Entä nyt, Sauli Väinämö Niinistö?
Jytky tuli: selkeämpi suora kansanmandaatti johtaa ulkopolitiikkaa kuin Kekkosella koskaan. Äänestimme Sinua lähes yhtenä henkilönä. Kiitit luottamuksesta vaivaantuneen liikuttuneena. Vastuu painaa. Toivomme Sinun todella tietävän mitä teet antaessasi kansallesi vihjeenomaisen mutta vakuuttavan oletustiedon ns. Nato-option olemassaolosta aikuisten oikeastikin ns. tosipaikan tullen.
Jätimme numeron 8 piirtäessämme turhat arvojohtaja-spekulaatiot vielä vähemmälle kuin Sauli Väinämö itse jätit kampanjasi loppumetreillä. Oivalsit aikuisten oikein, ettei kansa sittenkään kaipaa sisäpoliittista saati eettismoraalista unilukkaria ohi toimivaltasi. Kaipaamme ulkopolitiikan Johtajaa perustelemaan ja tekemään vaikeat päätökset puolestamme, niin kuin tehtävänkuvaasikin kuuluu. Se kun on monimielisille kansanjoukoille oikeastikin turhan hankalaa varsinkin viimeaikaisten reaalisiperioiden uudelleenlämmiteltyjen geopolitiikkaoppituntien valossa. Jonkun on otettava vastuu. Päädyimme Sinuun. Jossain vaiheessahan väistämättä jonkun on vietävä myös niitä ikuisuuskysymyksiä ratkaisuunsa. Myös siinä viipyilevässä liittoutumisjahkailussa, hyvän sään aikaan.
Nyt Sinua Sauli Väinämö eivät rajoita enää jatkomahdollisuudet seuraavalle virkakaudelle gallupkehityksineen. Meillä kaksi kautta tarkoittaa kaksi kautta (2, två, two, dva). Pystyynnostettu äärettömän merkki (8) äänestyslipussamme tarkoitti, että Sinä Sauli Väinämö saat vaikeat asiat pohtia ja ratkaista asiantuntemuksesi, ymmärtämyksesi, osaamisesi ja luottamuksemme turvin, mielellään vähän ennen ainakin kuin on liian myöhäistä. Osaamisesihan sisältää kyvyn ja halun arvioida tarvittaessa oikein sen sanavälitauon paino ennen sitä 'yhteistoiminnassa…kanssa', missä kolme pistettä viittaavat vähemmän merkittävän mandaatin perusteella mukanaoleviin samaanpussiinpelaajiin tai myös veneenkeikuttajiin.
Halusimme ymmärtää myös vastuullista tapaasi olla paljastamatta kaikkia kortteja ennen aikojaan. Muun muassa selkeää näkemystä tilanteista, joita ei ole vielä nähty, ja kantoja joita ei ole vielä voitu tai järkevää lyödä lukkoon tai ainakaan julkistaa joko ennenaikaisina tai siksi että tilanteet elävät ja että… Niin, se saattaisi 'loukata' jotakuta, joka tosin kyllä itsekin vielä vajaat kaksi vuosikymmentä sitten oli kovasti hakeutumassa sen saman turvallisuusjärjestelmän piiriin, mitä nyt katsoo aiheelliseksi 'vihata'.
Meidän mielestämme tästä arahkosta asiasta kampanjassaan suoremmin ja selväsanaisemmin puhunut ehdokas numero 8+1* oli sittenkin liian epädiplomaattinen nostaessaan kissan pöydälle avoimen yltiörehellisesti, koska 'pääkonttorin' suuntaan ja kuullen tulisi kai mielestämme edelleenkin puhua hieman kryptisesti ja perinteenmukaisesti joskus ehkä sovitulla kooditasolla, varmuuden vuoksi.
Ehkä paras tähänastinen vaalianalyysi 2018 perusteltuine vaihtoehtoisine jatkoskenaarioineen taitaakin sisältyä Alpo Rusin blogiin, jossa hän pohtii ansiokkaasti presidenttiemme toisen virkakauden onnistumismahdollisuuksia. Blogin hyvin pohditut ajatuskulut monimutkaisine asetelmineenkin on ilmaistu niin selväsanaisesti, että äänestäjäsi ymmärtää ne heti, ja myös johtopäätöksiin on luontevaa yhtyä taustojen ja syysuhteiden selvitessä kunkin kontekstin valossa. Vaikkei äänestäjä välttämättä haluakaan itse tiedostaa sitä julkisesti, hän aavistaa Sinun ymmärtävän vastuullisesti ehkä keskeisimmän ajatuksen: "'Paasikiven-Kekkosen linja' – status quon puolustaminen – ei entiseen tapaan toimi näissä muuttuvissa oloissa pysyvänä ohjenuorana".
Sinulle langenneet vastuu ja paineet eivät ole vähäiset, mutta olemme uskoneet ne kantaaksesi toistamiseen, myös ratkaisevammalle jatkokaudelle. Rehvastelemattomuus saamallasi huippumandaatilla on sopuisuuden tolkunsignaali sinänsä. Suomi-neidolla on aina ollut ihmeteltävän menestyksekäs perinne selviytyä, välttää, kiertää, tarttua tilaisuuteen ja yllättääkin tarvittaessa. Aina se on tehty niin vähäeleisesti ja provosoimatta kuin suinkin, mutta uskallettu useimmiten ajoissa. Pakollisesta ja välttämättömästä pahastakin on onnistuttu työstämään jopa kadehdittua minimihyvää. Suurin potentiaalinen tragedia on aina väistetty, mutta myös tarjoutuviin mahdollisuuksiin on tartuttu luovastikin. Autonomian ajasta hyödyimme kansakunnaksi kasvamalla ja näin torjuimme sortovuosien karikot. Itsenäistymisvuosien 1917-20 uskallus ja rohkeus ilmeni myös keskinäisenä verisenä hajaantumisena, mutta jo muutaman vuoden kuluttua sai punavalkosodan hävinnyt osapuoli koota hallituksen. Ja 1930-luvun alkuvuosiin tultaessa olimme turvanneet demokratian ääriaineksilta kieltämällä sekä kommunistipuolueen että Lapuan liikkeen, mikä loi yhteishenkeä selvitä tulevasta – Risto Ryti ei ollut ainut tiukan paikan tullen luovasti ja uhrautuvasti toiminut Suuressa isänmaallisessa puolustussodassamme 1939-45 jälkiselvittelyineenkin.
YYA-kausi merkitsi Suomi-neidolle monenlaista nöyryytystä, mutta myös rusinoiden noukkimista pakkopullasta. Valitettavasti vain pakkopullaa jatkettiin yliajalle vapaaehtoisesti jopa poikkeusmenettelyin vielä koko bilateraalisen liturgiapakon ja sen perustana olleen vastakkainasettelun poistuttua. Sellainen ei saa uusiutua pelkästään vanhaan kekkoskaavaan pysähtyneisyyden vuoksi, vaikka tuota lukkarinrakkautta markkinoitaisiinkin "rajatylittävänä kv. rauhantyönä".
Nythän vaalirektioissa kuitenkin sitten kävi niin, että poliitikot meillä ja naapur(e)issa ovat ymmärtävinään asian niin kuin haluavat. Alpo Rusin sanoin "Merja Kyllönen tuskin puhui omiaan, kun hän korosti, että Vasemmistoliitto sai toivomansa 'rauhan presidentin'", eli tulkinta voi pelata suoraan Kremlin sotahaukkojen laariinkin. – Ehkä Sauli Väinämö lukaiset Rusin blogin ellet jo ole ehtinyt: Presidenttien toiset kaudet voivat myös onnistua
Kiinnittäisin samalla huomion myös erääseen toiseen pidemmän linjan kansalliseen pinnan alla kyteneeseen kysymykseen. Rusin blogin virke "toisaalta me kaikki – myös presidentti – jätämme aina jonain päivänä työmme kesken", kun nimittäin tuo mieleen yhdistää ajatus erään jäljemmän virkkeen sanoihin "Paasikiven toisesta kaudesta tuli menestys, kun Suomen kansainvälinen asema vahvistui, mikä oli seurausta myös J. V. Stalinin kuolemasta 1953 ja sen jälkeen alkaneesta 'suojasäästä'". – Geopolitiikan mahdollisuudet on itsenäisyyshistoriamme alkuvuosina 1917-20 ja usein myöhemminkin käytetty ja uhat torjuttu mahdollisuuksien mukaan aika ajoin liki optimaalisesti, joskus myös onnistuneen opportunistisestikin.
– Olemme juuri päättäneet ikinuoren itsenäisen Suomi-neidon satavuotisjuhlavuoden 2017. Jatkamme itsenäistymisvuosien 1917-20 historiateemojen** käsittelyä itsenäisyydenjulistusvuoden 1917 jälkeen vuosien 1918-19 sisällissodan/kansalaissodan/punavalkosodan sekä valtiomuotovalintamme (pohjoismaissaksalainen kuningaskunta/sosialistinen työväentasavalta/itsenäinen tasavalta) syventävällä tarkastelulla aina vuoden 1920 Tarton rauhansopimukseen, jossa itänaapurimme Neuvosto-Venäjän kanssa sovittiin rauhanomaisesti J.K. Paasikiven johdolla neuvotellen itsenäistyneen maamme lopulliset luomurajat, jotka myös Ruotsi ja Kansainliitto vahvistivat.
