpialaiset", mikä saattaisi olla parempi suomalaiseen korvaan kuin olimpialaiset.

1988 oli Olympialaiset Soulissa, jonka kaupungin nimi siihen aikaan suomeksi kirjoitettiin vielä "Söul". Tuo ö-kirjain oli kuitenkin virheellinen foneettisesti, koska se oli otettu transkriptiona, jonka tarkoitus on kuvata tavujakoa so-ul.

Kuitenkin urheiluselostajat tuolle kirjoitusasulle uskollisina yrittivät ääntää kaupungin nimeä tuon ö-kirjaimen kanssa ja tuloksena oli, että usein kuultiin selostajien puhuvan "SÖYLIN ÖLYMPIALAISISTA".

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"Yleensä suomalaiset helposti sanovat "olumpialaiset", mikä saattaisi olla parempi suomalaiseen korvaan kuin olimpialaiset."

En oikein yhdy tuohon, vaikka u on ihan yhtä helppo ääntää samassa sanassa O.n kanssa kuin i. Kuitenkin sekin painaa, että valtaosa maailman ihmisistä sanoo tuossa kohtaa i:n, ja vaikka u/y ovatkin suomessa etu/takavokaalivastinpari, niin meillä on myös vahva perinne pitää y:tä ja i:tä eräänlaisina 'rinnakkasina vaihtoehtovokaaleina', vrt. syreeni/sireeni, sisteri/systeri, jotka kuulostavat korvaan suurinpiirtein samalta, kun taas sureeni ja susteri kuulostavt joltain ihan muulta. Lähisukukielessämme virossahan ei ole vokaalisointua, vaan heimoveljet sanovat luontevasti 'olümpia', missä ü-kirjain luetaan kuten meidän y, mutta viro on harvinainen poikkeus oppimestariruotsalaisten ja perusgermaanisaksalaisten y-rintamassa - ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250845-m...

Käyttäjän POOL kuva
Olli Porra

Tosi on, että olympia olisi suomen kielessä sopivinta kirjoittaa i:llä.

Ongelma on nykyisin kaikkien niiden kielten erisnimien kirjoittaminen, joita kirjoitetaan meille vieraalla kirjoitusjärjestelmällä. Jopa venäläisten nimien kirjoituksessa näkee nykyisin englannin kielen mukaista translitterointia, vaikka venäläisten nimien kirjoittamisesta meidän tavallamme on sovittu jo aikoja sitten.

Ajankohtainen merkillisyys on Korean olympiakaupungin nimen kirjoittaminen Pyeongchang. Miksi se kirjoitetaan lehdistössämme englantilaisittain? Ilmeisesti siksi, että toimittajat saavat uutistietonsa englanniksi ja luulevat englanninkielisen kirjoitustavan olevan jonkinlainen kansainvälinen standardi. Ei tarvitse vaivautua kuin kopioimaan.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

No, silloin tällöin Suomen lehdissä varsinkin netissä voi lukea jotain tapahtuneen Bavariassa, Bohemiassa, Nurembergissä, Nicessä ja Venicessä. Kohta varmaan Stockholmissa ja Mockbassakin.

Asiaan palataksemme: Miksi vain ja ainoastaan suomalaisilla koko maailmassa olisi jokin hemmetin pakko yrittää sanoa jokin oman kielen sana vastoin omaa äidinkieltään? Vaikuttaakohan asiaan ehkä jokin sellaisen hmmjuttu, mikä on estänyt meitä käyttämästä viimeiseen 160 vuoteen itänaapurista sanaa, jota Ruotsissa ja muualla käytetään edelleen ja jota tsaari Aleksanteri I:n hovikääntäjät käyttivät 1809 julistuksessa "Jumalan Armosta Kejsari ja Itzewaldias yli koko Ryssänmaan etc etc etc Suuri Ruhtinas Suomen Maasa etc etc "...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset