*

Retoriikan kyseenalaistuksia ulkoasiainSuomintaa totta, faktaa ja pravdaa punniten

Amerikkalaislehti: Suomalaiset eivät ole ylpeitä jatkosodasta (?!)

  • Amerikkalaislehti: Suomalaiset eivät ole ylpeitä jatkosodasta (?!)
  • Tuntemattomassa sotilaassa Antti Rokka puolustaa Tarton rauhan rajoja ja kotiaan Viipurin läänissä.
    Tuntemattomassa sotilaassa Antti Rokka puolustaa Tarton rauhan rajoja ja kotiaan Viipurin läänissä.

Verkkouutiset 6.1.2018: "The Christian Science Monitorin mukaan yksi syy Tuntamattoman sotilaan hurjaan suosioon on suomalaisten halu kohdata historiansa. Lehti kuvailee suomalaisten olevan erittäin ylpeitä talvisodasta, mutta löytävän vain vähän ylpeydenaiheita jatkosodasta, jossa suomalaisjoukot ylittivät talvisotaa edeltäneen rajan ja miehittävät aiemmin Neuvostoliitolle kuuluneita alueita. Lehti mainitsee myös Suomen taistelleen jatkosodassa yhdessä natsi-Saksan kanssa.

– Minulle oli suuri kunnia olla mukana Tuntemattomassa sotilaassa, petroskoilaista Veraa näyttelevä Diana Pozharskaya sanoo. Hän kertoo oppineensa elokuvan myötä paljon myös maansa historiasta. – Tiesin, että välillämme oli pitkä sota, mutta en tiennyt, että Venäjä aloitti sotimisen." 
- https://www.verkkouutiset.fi/amerikkalaislehti-suomalaiset-eivat-ole-ylp...

 

No jaa. Jos nyt sodasta ylipäätään kukaan voi olla ylpeä, niin ei ainakaan suomalaisilla hävettävääkään ole tai syytä syyllisyyteen.  Suomi oli itse asiassa lainmukaisessa sotatilassa yhtäjaksoisesti 30.11.1939 - 26.9.1947, ks.  www.tpk.fi/...2.html#4.9 

Tuntemattomassa sotilaassa Antti Rokka puolustaa Tarton rauhan 1920 rajoja ja kotiaan Viipurin läänissä ja käväisee geopolitiikan sanelemista sotastrategiasyistä  myös Itä-Karjalassa. On hyvä muistaa myös, että Suomi ei koskaan liittänyt omaan alueeseensa jatkosodan aikana miehittämäänsä Itä-Karjalaa, vaikka omat lailliset alueet palautettiinkin niiden vapauttamisen jälkeen 6.12.1941. Itänaapurimme liitti aina laittomasti miehittämänsä naapurimaiden alueet itsensä osaksi, mm. 1939-40 Hitlerin liittolaisena ryöstämänsä Itä-Puolan, Baltian maat ja Suomen Karjalan ("Viipurivanha venäläinen kaupunki").

Äärimmäisen poikkeavaa sotaan joutuneissa Euroopan maissa oli se, ettei Suomea koskaan miehitetty (Karjalaa ja Petsamoa ym. lukuunottamatta) eikä alueellemme 1941 kutsuttujen saksalaisaseveljien sallittu kohdistaa juutalaisväestöömme ja -maanpuolustajiimme minkäänlaista sortoa.

Tuntemattoman sotilaan sota oli siis itse asiassa Suomen suuri isänmaallinen puolustussota 1939-44. Sotatilan ollessa päällä ns. välirauhan 1940-41 aikana elämä ei ollut rauhaisaa. Neuvostoliitto uhkasi itsenäisyyttämme koko ajan ja miehitti Hankoniemeä ja Viipurin lääniä, ja ampui kesällä 1940 Viroa miehittäessään alas suomalaisen matkustajakone Kalevan. 

Molotov-Ribbentrop-liittouman itäfasistinen osapuoli Neuvostoliitto aloitti myös jatkosodan pommittaen suomalaisia laivoja ja kaupunkeja 22.-25.6.1941, ja Suomi aloitti puolustussotatoimet heinäkuussa, ks. https://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosota#Sota_alkaa  

 

Taustaa: 
Tarton rauha / Treaty of Tartu 1920 
Suomen ja NL:n hyökkäämättömyyssopimus 1932 
Voiton päivän paraati syksyllä 1939 - Hitler-Stalin-yleisinternatsionaali 
Mainilan laukaukset 26.11.1939 
Kalastajasaarennon pienet vihreät miehet 28.11.1939 
Stalin aloitti sodan ja julisti suur-Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan 1939 
Suomen suuri isänmaallinen puolustussota 1939 - 1944 
420 000 maansisäistä pakolaista - edes rauhannobelisti Ahtisaarella ei vieläkään kotiinpaluuoikeutta!


LUE MYÖS: Hyvää Uutta SUOMI 100 % -juhlavuotta!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (57 kommenttia)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"...vain vähän ylpeydenaiheita jatkosodasta, jossa suomalaisjoukot ylittivät talvisotaa edeltäneen rajan ja miehittävät aiemmin Neuvostoliitolle kuuluneita alueita." - Niinpä, amerikkalaisilla on kai eettistä kanttia muistuttaa, ettei toisen alueelle astuta kutsumatta, vaikka siellä asuisi oman kansan jäseniä ;)

- Totta puhuen, vähän samanlaisia 'suurvallan valkoisen miehen velvoitteita' noilla jenkeilläkin on aina ollut kuin tosin paljon hirvittävämmässä määrin tuolla saatanallisella itänaapurillamme, joka on levittäytynyt muutamassa sadassa vuodessa Novgorodin kaupunkivaltiosta mm. suomalaiskansojen alueelle esimerkiksi Mustajoen nykyisen Moskovan seuduille ja Siperiaan ja Inkeriin ja Karjalaan ja jopa Suomenniemellekin...

ks. Putin: Keski-Venäjä oli suomalaismaata ennen maahantunkeutumisryssintää http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240411-p...

Käyttäjän gustavadolphus kuva
Vesa Leinonen

Veikko Savolainen. Totta.

Neva joki vuosina 1700 oli Ruotsi/Suomen ja Novgorod / Venäjän raja.

Jos Venäjän johtajat olisivat olleet rauhanomaisia Neva joki olisi vieläkin Suomen ja Venäjän raja.

Miten paljon Venäjä olisi säästänyt itselle kuniaa, jos olisivat alkaneet kehittämään pienenpää maa aluetta rauhanomaisesti, eikä varastaa valmistettuja alueita muilta? Sota kaluston sijaan maan viljelyksen työkalustoa.

Monta kasvimaata ja ruoka viljelystä Venäjän sota koneiston sijaan Venäjän kansan vero rahoilla voisivat ostaa?

Venäjän huonon henkinen maine maailmalla (1922-1991) kyllä muuttuisi täysin parempaan suuntaan.

Jopa niin , että ihmiset alkaisivat uskomaan Venäjän johtajien puheita.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Komppaan täysin. Imagohyödyn lisäksi Venäjällä olisi voitettavanaan muiden kanssa konkreettistakin yhteistä hyvää, win - win... http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=2...

Käyttäjän TapioVrjl kuva
Tapio Värjölä

Nevajoki ei ole koskaan ollut Venäjän ja Ruotsin rajana. Stolbovan rauhassa 1617 Ruotsi sai valtaansa koko Inkerinmaan ja Neva jäi sen sisään. Myös Viro oli Ruotsin hallussa.

Uudenkaupungin rauhassa 1721 Ruotsi menetti Inkerinmaan ja Nevajoen, ja kaakkoinen raja siirtyi suunnilleen nykyiselle sijalleen.

Käyttäjän gustavadolphus kuva
Vesa Leinonen

Tapio Värjölä.

"Peace treaty, between Finland and the USSR.

Gustavus Adolphus is known to have said about the Stolbovan Peace treaty (Stolbovan 1617AD), which granted Sweden natural borders to Russia, partly in the form of Lake Ladoga and Lake Peipus: "jag hoppas att det skall bliva svårt för ryssen att hoppa över den bäcken" — "I hope it will be hard for the Russians to jump across that creek".

Without doubt Gustavus Adolphus had a considerable amount of wisdom, experience and insight in the Russian leaders and Integrity. Even after the signing of a peace-treaty, it did not guarantee or promise peace delivery.

Whether it was difficult or easy for the Russian to jump the creek, they certainly were hell bent in trying.  It was not only the Neva river, that they jumped, but there have been jumping creeks and rivers, north and west, as long as someone else found a delightful place first, and went there to establish something of worth, e.g. Agricultural fields, built shelters and farms.

Vesa Leinonen. INKERI-Land (Kindle Locations 941-948). Vesa Leinonen. Kindle Edition.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Kun asiat tapahtuvat, mikään niissä ei ole selvää. Historiallisen merkityksensä asiat saavat kun niihin kasvaa ajallista etäisyyttä ja syysuhteiden ketjuja voidaan hahmottaa. Tämä historiallinen järki on periaatteessa aivan erilaatuista järkeä kuin se järki jonka varassa toimittiin.

Sensijaan että tulkinnalliset intohimot keskittyvät kveruloimaan siitä mikä "faktojen" tulkinta on oikea, kannattaisi ennemminkin kasvattaa rakoa kaikkien tulkintojen ja menneisyyden väliin.

Sotatrauma sulkee suut monella tavalla, ja jokin "virallinen" tulkinta syntyy luonnostaan. Puhumattomuuden pinnan puhkeaminen oli ensin sitä, että ylimalkaan rintamamiesten kokemukselliselle totuudelle annettin "Tuntemattomassa" ääni. Kirja ilmestyi siis kymmenen vuotta sodan päättymisen jälkeen, mistä jokainen joukkopsyykeä ymmärtävä voi päätellä miten vahva kansallinen trauma oli ja edelleen on.

Kirjastonhoitajat kertoivat minulle, että jo 80-luvulla lukiolaiset lukivat "Tuntematonta" lähinnä seikkailukirjana -- ja juuri tämä linja johtaa lopulta tähän Louhimiehen uuteen elokuvaversioon. Siinä on siirrytty joukkopsykologian ja kansallisen historiatrauman ymmärrysyrityksistä ja käsittelystä selvästi tyypillisemmän sotaelokuvan suuntaan. Taisteluissa ei ole kysymys historiasta, vaan elämyksellisten efektien tarjoamisesta.

Varsinainen kansallinen psykohistoria odottaa edelleen kirjoittamista. Se alkaa ristiretkistä ja hallinnon laajennuksesta, ja se kaikki on laadultaan alistushistoriaa. Pitkään vieraskielisellä hallinnolla alistetujen kansojen historiaan kuuluu väistämättä itsenäistymistä seuraava sisällissota. Sen traumat -- puhumattomuus, pinnanalaiset jännitteet -- haihtuivat hetkeksi, koska talvisodan syttyminen oli järkytys.

Sokkia seuraava mutuaalireaktio tavallaan pelasti Suomen -- yhtenäisyyden tunne saattoi syntyä poikkeuksellisen vahvana. Mutta sokin vaikutus ei kestänyt edes jatkosodan alkamiseen saakka. Eli kaikki mikä tuohon oli johtanut ja tuosta alkaen tapahtui oli jo tapahtuessaan ihan erinomaisen epäselvää.

Käyttäjän gustavadolphus kuva
Vesa Leinonen

RE: "Kun asiat tapahtuvat, mikään niissä ei ole selvää. Historiallisen merkityksensä asiat saavat kun niihin kasvaa ajallista etäisyyttä ja syysuhteiden ketjuja voidaan hahmottaa. Tämä historiallinen järki on periaatteessa aivan erilaatuista järkeä kuin se järki jonka varassa toimittiin.

Sensijaan että tulkinnalliset intohimot keskittyvät kveruloimaan siitä mikä "faktojen" tulkinta on oikea, kannattaisi ennemminkin kasvattaa rakoa kaikkien tulkintojen ja menneisyyden väliin".

Ilman Luonnon oikeudenmukaisuuden käsitystä (Natural Law), ihminen on kuin pimeydessä ilman valoa.

Saman kaltainen tilanne kuin vene/laiva ilman ankkuria merellä. Sitä sitten saattaa ajaa kovat tuulet ja veden virrat.

Kultuurit ovat usein ihmisten subjektiivisiä sielun kokemuksia. Sitä sitten moni yrittää selvitää tai tulkita ihmisen subjektiivisen sielun kokemuksien kautta.

Mikä on luotettava keino tulkita ihmisen historiaa?

Natural law ---> Natural Rights ---> Right to life. Right to Liberty. Right to property. Natural State. Contract--> Society---> Rule of Law.

Luojalla on looginen järjestys, hänen antamilla käskyillä, ihmisen elämälle maan päällä.

Tässä seuraavassa lenkissä on täysi kaava. http://gustavadolphus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247...

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Vaikka Louhimiehen Tuntematon onkin elokuvana arvioitu asiallisesti, on säälittävää, miten typerää poliittista roskaa natsikortteineen amerikkalaisen The Christian Science Monitorin kirjeenvaihtaja Gordon F. Sander viitsii kirjoittaa jatkosodasta tuntematta ollenkaan sen historiallista taustaa ja asiayhteyksiä.

Sama kirjoittaja toisessa jutussaan Tampereen Lenin-museosta väittää Suomen "antautuneen" niin talvisodassa kuin jatkosodassakin, ymmärtämättä pätkääkään siitä, mitä Neuvostoliitolle antautuminen merkitsi niille maille, jotka sen todella tekivät.

On helppo huomata, että Suomi ei ole todellakaan kiinnostava maa, historiastamme puhumattakaan, näille Disneylandista tulleille ja henkisesti siellä edelleen eläville.

Käyttäjän TapioVrjl kuva
Tapio Värjölä

Mitäpä ylpeilemistä hävityssä sodassa olisikaan?
Varsinkaan kun liittouduttiin hyökkäyssotaan yhdessä Natsi-Saksan kanssa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

1) Sitä, että saavutettiin sodan päämäärä eli pidettiin Suomen itsenäisyys

2) Mikä olisi ollut Sinun parempi vaihtoehtosi v. 1940–41 historialiisessa tilanteessa?

Käyttäjän TapioVrjl kuva
Tapio Värjölä

1) Jatkosodan päämäärä ei ollut Suomen itsenäisyyden säilyttäminen, vaan vallata talvisodassa menetetyt alueet ja ottaa koroiksi maata Itä-Karjalasta (ns. Suur-Suomi -tavoite). Suomihan valtasi alueen Syvärille ja Ääniselle saakka.

2) Parempi olisi ollut olla lähtemättä hyökkäyssotaan, joka vei hengen 63.000:lta nuorelta mieheltä. Mutta luotettiin Saksan voimaan, olihan se vallannut jo lähes kaikki Euroopan maat. Uskottiin, että sota tulee kestämään vain muutamia viikkoja. Miehille luvattiin, että sadonkorjuuseen päästään takaisin. Hullukaan ei voinut kuvitella, että sota kestää yli 3 vuotta.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #9

1) Talvisodan päättänyt Moskovan rauha 12.3.1940 oli todellakin vain välirauhaksi tarkoitettu Neuvostoliiton puolelta. Se ilmenee selvääkin selvemmin Molotovin puheenvuoroista hänen neuvotteluissaan Hitlerin ja Ribbentropin kanssa Berliinissä 12.–13.11.1940, runsas puoli vuotta Moskovan rauhanteon jälkeen:

http://www.worldfuturefund.org/wffmaster/Reading/G...

Toisin sanoen, Stalin aikoi viedä häneltä keskeytyneen talvisodan päätökseen ja vallata Suomen, joka oli Molotovin-Ribbentropin sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa sovittu NL:n etupiiriin kuuluvaksi.

Tästä ei Suomen valtionjohdolla ollut mitään epäselvyyttä NL:n harjoittaman vihamielisen politiikan valossa (mm. "iltalypsyt" rauhanteon jälkeen, monimuotoinen uhkailu, painostus Petsamon nikkelikaivoksen kaappaamiseksi sekä terroriteko aseettoman siviilimatkustajakone Kalevan alasampumiseksi Tallinna–Helsinki reitillä 14. kesäkuuta 1940, murhaten sen miehistön ja matkustajat). Vaakalaudalla oli nimen omaan Suomen itsenäisyys ja sen kansan kohtalo, josta Baltian maat ja kansat antoivat hyvän ennakkotapauksen.

2) Siis tarkoitatko, että olisit halunnut Suomen jäävän passiivisesti odottamaan yksinään Puna-armeijan seuraavaa hyökkäystä, vielä huonommista asemista kuin talvisodassa?

Vai onko Sinulla ehdottaa jotakin parempaa liittolaista 1940-41 kuin Hitlerin Saksa? Antaapa siis kuulua!

Tyhjänpäiväiset natsikortin läiskinnät on syytä jättää, ellei ole esittää yhtään parempaa ja riittävän vahvaa myötäsotijaa – ei Suomi kaivannut turvakseen mitään poliittisia natseja, vaan raakaa sotilaallista voimaa, koska sitähän oli vastapuolella moninkertaisesti enemmän kuin meillä yksinämme.

Hitler antoi turvatakuut, mutta ei lahjaksi – niiden hinta oli osallistuminen operaatio Barbarossaan. Toinen vaihtoehto oli pysyä erossa Saksasta ja kohdata strateginen tappio Puna-armeijan hyökätessä uudelleen, Suomen puolustuksen luhistuminen ylivoiman edessä ja Stalinin kosto koko kansalle talvisodan nöyryytyksestä. Tätäkö olisit mieluummin halunnut? Ei siinä olisi riittänyt väittämäsi hengenmeno 63.000:lta nuorelta mieheltä!

(Jatkosodassa ja Lapin sodassa kaatuneita ja muita kuolleita oli 57 210, haavoittuneita 148 071 MPKK:n Historian laitoksen toimittaman Jatkosodan historian (1994) mukaan. Puna-armeija menetti Suomen suunnalla 1941-45 karkean arvion mukaan 270 000 kaatuneina ja vankeina, 550 000 haavoittuneina.) Ks. myös http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247201-...

"...luotettiin Saksan voimaan, olihan se vallannut jo lähes kaikki Euroopan maat. Uskottiin, että sota tulee kestämään vain muutamia viikkoja...Hullukaan ei voinut kuvitella, että sota kestää yli 3 vuotta" – aivan niin! Saksan hyökkäyshän eteni Moskovan esikaupunkeihin saakka. Miksi sitten jälkiviisastelet v. 2018 tiedoilla, joita ei voinut olla kenelläkään 1940-41?

Se, miten jatkosodan kulku todellisuudessa eteni sen jälkeen, kun NL aloitti sotatoimet hyökkäämällä Suomea vastaan 22.6.1941 ja pommittaen 15 Suomen paikkakuntaa 25.6.1941, ei voinut olla takuuvarmasti kenenkään tiedossa etukäteen. Hyökkäysvaihe 10.7.1941 lähtien kuitenkin onnistui ja alueen valtaus Syvärille ja Ääniselle saakka antoi edulliset puolustuslinjat järvien välisillä kannaksilla, sekä poisti ilmahyökkäysten uhkan kotirintamalle (talvisodassahan NL pommitti Karjalan tukikohdistaan koko Suomea Pohjanlahden rannikkokaupunkeja myöten).

Miten II maailmansota sitten eteni vuodesta 1941 eteenpäin, sehän ei toki ollut Suomen vallassa. Sotaonnea ei voitu ennalta arvata, eikä Itä-Karjalan miehitettyjä alueita voitu pitää pysyvästi Suomeen kuuluvina näkemättä miten suursodassa lopulta käy.

Käyttäjän gustavadolphus kuva
Vesa Leinonen Vastaus kommenttiin #10

Hannu Mononen.

Hyvä että kerrot totuuden Suomeen kohdistetusta väkivaltainen hyökkäys sota, Marraskuu 1939.

Vielä yksi asia puuttuu.

Se Sallan läpi Pika Rautatie työ urakka Rovaniemelle?