– Millaisessa tilanteessa hamassa lähitulevaisuudessa näkisit ajan olevan ehkä otollinen tunnustella jollain tasolla – ensin tietysti virallisen idänpolitiikan kulissien takana vaikkapa itänaapurimme johtoa sen kasvojensäilytyskamppailussa (kunnialliseen vetäytymiseen Ukrainasta) auttaessamme tai mahdollisen/todennäköisen ehkäpä yllättäenkin eteentulevan Putinin–jälkeisen aikakauden mukanaan tuoman 'suojasään' oloissa – myös presidentti Kekkosen vielä jollain n:nnellä virkakaudellaan ylläpitämää Karjalan palautuskysymystä eli mahdollisuutta itsenäisen Suomi-neidon luomumuotojen korjaus/eheytysleikkauksesta alkuperäisikseen Tarton rauhan 1920 mukaisiksi, ks. esim. Karttoja 1921-42
P.S. Suomi 100 % -teemavuosien 2017-20 alustavaan ohjelmaan kuuluu myös suunnitellun juhlakolikon lyönti mahdollisesti loppuvuodesta 2018 tai alkuvuodesta 2019 sekä lokakuussa 2020 kultaisen Alkuperäinen Suomineito -palkintopinssin/riipuksen myöntäminen jollekulle ansiokkaalle merkittävälle ulostulotoimijalle Tarton rauhan 1920 yleisen tunnettuuden parantamiseksi. Täysikultaisen Alkuperäinen Suomineito -pinssin on tiedetty olleen aiemmin vain Tarton rauha ry:n edesmenneellä kunniapuheenjohtajalla dosentti Martti Siiralalla.
Lue myös:
* Hylkysyrjä-puhe oli enemmän kuin pelkkä syrjäytymishymistely – jatkoon
** Suomi 100 % -teemavuodet 2017-2020
Suomi-neito hakee lähestymiskieltoa (?)
Vähän käsitelty mutta yhä avoin optio: Liittoudutaankin Venäjän kanssa 😉
Hyvä kirjoitus, toivottavasti Niinistö lukee sen.
Ilmoita asiaton viesti
Tosiaan, ei olisi pahitteeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Niinistön rehvastelemattomuus huippumandaatillaan on sopuisuuden tolkunsignaali sinänsä. Presidentille langenneet vastuu ja paineet eivät ole vähäiset, mutta olemme uskoneet ne hänen kantaakseen toistamiseen, myös ratkaisevammalle jatkokaudelle. Suomi-neidolla on aina ollut ihmeteltävän menestyksekäs perinne selviytyä, välttää, kiertää, tarttua tilaisuuteen ja yllättääkin. Aina se on tehty niin vähäeleisesti ja provosoimatta kuin suinkin. Pakollisesta ja välttämättömästä pahastakin on onnistuttu työstämään jopa kadehdittua minimihyvää. Suurin potentiaalinen tragedia on aina väistetty, mutta myös tarjoutuviin mahdollisuuksiin on tartuttu luovastikin. Autonomian ajasta hyödyimme kansakunnaksi kasvamalla ja näin torjuimme sortovuosien karikot. Itsenäistymisvuosien 1917-20 uskallus ja rohkeus ilmeni myös keskinäisenä verisenä hajaantumisena, mutta jo muutaman vuoden kuluttua sai punavalkosodan hävinnyt osapuoli koota hallituksen. Ja 1930-luvun alkuvuosiin tultaessa olimme turvanneet demokratian ääriaineksilta kieltämällä sekä kommunistipuolueen että Lapuan liikkeen, mikä loi yhteishenkeä selvitä tulevasta – Risto Ryti ei ollut ainut tiukan paikan tullen luovasti ja uhrautuvasti toiminut Suuressa isänmaallisessa puolustussodassamme 1939-45 jälkiselvittelyineenkin.
YYA-kausi merkitsi Suomi-neidolle monenlaista nöyryytystä, mutta myös rusinoiden noukkimista pakkopullasta. Valitettavasti vain pakkopullaa jatkettiin yliajalle vapaaehtoisesti jopa poikkeusmenettelyin vielä koko bilateraalisen liturgiapakon ja sen perustana olleen vastakkainasettelun poistuttua. Sellainen ei saa uusiutua pelkästään vanhaan kekkoskaavaan pysähtyneisyyden vuoksi, vaikka tuota lukkarinrakkautta suosittaisiinkin ”rajatylittävänä kv. rauhantyönä”.
Ilmoita asiaton viesti
Jytky tuli: selkeämpi suora kansanmandaatti johtaa ulkopolitiikkaa kuin Kekkosella koskaan. Onko kukaan koskaan edes kuvitellut noista prosenteista vapaissa vaaleissa 1. kierroksella, kun mukana on vielä seitsemän muuta ihan vakavastiotettua ehdokasta. Minkä luulette prosenttijakauman olleen, jos kyseessä olisikin ollut toinen kierros ja vain yksi vastaehdokas mukana kilvassa? Varmaan lähellä 90 – 10 %.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus, ihmettelemään jäin miten kansalaissodan/sisällissodan/ punavalkosodan rauha tehtiin Tartossa Venäjän kanssa. Eikö nyt jo olisi aika tunnustaa, että vapaussoturit uhrauksillaan pelastivat maamme bolsevikkien vallasta.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä. Tuo tosiasia samaten kuin muutkin vuoden 1918 sotaan liittyvät näkökohdat tulevat puolueettomastsi ja kiihkottomasti sopuhengessä tunnustetuiksi, jos uusi nimiehdotus ’punavalkosota’ otetaan käyttöön yleisesti, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248912-p…
Ilmoita asiaton viesti
Ikinuori sydänkäpysemme Suomi-neito voisi jo itsenäisyytensä ajan sadannen naistenpäivän kunniaksi todeta olevansa kypsä ja oikeutettu ihan itsellisesti päättämään myös mahdollisesta liittoutumisestaan – vaikka se sitten muka ’loukkaisikin’ jonkin tappiolle jääneen väkivaltaiseksikin tiedetyn exän ja ’kilpakosijan’heikkoa wanna-be-suurvalta-itsetuntoa.
Maailman sivistyneimpien, oikeudentuntoisimpien, kauneimpien, vakaimpien, turvallisimpien, vauraimpien, halutuimpien ja tavoitelluimpien partneripotentiaalien joukkoon vuosikymmeniä kuuluneen Suomi-neidon on jo aika kohtuullistaa ianikuista varovaisuuttaan/vaatimattomuuttaan ja myöntää se tosiasia, että vaikka ottajia olisi yli omien tarpeiden, ei kaikkia voi aina miellyttää loppuun asti teeskentelemällä tasapuolisen viileää kaikille. Otamme sellaisen, jonka arvot ja olemus ovat meille sopivia ja sanomme kohteliaan ein niille, joiden arvot eivät täytä keskeisimpiä kriteerejämme ja joiden toimintatavat ovat jatkuvasti sivistyneen maailman pelotteluun ja uhkailuun perustuvia.
Onhan Suomi-neito oikeasti myös huolehtinut taloudestaankin paremmin kuin useimmat puolustusliittonsa jo aiemmin löytäneet, eikä sitenkään rasittaisi kumppaneitaan. Emme köyhinä ja kipeinäkään hakeutuneet toisten elätettäviksi tai suostuneet näyteikkunatytöksi. Neidonryöstön avulla toteutettu pakkoavioliitto entiseen emämaahan ei sopinut oman arvonsa tuntevalle kansakunnallemme eikä myöskään järjestetty avioliitto suurvaltasopimuksin. Leninin ja Stalinin toimin 1918 morsiamelle olisi annettu nimeksi Suomen Sosialistinen Työväentasavalta, ja 1939 kv. joukkoahdisteluliiton (Molotov-Ribbentrop-O.W.Kuusinen) kaavailemana Suomen Kansantasavalta.
Kukapa ei huolisi kumppanikseen yhtä maailman viehättävintä ja vaatimattominta, mutta omat asiansa itsekin kunnialla hoitanutta ihanaa ikinuorta neitoa? Tosiasiassa Suomineidon haluttuus maailman asioitaymmärtävien kansakuntien mielikuvissa on tuntuvasti suurempi kuin nykyisten suurvaltojen yhteensä, ja vähintään tuhatkertainen verrattuna kaikkien karsastaman imperialistifasisti-Venäjään, joka uhoavan säälittävänä resupekkana kuitenkin kuvittelee omistavansa jonkinnlaisen ex-yya-liittolais-esikoisoikeuden koillisnaapuriinsa (miksiköhän muuten yksikään naapurimaa ei ole koskaan halunnut vapaaehtoisesti liittoutua Venäjän kanssa?)
Suomineidon tulee selvittää tilanne omalla tontilaan ja lähiympäristössään ja ratkaista parhaat liittolaisuusvaihtoehdot oman viiteryhmänsä arvojen mukaan, sanoi US:n päätoimittaja asian miten koukeroisesti tahansa, ks. http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/25179…
Ilmoita asiaton viesti
Tai voisihan Suomineito tietysti vaihtoehtoisesti yrittää vaikkapa hakea jonkun ex-pressan arvovallalla kv. solidaarisuusyhteisön tukemaa lähestymiskieltoa uhkailevaksi ja aggressiiviseksi aika ajoin heittäytyvää itänaapuriamme vastaan 😉
Ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249339-s…
Ilmoita asiaton viesti