Sehän oli todella törkeä pakotus työmaa, vasten Suomen tahtoa.

Käyttäjän TapioVrjl kuva
Tapio Värjölä Vastaus kommenttiin #10

Neuvostoliitto ei ollut hyökkäämässä Suomeen 1941. Hyökkääjänä olivat Saksa ja Suomi. Saksan vastuulla oli itärintamamme Oulujärven tasalta Petsamoon saakka, 200.000 Hitlerin Saksan sotilasta.

Suomi oli luovuttanut Saksan Luftwaffen käyttöön 6 Suomen lentokenttää ja niitä Saksa käytti pommituslentoihinsa heti 22.6.1941 alkaen, vaikka Suomi esitti muodollisesti "puolueetonta". Ei puolueeton maa anna vieraan vallan käyttää aluettaan sotimiseen toista maata vastaan.

Saksan kanssa oli sovittu, että Suomi lähtee hyökkäykseen mukaan vasta kun Saksa saavuttaa Väinänjoen linjan Baltiassa. Näin kävi 10.7. ja Mannerheim antoi tuolloin kuuluisan "miekantuppi-päiväkäskynsä" ("En pane miekkaani tuppeen ennen kuin Karjala on vallattu" jne.) ja Suomen joukot vyöryivät rajan yli. Suomella oli NL:oon nähden kaksinkertainen ylivoima.

Neuvostoliitto ei vallannut Suomea jatkosodankaan lopulla, vaikka se olisi sen voinut tehdä. Suomi on sivunäyttämö, ja NL:lle riitti kun sai Suomen joukot ajettua pois maastaan ja Suomen kääntämään aseensa Hitlerin Saksaa vastaan.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #15

"Neuvostoliitto ei ollut hyökkäämässä Suomeen 1941" – etkö siis ymmärtänyt lainkaan, mille Molotov kysyi Hitleriltä lupaa Berliinissä marraskuussa 1940? Hitler vastasi "ei käy", ja sillä kertaa se lykkäsi Stalinin päätöstä, mutta ei tietenkään lopettanut hänen aikomustaan, koska talvisota oli jäänyt häneltä kesken hänen pelätessään tuolloin Britannian ja Ranskan väliintuloa, mikä olisi vienyt pohjan hänen myöhemmältä strategialtaan. Suomi oli edelleen kuolemanvaarassa, eikä tiedossa ole mitään sellaista, mikä tämän olisi muuttanut.

Tottakai Suomelle oli tehty selväksi, mitä Hitlerin Saksan turvatakuut merkitsivät: ei sen enempää eikä vähempää kuin varautumista taistelemaan samalla puolella kun ottelu alkaa Neuvostoliiton kanssa. Suomen vallassa ei ollut tätä päättää Saksan osalta.

Nythän menet yksityiskohtiin ja ohitat kokonaan peruskysymyksen: mitä vaihtoehtoja Suomella oli 1940-41?

Yllä (# 10.) esitin Sinulle kohdassa 2) selviä kysymyksiä, joita näköjään yrität kiertää – siis vastaahan niihin, ole hyvä.

Käyttäjän TapioVrjl kuva
Tapio Värjölä Vastaus kommenttiin #10

Molotov ei vaatinut Hitlerilta marraskuussa 1940 lupaa hyökätä Suomeen. Neuvostolittollahan oli tuo lupa jo Molotov-Ribbetrop -sopimuksen perusteella. Sen sijaan Molotov kysyi miksi Saksan joukkoja oli syyskuusta 1940 alkaen kuljetettu Suomeen, jossa niitä ei MR-sopimuksen mukaan pitänyt olla.

"(Meinander kirjoitti, että): "Hitler oli marraskuussa 1940 vastannut kieltävästi NL:n ulkoministeri Molotovin tiedusteluun, voisiko puna-armeija suorittaa loppuun Suomen valloituksen".Tässä Meinander on tullut uskoneeksi Saksan propagandaa, jossa tavan takaa toisteltiin tällaista keskustelunkulkua suomalaisille. Venäläisen puolen virallisessa raportissa neuvotteluissa on kyse siitä, pätikö Molotov-Ribbentrop -pakti yhä vai ei. Molotov katsoi sovittua etupiirijakoa loukatun, koska saksalaisia joukkoja oli syyskuusta 1940 lähtien sijoitettu Suomeen, jonka tuli kuulua NL:n etupiiriin. Molotov vaati saksalaisjoukkojen vetämistä pois, minkä jälkeen "suhteet Suomen kanssa tulevat olemaan ystävälliset ja asiat sujuvat hyvin". Hitlerin todettua, ettei Saksa halua uutta sotaa Itämeren piirissä, Molotov vastasi, ettei kyse ole sodasta, vaan Suomen kysymyksestä, joka on ratkaistava viimevuotisen sopimuksen pohjalta". Olisikin ollut varsin kummallista, jos NL olisi halunnut valloittaa Suomen syksyllä 1940, kun se ei ollut tehnyt sitä sen enempää talvi- kuin jatkosodankaan päätteeksi" (Ylikangas, Suomen historian
solmukohdat)

"Schnurren tehtävänä osittain oli pettää suomalaisia, ja siinä hän onnistui täydellisesti. Hänen valttikorttinaan oli ilmoitus siitä, mitä Molotov oli sanonut Suomesta Berllinissä. Rytiä varten tähän lisättiin vähän väriä. Molotovin sanottiin vaatineen vapaat kädet "päättääkseen tilinsä Suomen kanssa; se on, likvidoida Suomi". Hitlerin kuvattiin ylevämielisesti antaneen kieltävän vastauksen tähän vaatimukseen." (Upton, Välirauha)

"Pahaa aavistanut neuvostojohto ei saanut mielenrauhaa. Niinpä neuvostohallitus jätti Saksan Moskovan suurlähetiilään välityksellä vielä neuvottelujen jälkeen 26. marraskuuta 1940 Saksan hallitukselle nootin, jossa se ilmaisi suostumuksensa tulla mukaan kolmen vallan sopimukseen, mikäli Saksan joukot vedettäisiin välittömästi pois Suomesta. Tämän vastapainoksi neuvostohallitus ilmoitti kunnioittavansa Saksan taloudellisia intressejä Suomessa ja sitoutuvansa rauhanomaisiin suhteisiin Suomen kanssa.... Tähän noottiin saksalaiset eivät enää edes vaivautuneet vastaamaan. Alle kuukautta myöhemmin 18.12.1940 Hitler teki lopullisen päätöksen operaatio Barbarossasta, hyökkäyksestä Neuvostoliittoon."

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #20

Edellä linkitin Ylikankaan ja Uptonin tekstejä alkuperäisemmän lähteen, Yhdysvaltain ulkoministeriön virallisen käännöksen Saksan virallisista asiakirjoista, eli Molotovin, Hitlerin ja Ribbentropin neuvottelupöytäkirjasta 12.–13.11.1940. Teksti on liian laaja siteerattavaksi, joten poimin siitä vain tämän:

13.11.1940: Molotov replied... ... that peace in the Baltic Sea region could be absolutely insured, if perfect understanding were attained between Germany and Russia in the Finnish matter. Under those circumstances he did not understand why Russia should postpone the realization of her wishes for six months or a year. After all, the German-Russian agreement contained no time limits, and the hands of none of the partners were tied in their spheres of influence.

With a reference to the changes made in the agreement at Russia's request, the Führer stated that there must not be any war in the Baltic. A Baltic conflict would be a heavy strain on German-Russian relations and on the great collaboration of the future. In his opinion, however, future collaboration was more important than the settlement of secondary issues at this very moment.

Molotov replied that it was not a matter of war in the Baltic, but of the question of Finland and its settlement within the framework of the agreement of last year. In reply to a question of the Führer he declared that he imagined this settlement on the same scale as in Bessarabia and in the adjacent countries, and he requested the Führer to give his opinion on that.

When the Führer replied that he could only repeat that there must be no war with Finland, because such a conflict might have far-reaching repercussions, Molotov stated that a new factor had been introduced into the discussion by this position, which was not expressed in the treaty of last year.

* * *

= Hitlerin toistettua, että ei pidä aloittaa sotaa Suomen kanssa, Molotov totesi, että tällä kannanotolla tuodaan keskusteluun uusi tekijä, josta ei ollut puhetta edellisvuoden [Molotov-Ribbentrop -] sopimuksessa – ts. Molotov ilman muuta odotti Hitlerin hyväksyvän uuden sodan Suomea vastaan, jota NL ei halunnut lykätä, ja oli hyvin pettynyt Hitlerin kielteisestä kannasta, jankuttaen viittauksia salaisen lisäpöytäkirjan etupiirijakoon.

Myöhemmin keskustelussa Molotov sanoi joutuvansa pyytämään, että Saksa omaksuu ilman ehtoja saman kannan kuin viime vuonna (= NL:n hyökätessä talvisodassa) – jos Saksa tekee varaumia (kuten kielto uudesta sodasta), syntyy uusi tilanne, josta on neuvoteltava erikseen.

Keskustelu kääntyy sitten riskiin siitä, että USA tulisi väliin mahdolliseen Suomen konfliktiin. Molotov ei pitänyt sitä ajankohtaisena eikä nähnyt syytä sodan syttymiselle Itämeren alueella, jolloin Führer vastasi, että sittenhän ei ole ongelmaa ja koko keskustelu on luonteeltaan puhtaasti teoreettista.

* * *

Jättääkö ylläoleva jotain epäselväksi NL:n aikeista Suomen suhteen? Tai onko Sinulla sellaisia lähteitä, jotka osoittaisivat Stalinin muuttaneen mielensä pysyvästi ja perinpohjaisesti Suomen valtaamisesta ennen Barbarossan käynnistymistä, siitä huolimatta, että Molotov lähetettiin Berliiniin marraskuussa 1940 vahvistamaan Hitlerin hyväksyntä uudelle sodalle Suomea vastaan?

Yllä (# 10.) esitin Sinulle kohdassa 2) selviä kysymyksiä – vastaahan niihin, ole hyvä.

Käyttäjän TapioVrjl kuva
Tapio Värjölä Vastaus kommenttiin #21

Miksi ihmeessä NL olisi marraskuussa 1940 halunnut hyökätä Suomeen, eihän se ollut vallannut Suomea talvisodankaan lopulla, ei myöskään jatkosodan lopulla, vaikka se olisi aivan hyvin sen voinut tehdä? Johtopäätös on, ettei Suomen valtaus ollut NL:n tavoitteena. Se sai turva-alueen Leningradin suunnalla talvisodan ansiosta, eikä halunnut jatkosodassakaan lisää maata, poisluettuna Petsamon palautus.

NL:lla oli kova huoli Saksan hyökkäysvalmisteluista, johon liittyi Saksan armeijan siirtyminen Suomeen syyskuusta 1940 alkaen. Ja juuri sitä Molotov Berliinissä marraskuussa tivasi: miksi Saksan joukkoja tuodaan Suomeen? Totta kai NL:ssa ymmärrettiin, ettei ne ukot täällä lomareissulla olleet. Joukkoja tuotiin Turun, Vaasan ja Kemin satamien kautta.

Kukaan ei ollut kertonut Vaasan poliisimestarille Saksan kanssa tehtyä salaista sopimusta joukkojen tuonnista, ja niinpä säikähtänyt poliisimestari soitti Helsinkiin, että täällä on nyt sotalaiva, josta puretaan vieraan vallan sotilaita rantaan. Pitäisikö niitä ampua vai mitä?

Mononen, Kohta 2) Siis tarkoitatko, että olisit halunnut Suomen jäävän passiivisesti odottamaan yksinään Puna-armeijan seuraavaa hyökkäystä, vielä huonommista asemista kuin talvisodassa?

Puna-armeija ei ollut tänne hyökkäämässä. Millä ihmeen resursseilla se olisi sen tehnyt, kun sillä oli täysi työ torjua Saksan ja sen liittolaisten hyökkäystä? Suomenkin, jolla oli rintamallaan kaksinkertainen ylivoima NL:a vastaan, painopistesuunnissa jopa kolminkertainen. Suomi oli mobilisoinut hyökkäykseensä peräti 25 ikäluokkaa, 1896-1921 syntyneet reilusti yli puoli miljoonaa miestä ja naista.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #23

Kuka niin sanoo, että NL olisi ajoittanut hyökkäyksensä marraskuuhun 1940? Sehän oli vain Molotovin ajankohta varmistaa, että myöhempi hyökkäys tapahtuu hyvässä yhteistyössä Hitlerin kanssa, aivan kuten talvisodassakin.

"eihän se [NL] ollut vallannut Suomea talvisodankaan lopulla, ei myöskään jatkosodan lopulla, vaikka se olisi aivan hyvin sen voinut tehdä? Johtopäätös on, ettei Suomen valtaus ollut NL:n tavoitteena."

Talvisota: miksi Puna-armeijan marssiopas 1939 kehotti joukkoja olemaan ylittämättä Ruotsin rajaa, ja tervehtimään kohteliaasti Ruotsin rajavartijoita? Miksi Raatteen tielle motitetun divisioonan kalustoon kuului lahjoja vietäviksi Oulun naisille? – Stalinille tuli hätä käteen, koska Britannia ja Ranska valmistelivat aivan oikeasti sotilaallisen avustusretkikunnan lähettämistä sekä Bakun öljykenttien pommittamista (joista NL oli hyvin riippuvainen). Hän jätti urakkansa kesken ja päätti jatkaa sitä paremmalla ajalla, koska eihän Suomi mihinkään karkuun päässyt. Se ei suinkaan tarkoita, että tavoite oli saavutettu, kuten yrität väittää.

Jatkosota: Kyllähän Puna-armeija pani parastaan Karjalan kannaksen suurhyökkäyksessä 1944, mutta se torjuttiin Tali-Ihantalassa eikä sen raskaiden tappioiden jälkeen sillä enää ollut, millä hyökätä. Totta kai sillä oli kovempi kiire Berliiniin kuin ryhtyä keräämään uutta hyökkäysvoimaa seuraavaan yritykseen. Vaikka NL oli saanut merkittäviä lend-lease -kalustovahvistuksia länsiliittoutuneilta, se ei Barbarossan suoneniskun ja sotaväsymyksensä jälkeen enää ollut 1944 se sama voimansa tunnossa uhoava maailmanmahti, joka hyökkäsi talvisodassa 1939 torvet soiden ja Shostakovitsin voitonsinfoniaa ja Helsingin valtausparaatia valmistellen.

Stalin oli sen verran pragmaattinen, että valtavien tappioidensa ja Saksan sotaretken raunioittaman maansa länsiosan sekä väestönsä surkean tilan vallitessa hän piti sodasta toipumista ja jälleenrakennusta sentään parempana kuin suomalaisille kostamista hinnalla millä hyvänsä. Niinpä hän otti mieluummin Suomen sotakorvausteollisuuden tuotteet maansa tarpeisiin kuin ikuisesti vuotavan haavan luoteisrajalleen.

Välirauhamme aikana Saksa ja NL olivat Molotov-Ribbentrop -sopimuskumppaneita, ja NL oli itselleenkin jo "iltalypsänyt" joukkojensa kauttakulkuoikeuden rautateitse Hankoon Moskovan rauhansopimuksen päälle, ja Saksan kauttakulkujärjestely Ruotsissa alkoi jo aiemmin. Totta kai Molotov oli epäluuloinen, mutta eihän se liittokumppanuksia sen enempää häirinnyt, ja lopulta Saksan hyökkäys 22.6.1941 tuli Stalinille suurena järkytyksenä, jota hän aluksi kieltäytyi uskomasta.

Kaikki todistelusi perustuu uskomukseesi "Puna-armeija ei ollut tänne hyökkäämässä". Resurssit kyllä olisivat siihen ajan kanssa löytyneet, keskittämällä niitä Suomea vastaan vaikka kuukausien ajan – löytyiväthän ne resurssit sittemmin jopa saksalaistenkin koko itärintaman pysäyttämiseen ja lyömiseen. Motiivi ei ollut muuttunut miksikään – päinvastoin, Stalin oli raivoissaan ja kostonhaluinen talvisodan nöyryytyksestä.

Pointti Suomen valtionjohdon kannalta oli, että seuraava erä tulee olemaan tuhoisa, Suomen loppu! Tämä oli erittäin realistinen riski, eivätkä johtajamme voineet laskea siinä minkään toiveajattelun varaan, tietämättä silloin vielä mitään Barbarossa-suunnitelmasta tai ratsastamalla jälkiviisaudella kuten Sinä nyt. – Niin, antaapa siis kuulua se Saksan turvatakuita parempi vaihtoehto Suomelle 1940-41!

Kyllä, Suomen tuolloisesta 3,8 miljoonan väestöstä mobilisoitu yli 500 000:n sotajoukko oli lajissaan kova suoritus, ja voimasuhteet olivat tietenkin jatkosodassa aivan erilaiset kuin talvisodassa, semminkin kun Oulujärven ja Jäämeren välissä oli lisänä 200 000 saksalaista ja omakin "malli Cajander" oli vaihtunut olennaisesti parempaan varustukseen ja aseistukseen, sekä ennen kaikkea Puna-armeijan joutuessa keskittämään voimansa pääosin Saksaa vastaan.

Mutta eihän niillä Suomen voimilla oltaisi yksinään suurvaltaa vastaan tietenkään pärjätty loputtomiin missään nimessä, ja siinä on koko kupletin tärkein juoni. Meitä olisi kyllä tänä päivänä aika paljon vähemmän jos Suomen valtionjohto olisi päättänyt huonomman strategian – esim. virolaisia ei ole tänä päivänä koko maailmassa yhtä paljon kuin heitä oli 1940.

Käyttäjän TapioVrjl kuva
Tapio Värjölä Vastaus kommenttiin #25

Puna-armeijan marssioppaassa EI puhuta mitään Ruotsin rajojen ylittämisestä eikä Ruotsin rajavartijoiden tervehtimisestä. Ne asiat kyllä mainitaan kirjan suomalaisessa esipuheessa toisessa yhteydessä. Minulla on se kirja hyllyssä. Tuollaisia vakoiluoppaita oli joka maalla naapureistaan, Suomellakin kartat hyökätessään. Nykyään satelliitit hoitavat vakoilun.

NL alkoi kuljettaa sotavoimiaan pois Suomen rintamalta jo Ihantalan taistelun aikana. Se selvisi Päämajan Tiedusteluosastolle, joka raportissaan Mannerheimille 19.6.1944 teki päätelmän, ettei NL uhkaa Suomen itsenäisyyttä.

"Raportin mukaan NL ei tähdännyt Suomen miehittämiseen vaan sen pakottamiseen rauhaan, Kreml oli käynnistänyt suurhyökkäyksen eliminoidakseen uhan, että saksalaiset hyökkäisivät suomalaisten asemia astinlautanaan käyttäen länttä kohti puskevan puna-armeijan selkään, suomalaisten linjat kun kurkottivat kauimmaksi itään läpi Euroopan mantereen kaartuvan Saksan ja sen aseveljinä sotivien maiden yhteisestä rintamasta. Kreml oli laskenut, että isku Karjalan kannkselle pakottaisi suomalaiset vetämään joukkonsa vanhan rajan takaa Kannaksen puolustukseen, jolloin sen ei tarvitsisi käyttää suuria voimia Muurmannin radan vapauttamiseen ja kyseisen alueen valloittamiseen.' (Ylikangas)

"Toistaiseksi ei näytä sitä, että vihollinen olisi ryhtynyt offensiiviin päämääränään maamme valloittaminen kokonaisuudessaan, koska se silloin epäilemättä jo aikaisemmassa vaiheessa olisi ryhtynyt tehokkaampaan sitomiseen itärintamallamme, varsinkin kun sillä Saksan itärintaman taistelutauon ja lännessä tapahtuneen maihinnousun vuoksi olisi meikäläisittäin arvioiden rajattomasti joukkoja käytettävissään, ja koska ei voida olettaa vihollisen siinä määrin aliarvioineen taisteluvoimaamme, että se olisi luullut nyt keskitettyjen voimien riittävän maamme valloittamiseen. Voimien määrä ja käyttö osoittavat selvästi, ettei vihollinen ainakaan tähän asti ole halunnut sitoa enemmän voimia operaatioon maatamme vastaan kuin mitä välttämätön tarve vaatii." (Paasosen raportista 19.6.44)
Kansallisarkisto. T 8480/11. Tied1 Tied. pvk. no 7650/sal. 19.6.1944. Katsaus vihollistilanteen kehitykseen no 12. SA.

NL kokosi voimia jättimäiseen Bagration-operaatioon Saksaa vastaan. Se alkoi 22.6., jolloin Ihantalan taistelu oli vielä kesken.

"Operaatio Bagration oli Neuvostoliiton puna-armeijan toisen maailmansodan aikainen massiivinen hyökkäys Saksan keskustan armeijaryhmää vastaan kesällä 1944. Bagration on sotahistorian massiivisin hyökkäysoperaatio – siihen otti osaa yli kaksi miljoonaa sotilasta, 4 000 panssarivaunua ja 24 000 tykkiä. Saksalaiset olivat pahasti alivoimaisia, ja operaatio murskasi keskustan armeijaryhmän täysin. Operaatio Bagrationin aikana akselivallat kärsivät 300 000–400 000 sotilaan tappiot.[wikipedia)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #28

"Raportin mukaan NL ei tähdännyt Suomen miehittämiseen vaan sen pakottamiseen rauhaan" on Ylikankaalta kummallinen johtopäätös, kun Suomi oli omaehtoisesti tehnyt rauhantunnusteluja jo pitkin matkaa kaiketi 1942 lähtien (saksalaisten kiukkua nostattaen ja aseveljeyden kestävyyttä koetellen).

Ainut ongelma Suomen kannalta oli, että NL:n vastausten mukaan ehtona rauhalle oli Suomen ehdoton antautuminen – mikä olisi merkinnyt luonnosesitysten mukaan Suomen puolustusvoimien aseistariisuntaa, kaiken vallan luovuttamista Puna-armeijalle, kaiken liikenteen ja tietoliikenteen katkaisua ulkomaailmaan – todennäköisesti myös vähintään valtionjohdon, heidän taustaorganisaatioidensa ja suojeluskuntalaisten likvidointia ja mittavaa suomalaisten kansanmurhaa.

https://histdoc.net/historia/1941-1948/ehdoton_ant...

Vasta Tali-Ihantalan torjuntavoiton jälkeen NL luopui ehdottoman antautumisen vaatimuksestaan, mikä loi edellytykset aselevolle jne.

– Aika kumma "tarve" pakottaa vastapuolta johonkin, mihin se on valmis muutenkin, jos sen annetaan elää.

Käyttäjän TapioVrjl kuva
Tapio Värjölä Vastaus kommenttiin #37

Ei se ollut Ylikankaan johtopäätös vaan päämajan tiedusteluosaston, jota johti eversti Aladar Paasonen. Raportti sai jo luhistumassa olleen Mannerheimin piristymään. Marski oli luullut, että toivo on jo menetetty.

"Toistaiseksi ei näytä sitä, että vihollinen olisi ryhtynyt offensiiviin päämääränään maamme valloittaminen kokonaisuudessaan, koska se silloin epäilemättä jo aikaisemmassa vaiheessa olisi ryhtynyt tehokkaampaan sitomiseen itärintamallamme, varsinkin kun sillä Saksan itärintaman taistelutauon ja lännessä tapahtuneen maihinnousun vuoksi olisi meikäläisittäin arvioiden rajattomasti joukkoja käytettävissään" (19.6.1944.)

Neuvostoliiton rauhatarjous kevättalvella 1944 EI vaatinut ehdotonta antautumista. Se oli sisällöltään lähes sama, kuin mikä syyskuussa 1944 toteutui. Vain sotakorvausmäärä oli syyskuussa pudotettu puoleen eli 300 milj. dollariin. Yhdysvallat sekä Ruotsi vaativat Suomea suostumaan tuohon tarjoukseen. Neuvostoliitto vauhditti tarjoustaan kolmella helmikuun suurpommituksella Helsinkiin.

Toki NL kesäkuun 1944 suurhyökkäyksensä yhteydessä vaati ehdotontakin antautumista, mutta sehän oli koepallo. Neuvostoliitolle oli paljon edullisempaa panna suomalaiset karkoittamaan Natsi-Saksan armeijan pois täältä, kuin hyökätä Suomeen itse sitä karkoittamaan. Hommaa riitti Keski-Euroopassakin, ei Saksa vielä ollut lyöty.

Käyttäjän TapioVrjl kuva
Tapio Värjölä Vastaus kommenttiin #38

Stalin lupasi länsiliittolaisilleen Teheranissa 1943 säilyttää Suomen itsenäisenä - vuoden 1940 rajoin.

"Sodan Saksalle kielteinen lopputulos alkoi häämöttää. Suomessa tästä tehtiin asianmukaiset johtopäätökset. Hallitusta vaihdettiin, juutalaispakolaisille myönnettiin Suomen kansalaisuus ja tietä rauhaan alettiin etsiä, kylläkin vain vuoden 1939 rajojen pohjalta.

Lähtökohta osoittautui toiveajatteluksi. Neuvostoliitto vaati vuoden 1940 rajoja, huomattavaa sotakorvausta ja Suomessa olevien saksalaisjoukkojen internoimista. Näille ehdoilleen Stalin hankki Teheranin konferenssissa joulukuussa 1943 toisten liittotuneiden suostumuksen. Itse asiassa Stalin osti herruuden Baltiassa säästämällä Suomen itsenäisyyden. Baltian osalta ei voitu noudattaa liittotuneiden 1941 yhteisesti antamaa Atlantin julistusta, jossa myös pienille kansoille taattiin itsenäisyys rauhan tultua. Stalinin logiikan mukaan Baltian tasavallat olivat vapaaehtoisesti liittyneet NL-oon kesällä 1940. Suomeen tätä logiikkaa ei voitu soveltaa. Liittoutuneet hyväksyivät Stalinin linjaukset." (Ylikangas, Suomen historian solmukohdat.)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #39

Sinänsä oli länsiliittoutuneilta törkeää pettää lupauksensa ja olla uskovinaan Stalinin syöttämää puppua vastoin parempaa tietoaan.

Onneksi Suomessa ei sentään sorruttu hyväuskoisesti antamaan NL:lle tukikohtia eikä päästämään samaa kehityskulkua toteutumaan kotikommunistien myötävaikutuksella "kansanäänestyksineen" ja muine lavastuksineen.

Käyttäjän TapioVrjl kuva
Tapio Värjölä Vastaus kommenttiin #42

Kyllä Suomi sortui antamaan NL:lle tukikohtia, Hangon 1940 ja Porkkalan 1944.
Sotia ei kannattaisi hävitä, voittaja sanelee ehdot.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #44

Totta, ei kannattaisi hävitä. Siksi Suomen kannattaisi liittyä NATO:on ensi tilassa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #38

Sotakorvausmäärä oli valtava Suomen kansantalouteen suhteutettuna vielä puolitettunakin – ja tottakai ellei rauhanehtoja olisi täytetty, Stalin olisi niin halutessaan saanut siitä muodollisen syyn aloittaa miehitys tai uusi sota.

"Neuvostoliitolle oli paljon edullisempaa panna suomalaiset karkoittamaan Natsi-Saksan armeijan pois täältä, kuin hyökätä Suomeen itse sitä karkoittamaan. Hommaa riitti Keski-Euroopassakin, ei Saksa vielä ollut lyöty."

Suomessa olleet 200 000 saksalaista eivät toki yksinään enää 1944 olleet NL:lle mikään uhka, koska ne yleistilanteen muututtua pyrkivät jo joka tapauksessa palaamaan Norjan kautta takaisin Saksaan sodan loppuvaiheeseen osallistuakseen. Suomen lopetettua yhteistoiminnan Saksalaiset vetäytyivät jo aivan omaehtoisesti hyvässä järjestyksessä kohti Käsivartta, ja suomalaiset joukot seurasivat jonkin matkaa niiden perässä pyrkimättä taistelukosketukseen.

Koko saksalaisten poistuminen olisi sujunut verettömästi ja ilman Lapin tuhoa, ellei NL olisi esittänyt Suomelle uhkavaatimustaan todellisen sodankäynnin aloittamisesta saksalaisia vastaan – välirauhansopimuksen raukeamisen uhalla. Se pakotti Tornion maihinnousuun 1.10.1944, jolloin alettiin saada Stalinin kaipaamia ruumiita. Siitä lähtien Lappi muuttui saksalaisten ja suomalaisten väliseksi sotanäyttämöksi Stalinin vaatimuksen mukaan, mikä johti saksalaisten poltetun maan taktiikan käyttöön sekä laajaan miinoittamiseen Lapissa.

Saksan lyöminen Keski-Euroopassakin oli tottakai pelkkä ajan kysymys, mutta nyt liittoutuneille tuli kilpailu sodan jälkeisen Keski-Euroopan hallinnasta, mistä seurasi lännen ja idän välinen kilpajuoksu jakamaan Saksan aluetta. Se oli Stalinillekin monin verroin tärkeämpi kuin 2. maailmansodan lopputulokselle epärelevantti suurhyökkäys Suomea vastaan. Mutta tottakai – jos tällä kertaa olisikin Suomi vallattu, olisihan se ollut vielä yksi saavutus lisää, kosto suomalaisille ja hyvitys talvisodan nöyryytyksestä.

Käyttäjän gustavadolphus kuva
Vesa Leinonen

Taistellut laittomuuden edustajia vasten. Siis kannattanut oikeudenmukaisuutta.
Maailmalla on sellaisia ihmisten kansoja ketkä ovat taistelleet oikeudenmukaisuuden puolesta tuhansia vuosia. Neuvostoliitto oli ryöstö valtio.

Ei kaikki ihmiset olet itsekkäitä ja epärehellisiä. Maaila missä laki suojelee ihmisiä on parempi maailma kuin sen vastapuoli, missä laittomuus ja anarkia vallitsee.

Hyvää Uutta Vuotta 2018

http://gustavadolphus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247...

Käyttäjän TapioVrjl kuva
Tapio Värjölä

Vielä tuosta otsikosta "Suomalaiset eivät ole ylpeitä jatkosodasta". Se on totta. Talvisotaa ihannoidan, mutta jatkosota halutaan unohtaa. Puhutaan "Talvisodan hengestä", mutta onko joku kuullut puhuttavan "Jatkosodan hengestä"? Siinä ei ollut yksimielisyyttä. Varsinkin vanhan rajan ylitys aiheutti kieltäymisiä ja kapinointia, teloituksiakin.

Sodan aikana moni siirtyi käpykaartiin ja NL:n suurhyökkäyksen 1944 myötä karkuruus kasvoi valtavaksi. 30.000 miestä oli Kannaksella etsimässä omia yksiköitään tai muuten karkuteillä. Omia miehiä teloitettiin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Tottakai historiallinen tilanne oli erilainen talvisodassa ja jatkosodassa.

Kukaan viisas ei halua historiaa unohtaa, vaan tuntea sen totuudenmukaisesti ja yksityiskohtaisesti – tapahtuma-ajan olosuhteet silloiselle päätöksenteolle huomioiden, eikä jälkiviisastellen sellaisilla asioilla, jotka voitiin tietää vasta jälkikäteen.

Kyllä talvisodassakin oli kutsuntojen pakoilijoita, yliloikkareita ja vihollisen kanssa yhteistyöhön lähteneitä, ja kyllä jatkosodassakin oli niin hyvähenkisiä joukko-osastoja kuin Mannerheim-ristillä palkittuja yksilöitäkin. Pitempään kestäneessä sodassa luonnollisesti ehti tulla esille useammanlaisia ilmiöitä ja sotaväsymystä kuin 105 päivän talvisodassa.

YYA-ajan propagandalla tietysti virallisestikin mustamaalattiin jatkosotaa, koska se oli jouduttu käymään "rauhantahtoista Neuvostoliittoa vastaan, johon meillä on niin ystävälliset ja luottamukselliset suhteet". Jotkut ottavat sen propagandan tosissaan vielä tänäkin päivänä, ja tammenlehväsukupolven poistuessa keskuudestamme omakohtainen kosketus sotaan loppuu koko kansalta.

Jatkosota ei ollut Suomen valinta, vaan siihen pakotti Stalinin vihamielinen hyökkäyspolitiikka sekä siltä suojautuminen – mutta Suomen valinta kaikesta huolimatta lopulta onnistui päämäärässään pitää maa itsenäisenä ja välttää suomalaisten kansanmurha, mistä viisaimmat ymmärtävät olla kiitollisia Suomen tuolloiselle valtionjohdolle. Sodan historiallinen tausta ilmenee parhaiten professori Mauno Jokipiin teoksesta Jatkosodan synty (1987), johon myöhempi tutkimus ei ole tuonut olennaista muutettavaa tai lisättävää.

Tyhmempi politiikka taas olisi erittäin todennäköisesti johtanut Suomen Baltian maiden kohtaloon, miltä onneksi vältyttiin mutta minkä merkitystä monetkaan oman pesän tuhrijat eivät näytä tänä päivänä käsittävän.

Käyttäjän TapioVrjl kuva
Tapio Värjölä

Jatkosota oli Suomen valinta. Neuvostoliitto ei ollut tänne hyökkäämässä.

"Heinäkuun 29. päivänä 1940 Hitler ilmoitti sotilasjohdolleen päättäneensä hyökätä seuraavan kesänä Venäjälle ja antoi kenraaleille käskyn ryhtyä laatimaan alustavia suunnitelmia sitä varten…. Saksan sotilasjohto piti itsestään selvänä, että molemmilla siivillä olevat maat, Romania ja Suomi saataisiin mukaan." (Max Jakobsson, Kohtalonvuodet)

"Jos kesäkuun 25. päivänä (1941) ei olisi sattunut ilmahyökkäyksiä, tapahtumien kulku ei olisi siitä oleellisesti muuttunut. Saksalaiset olisivat aloittaneeet pohjoiset operaationsa kesäkuun 29. päivänä suomalaisten joukkojen avustamana ja heinäkuun 10. päivänä Suomen pääarmeija olisi aloittanut offensiivinsa. Ennen tätä päivämäärää hallituksen olisi pitänyt keksiä jokin muu uskottavalta näyttävä sodan syy, mutta epäileekö kukaan, ettei jokin käyttökelpoinen välikohtaus olisi sattunut?"
(Anthony F. Upton, Välirauha)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #19

Neuvostoliitto olisi voinut valita pidättäytymisen hyökkäämästä Suomea vastaan 22.6. ja 25.6.1941, Suomen puolustusvoimien ollessa pelkästään puolustusryhmityksessä ja ainoastaan Saksan hyökättyä aseellisesti.

"Neuvostoliitto ei ollut tänne hyökkäämässä" on Sinun uskonkappaleesi, jolle et ole osoittanut mitään näyttöä – joka tapauksessa NL oli koko välirauhan ajan harjoittanut tahallaan monin eri tavoin vihamielistä politiikkaa Suomea kohtaan terroritekoja myöten, kuten yllä viittasin, ja Suomen valtionjohdolla oli perustellut syyt odottaa uutta valtausyritystä, vaikka tietoa Berliinin neuvotteluista Molotovin, Hitlerin ja Ribbentropin kesken ei välittömästi saatukaan.

Tuore historiateos, Venäjän federaation presidentin arkiston materiaaliin perustuva Varjo Suomen yllä – Stalinin salaiset kansiot (Vihavainen, Manninen, Rentola, Zuravljov), ISBN 978-952-291-387-6, kertoo NL:n aikeista mm. välirauhan ajalta sisältä päin, sen sotilashallinnon ja diplomaattien omina dokumentteina. Asiakirjat kuvaavat havainnollisesti, miten Suomea painostettiin yhä uusilla vaatimuksilla, lypsäen yhä uusia "välttämättömiä" lisäyksiä ja laajennuksia ehtoihin, joista Moskovan rauhassa oli jo sovittu. Hangon vuokra-aluetta – josta oli määrä avata uusi rintama suomalaisten selustaan seuraavan Puna-armeijan suurhyökkäyksen aikana – visioitiin laajennettavaksi valtavaksi tukikohdaksi, "Neuvostoliiton Gibraltariksi" ja "luoksepääsemättömäksi linnoitukseksi" päiväyksellä 12.1.1941 (asiakirja 81.) – varsin hyvin tietäen, etteivät suomalaiset siihen suostu, mutta silloin tarjotaan vaihtoehtoa 2 "myöntymystemme takarajana"!

Ahvenanmaalle 12.–22.12.1940 tehdyn vakoiluretken perusteella "NL:n konsuli Maarianhaminassa, tov. Orlenko korostaa, että juuri nyt tilanne on mitä suotuisin Neuvostoliiton vaikutuksen aloittamiselle ja Ahvenanmaan haltuunotolle". – Että sellaisia pulmusia sillä kertaa.

Suomen valtionjohdon velvollisuus oli turvata maamme itsenäisyys ja kansamme henkiin jääminen vaikeissa oloissa, ja sen he tekivät.

Käyttäjän TapioVrjl kuva
Tapio Värjölä Vastaus kommenttiin #22

"Neuvostoliitto olisi voinut valita pidättäytymisen hyökkäämästä Suomea vastaan 22.6. ja 25.6.1941"

Nuo pommitukset olivat vastaus Saksan pommituksiin ja hyökkäykseen Suomen alueelta. Sinänsä ne olivat turhia ja maarintamilla oli rauhallista, kunnes Suomen hyökkäys alkoi 10.7.

Suomen alueeltahan käytiin sotaan heti 22.6.1941 Barbarossan ensihetkestä miinoittamalla Saksan ja Suomen laivastojen yhteistyöllä Neuvostoliiton rannikkoa ja käyttämällä Suomen lentokenttiä pommituksiin Neuvostoliittoon, mutta eduskunta oli pidetty pimennossa näistä toimista.

"Lapin maavoima-yhteistyö Saksan kanssa jo ennen sodan syttymistä tapahtui monin divisioonein ja Suomenlahden laivasto-yhteistyö kymmenin aluksi. Niiden mittakaavaan verrattuna kuuden lentokentän luovutus, sekä tiedustelulennot niiltä jo ennen sotaa, vieläpä Barbarossa-hetken jälkeiset miinoitukset Kronstadtin ja Muurmanskin redeillä sekä pommitukset Hangossa, Vienan kanavalla ja Muurmannin radalla olivat pientä. Kaikki nämä seikat yhdessä vaikuttivat kuitenkin siihen, että Neuvostoliitto katsoi saksalais-suomalaisen yhteistyön menneen liian pitkälle ja suoritti 25.6.1941 laajan ennaltaehkäiseväksi tarkoitetun ilmaoffensiivin, josta Suomen ja NLn varsinainen sota alkoi." (Mauno Jokipii, Jatkosodan kujanjuoksu)

Mannerheim myönsi olevansa tyytyväinen kun NL oli pommittanut Suomea. "hän oli ollut tyytyväinen, kun venäläiset olivat hyökänneet, sillä silloin menin voimme tarttua aseisiin syyllistymättä hyökkäykseen Venäjää vastaan." (Vilho Tervasmäki, Mannerheim - valtiomies ja sotapäällikkö)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #24

Niin, Neuvostoliiton pommitukset 25.6.1941 olivat yksinkertaisesti tyhmiä! Niillä ei saavutettu mitään hyödyllistä, ja sen parempaa hengen nostatusta Suomen armeijalle ei olisi voinut antaa mikään muu, kun talvisota pommituksineen oli vielä tuoreessa muistissa ja nyt lähtökohta toinen.

Toki Suomi osallistui Barbarossan valmisteluun, siitä ei kahta sanaa. Sukellusveneet miinoittivat Viron rannikkoa, jonka NL oli miehittänyt, tiedustelua tehtiin ja Saksan annettiin käyttää Suomen lentokenttiä jne.

Mutta se oli osa sitä kokonaispakettia, jolla Suomi pelastui Viron kohtalolta (tai vielä pahemmalta).

On pelkkää spekulointia arvuutella vaihtoehtoista historian kulkua siitä, miten Suomen olisi lopulta käynyt jos valtionjohto ei olisi lähestynyt Saksaa 1940 alkaen eikä tiennyt mitään operaatio Barbarossasta ennen kuin se todella alkoi, millaisena ja milloin se olisi alkanut ilman Suomea, ja mitä Stalin olisi lopulta tehnyt Suomelle jos sen olisi ollut helpompi lyödä Saksa (todennäköisesti samoin Lännen avulla).

Käyttäjän TapioVrjl kuva
Tapio Värjölä Vastaus kommenttiin #26

On virhe vetää Viron tai muiden Baltian maiden kohteloa Suomeen. Neuvostoliitto suhtautui Baltian maihin eri tavalla kuin Suomeen. Ne olivat Venäjän vanhoja Itämeren maakuntia, Suomi taas autonominen valtiomuodostelma omine valtiopäivineen ja hallituksineen.
Stalinilta kysyttiinkin sotien jälkeen miksi Suomi sai jäädä itsenäiseksi ja Stalin veti siinä esiin Suomen autonomian ajan historian.

NL:n vaatimukset syksyllä 1939 Suomelle olivat erilaiset kuin Baltialle. Suomelta vaadittiin vain Suomenlahden ulkosaaria ja rajansiirtoa Kannaksen puoliväliin Koiviston-Raudun tasalle. Alunperin NL vaati myös Hankoa, mutta luopui siitä, kun Suomen hallitus ei antanut periksi.

Baltian mailta ei vaadittu alueita, vaan kymmeniä sotilastukohtia, joista maat oli helppo ottaa hallintaan. On arveltu, ettei Baltian maiden liittäminen NL:oon ollut NL:n alkuperäinen tarkoitus, mutta Ranskan ällistyttävän nopea tuho Saksan hyökkäyksessä keväällä 1940 sai Stalinin paniikkiin ja ottamaan Baltian täyteen hallintaan.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #27

Kirjassa Varjo Suomen yllä – Stalinin salaiset kansiot prof. Ohto Manninen toteaa: "Stalin oli ulkopolitiikassaan reaalipoliitikko. Hän tyytyi kulloinkin siihen, mikä osoittautui mahdolliseksi, mutta selitti aina saavuttaneensa tavoitteensa."

Yllä olevan viestin # 27. sisältö sopii Stalinin selittelyksi, hänen epäonnistuttuaan alkuperäisessä tavoitteessaan.

Todellakin, jos kyse oli pelkästään Suomenlahden ulkosaarista ja rajansiirrosta Kannaksella, miksi tarvittiin hyökkäys Suomen katkaisemiseksi, miksi Puna-armeijan marssiopas 1939 kehotti joukkoja olemaan ylittämättä Ruotsin rajaa ja tervehtimään kohteliaasti Ruotsin rajavartijoita? Miksi Raatteen tielle motitetun divisioonan kalustoon kuului lahjoja vietäviksi Oulun naisille?

Lukuisat NL:n dokumentit todistavat mm. Oulun valtauksen aivan kiistattomasti Puna-armeijalle asetetuksi tavoitteeksi. Jos on oikein harras Stalin-uskovainen, voi tietenkin aina selitellä, että pyrkimys oli vallata koko Suomi mutta sen jälkeen viedä miehitysjoukot pois ja vetää rajat juuri sinne, minne ne tulivat Moskovan rauhassa.

Käyttäjän TapioVrjl kuva
Tapio Värjölä Vastaus kommenttiin #29

Puna-armeijan marssioppaassa EI OLE mitään kehotuksia Ruotsin rajavartijoiden tervehtimisestä. Se on pelkästään luettelo Suomen tieosuuksista ja marssireiteistä. Minulla on kyseinen kirja suomennettuna.

Mitään hyökkäystä Suomen katkaisemimiseki tai sotaa ylipäätään ei olisi tullut, jos aluevaihtosopimukseen olisi päästy. Viipurikin olisi jäänyt Suomelle. Kokeneet valtiomiehet Mannerheim ja Paasikivi kehottivat hallitusta suostumaan. Niin myös Britannian meriministeri W. Chuchill sekä saksalaiset.

"Suomen johtajista oikeastaan ainoa, joka odotti hyökkäystä NL-sta oli sotamarsalkka Mannerheim. Kun kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Linkomies kävi Mannerheimin luona Moskovan neuvottelujen ratkaisuvaiheessa marraskuussa, hän heti huomasi marsalkan kodissa Kaivopuistossa, että seinillä oli pelkät taulujen kehykset ja kankaat oli korjattu pommivarmaan suojaan. Marsalkka oli vakavasti ottanut huomioon sodan syttymisen mahdollisuuden. Marsalkka lausui, että Hangon luovuttaminen NL-lle tukikohdaksi oli tietenkin raskasta, mutta hän ei voisi pitää sitä Suomen kannalta kuollettavana. "Neuvostoliiton armeija on varmasti runsaamminen ja paremmin varustettu kuin meidän puolustusvoimamme". hän sanoi. Britannian lähettiläälle Helsingissä Mannerheim oli sanonut, että hänen mielestään Suomen tulisi hyväksyä Neuvostolliton vaatimukset välttääkseen joutumasta sotaan ylivoimaista vihollista vastaan."

"Tosin varoittaviakin ääniä kuului - erikoisesti Berliinistä, mistä Suomen johtavia henkilöitä kehotettiin yksityisesti "järkeviin myönnytyksiin" eli Neuvostoliiton vaatimusten hyväksymiseen. "Muuten Suomesta jää jäljelle vain sankaritaru", sanoi Saksan sotilasasiamies Kenraaliluutnantti Oeschille. Englannin meriministeri Winston Churchill huomautti, että NLn Suomelta vaatimat tukikohdat tarviittiin vain Saksaa vastaan." (Max Jakobsson, Kohtalonvuodet)

Saksa oli huolissaan siitä, että NL hyökkäisi Suomeen ja kehotti suomalaisia suostumaan NL:n ehdotukseen. Saksa pelkäsi, että NL valtaa koko Suomen, mikä vaarantaisi Hitlerin tulevaisuuden suunnitelmat NL:n ja bolsevismin tuhoamisesta, koska NL saavuttaisi Itämerellä johtavan aseman.

Suomen hallitus ei uskonut, että mitään sodan vaaraa onkaan. "NL vai bluffaa", sanoi ulkoministeri Erkko. "NL ei lähde hyökkäykseen talven tullessa, Kenties se uudistaa vaatimuksensa keväällä", sanoi Ryti.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #32

Mikään ei edelleenkään takaa, että Stalinin vaatimukset olisivat siihen loppuneet, jos Suomen puolustusta heikentäviin alueluovutuksiin olisi suostuttu. Nehän olivat vasta operaation ensimmäinen vaihe. Suostuivathan Baltian maatkin vaatimuksiin tukikohdista – ja kuinkas sitten kävikään...

Käyttäjän TapioVrjl kuva
Tapio Värjölä Vastaus kommenttiin #34

Jos uusia vaatimuksia olisi tullut, niihin ei olisi ollut pakko suostua. Talvisodan jälkeiset alueluovutukset heikensivät Suomen puolustusta paljon enemmän, kuin rajansiirto Kannaksella olisi tehnyt.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #35

"Jos uusia vaatimuksia olisi tullut, niihin ei olisi ollut pakko suostua" – hehheh! Eikä varmaan balttienkaan...

Olisi nähty talvisota, jossa jo lähtökohtaisesti puolustaja olisi ollut epäedullisemmassa tilanteessa sen lisäksi, että oli muutenkin alivoimainen.

Sorrut taas jälkiviisasteluun puheillasi sodan jälkeisestä tilanteesta.

"Baltian maiden tukikohtasopimusten solmimisen jälkeen neuvostohallitus kutsui Suomen edustajat vastaaviin neuvotteluihin. Politbyroon arkistossa on ohje, neuvosto-osapuolen neuvottelijille. Siinä tulevat esiin jo ne seikat, joihin sopimuksen teko kaatui: Hangon antaminen sotilastukikohdaksi ja Suomenlahden pohjoisrannikon luovuttaminen sellaisessa mitassa, joka olisi käytännössä tehnyt Suomen puolustusasemat hyödyttömiksi." (Varjo Suomen yllä – Stalinin salaiset kansiot)

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius Vastaus kommenttiin #27

Eivät venäläiset luopuneet tukikohdan vaatimisesta. Heidän viimeinen ehdotuksensa oli Hangon sijaan saada useita isoja saaria Hangon itäpuolelta sekä ankkuripaikka Lappohjasta. Muista asioista kenties olisikin voita päästä sopimukseen, mutta tämä oli liikaa. Päätös olisi pitänyt alistaa eduskunnalle eikä olisi ollut toivoa, että se olisi mennyt lävitse.

Kuusisen nukkehallituksen perustaminen määritti Neuvostoliiton tavoitteet Talvisodan osalta. Se perustaminen poistaa kaikki epäilyt siitä, etteikö tavoite olisi ollut Suomen valloitus ja maan liittäminen osaksi Neuvostoliittoa.

Käyttäjän TapioVrjl kuva
Tapio Värjölä Vastaus kommenttiin #30

NL luopui Hangon tukikohdan vaatimuksesta ja olisi tyytynyt ankkuripaikkaan Lappohjassa, eli kolmeen saareen, Koö, Hermansö ja Hästö-Bysöhön.

Hävityn talvisodan jälkeen Suomi joutui joka tapauksessa vuokraamaan koko Hankoniemen tukikodaksi. Jatkosodan jälkeen NL vaihtoi Hankoniemen Porkkalan tukikohdaksi, josta se luopui 1956, vaikka olisi voinut pitää sen vuoteen 1994.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #31

Voimakkaamman "oikeudella" on tietenkin helppo esittää ja sanella vaatimuksia ylivoima-asemasta käsin. "Olisi tyytynyt" on ennenaikainen johtopäätös sen valossa, miten iltalypsy jatkui Moskovan rauhan 12.3.1940 voimaantulon jälkeen, vaikka rauhanehdot oli tietenkin neuvoteltu ennen sopimuksen allekirjoittamista.

Hankoniemeen verrattuna Porkkala oli siitä kätevämpi, että sieltä olisi kauaskantoisella tykistöllä yltänyt ampumaan vaikka Helsingin keskustaan. Suomen hallituksille tietenkin pirullinen tilanne, toimia jatkuvasti puukko kurkulla.

Luopumisen Porkkalan tukikohdasta Wikipedia kuvaa näin:

"Nikita Hruštšovin tultua Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi 1953 Neuvostoliitto päätti palauttaa Porkkalan vuokra-alueen Suomelle kansainväliseen politiikkaan liittyen käyttäen sitä lännelle esimerkkinä rauhanomaisesta rinnakkaiselosta Suomen ja Neuvostoliiton välisissä suhteissa. Myös ohjustekniikan nopean kehityksen mahdollistama pinta-alusten torjunta oli jo vähentänyt kiinteän rannikkotykistön merkitystä meripuolustuksessa. Neuvostoliiton johto harkitsi alueen palauttamista jo vuoden 1955 kevättalvella. Julkisuuteen tieto tuli kuitenkin vasta, kun Suomi ja Neuvostoliitto olivat virallisesti sopineet asiasta Moskovassa Paasikiven valtiovierailun aikana 19. syyskuuta 1955, jolloin samalla YYA-sopimuksen voimassaoloa jatkettiin 20 vuodella. Vielä pari kuukautta aiemmin, heinäkuun lopulla, jolloin ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö Eero Wuori oli tiedustellut Neuvostoliiton Helsingin-suurlähettilään Viktor Lebedevin kantaa Porkkalan palautuksesta liikkuneisiin huhuihin, Lebedev oli vastannut Porkkalan olevan ”välttämätön Leningradin puolustukselle ja harmiton Suomelle”. Palautus toteutui 26. tammikuuta 1956, joidenkin näkemysten mukaan ”sopivasti” presidentinvaalien alla:"

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius Vastaus kommenttiin #31

Ei luopunut vaatimasta tukikohtaa, mutta olisi tyytynyt rakentamaan sen ao. saarille Hankoniemen sijasta ts. muutos oli lähinnä kosmeettinen Suomen suvereenisuuden ja puolueettomuuden kannalta.

Luopuminen Porkkalasta v. 56 perustui sen strategisen merkityksen vähenemiseen asetekniikan kehityksen vuoksi. Suomenlahden sulkeminen rannikkotykistön avulla vanhentui ohjustekniikan kehityttyä sodan jälkeisinä vuosina. Myös taloudellisesti ison tukikohdan ylläpito oli raskasta.

Käyttäjän TapioVrjl kuva
Tapio Värjölä Vastaus kommenttiin #40

Suomihan joutui kuitenkin luovuttamaan Hangon häviämämme talvisodan jälkeen.
Katosiko Suomen suvereenisuus ja puolueettomuus?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #43

Ei kadonnut, mutta suvereenisuus rajoittui vakavasti jatkuvan uhkan takia valtion olemassaololle.

Tukikohta aiheutti tarpeen varautua hyökkäykseen Hangosta käsin selustaan seuraavan Puna-armeijan suurhyökkäyksen alkaessa, kaikkine varautumiseen tarvittuine resursseineen, jotka olivat muualta poissa. Tukikohta oli eräs niistä monista NL:n vihamielisen voimapolitiikan aiheuttamista syistä, jotka pakottivat Suomen etsimään ulkomaista tukea, johon Saksa osoittautui ainoaksi kysymykseen tulevaksi tahoksi.

Hangosta ei sitten päästykään tekemään aiottua NL:n hyökkäyksen sillanpääasemaa, koska operaatio Barbarossa ehti ensin. Hanko jouduttiin evakuoimaan ja sen miehittäjä joutui samalla kärsimään tappioita. Dramaattinen yksityiskohta siinä oli Bengtskärin taistelu: https://fi.wikipedia.org/wiki/Bengtsk%C3%A4rin_tai...

Käyttäjän TapioVrjl kuva
Tapio Värjölä Vastaus kommenttiin #45

Neuvostoliitto ei hyökännyt Hangosta Suomea vastaan, ei myöskään Porkkalasta. Molemmat tukikohdat oli tarkoitettu sulkemaan laivastohyökkäykset Leningradiin. Porkkala oli siinä suhteessa edullisempi, koska Porkkalan Mäkiluodon ja Viron Naissaaren tykistöillä pystyttiin hallitsemaan meritietä Leningradiin. Siitä oli suunnitelmat olemassa jo tsaarinvallan aikana.

Tekninen kehitys teki kiinteät rannikkotykistöt vanhanaikaiseksi ja NL luopui Porkkalasta jo 1956, vaikka olisi voinut pitää sen sopimuksen mukaan vuoteen 1994. Suomi hyväksyi palautuksen vaikka se oli sopimuksen vastainen ja Suomelta jäi vuokrarahat saamatta vuosilta 1956-1994.

Kävin Hangon Russarössä 2000-luvun alussa ja siellä oli enää yksi vuoden 1915 9-tuumainen jäljellä, muistona kai. Minun armeija-aikana niitä oli 6 kpl.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #47

"Suomi hyväksyi palautuksen vaikka se oli sopimuksen vastainen ja Suomelta jäi vuokrarahat saamatta vuosilta 1956-1994."

– No voi jumalauta! Niin typerää hallitusta ei ole missään maassa, että se vuokrarahojen toivossa antaisi pitää pistoolin ohimollaan.

Käyttäjän TapioVrjl kuva
Tapio Värjölä Vastaus kommenttiin #45

Tiettävästi NL:lla ei edes ollut aikeita hyökätä Hangon tukikohdasta Suomeen, ei kai Porkkalastakaan, vaikka olisi se ollut helppoa.

Saksa oli ainoa maa, josta Suomi sai tukea Karjalan valtaamiseksi. Siinä syy liittutumiseen sen kanssa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #48

Höpöhöpö. Nimellisesti tietenkin niin Hanko kuin Porkkalakin olivat Leningradin meripuolustuksen tukikohtia.

Miksei NL:lla muka olisi ollut aikeita hyökätä Hangon tukikohdasta? Kirjasta Varjo Suomen yllä – Stalinin salaiset kansiot käy selvästi ilmi suunnitelmat laajentaa Hankoniemen tukikohta-aluetta sekä maa-alueen, merialueen että suomalaisille lentokoneille määrättävän laajemman lentokieltoalueen osalta, suunnitelmineen tätä koskevista neuvotteluista. Tarkoitus oli vahvistaa tukikohtaa voimakaaksi maa- meri- ja ilmavoimien tukikohdaksi, "Neuvostoliiton Gibraltariksi" ja "luoksepääsemättömäksi linnoitukseksi".

Kun NL olisi seuraavan kerran hyökännyt itärajalta, olisihan ollut sotilaallisesti aivan järjetöntä jättää käyttämättä myös Hangon rintama täysimääräisesti hyväksi suomalaisten voimien hajoittamiseksi. Moskovan rauhan muutosten jälkeen lähtökohdat Suomen puolustukselle olivat äärimmäisen kehnot, etenkin yksin jääneenä.

Saksa oli ainoa maa myös antamaan tukea Suomen puolustamiseksi – vai onko Sinulla esittää siihen joku parempi ehdokas?

Kun Saksa oli joka tapauksessa Suomesta riippumatta valmistelemassa itse operaatio Barbarossaa, jonka myötä tarjoutui samalla tilaisuus ottaa takaisin talvisodassa ryöstetty alue, miksi Suomi ei olisi tarttunut tilaisuuteen? Ilman jälkiviisastelua se oli silloinen historiallinen tilaisuus, joka ei tulisi toistumaan –– eikä mitään tukea olisi herunut puolustuksellekaan ilman suostumista liittymään yhteiseen hyökkäykseen.

Käyttäjän TapioVrjl kuva
Tapio Värjölä Vastaus kommenttiin #49

Hangosta ei kuitenkaan Suomeen hyökätty.

Ja ota huomioon, NL luopui Hangon tukikohdan vaatimuksesta syksyn 1939 neuvotteluissa, joten yhtään puna-armeijan sotilasta ei manner-Suomen maaperälle olisi tullut.

Suomen hallitus laski kuitenkin väärin, kun kuvitteli, että Saksa voittaa sodan ja Suomi saa pitää valloituksensa. Puolustussota se ei ollut.

Stalingradin katastrofin jälkeen alkuvuonna 1943 täälläkin tajuttiin, että ollaan häviäjien puolella ja alettiin etsiä tietä erillisrauhaan - Saksalta salaa tietenkin. Sotasensuuri antoi tylyt ohjeet: Suur-Suomi -puheet on lopetettava. Edes kuolinilmoituksiin ei saanut enää laittaa tekstiä "Kaatui Suur-Suomen puolesta" yms. Vastustajaan piti alkaa suhtautua kunniottavammin. Radiossa kiellettiin ryssittelyt, mm. "Ryssiä silmien välliin" -viisu pantiin esityskieltoon.

Mutta oli sellaisiakin, jotka tajusivat tilanteen paljon aikaisemmin. Esim. eversti Aladar Paasonen sanoi jo vuoden 1941 lopulla, kun saksalaiset eivät päässeetkään Moskovaan: "Saksa ei tätä sotaa voita!".

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #51

Ei Hangosta hyökätty kesäkuuhun 1941 mennessä – kenties osaltaan myös siksi, koska marraskuussa 1940 Hitler oli Molotoville niin yksiselitteisesti sanonut olevansa uutta sotaa vastaan Itämeren alueella, ja taktisesti tuossa vaiheessa Stalin katsoi suhteet Saksaan NL:lle tärkeämmäksi kuin talvisodan päätökseen viemisen, jolla taas ei ollut mitään kiirettä. Suomihan kuului edelleen NL:n etupiiriin Molotovin-Ribbentropin sopimuksen perusteella, eikä Hitler sitä ollut kiistänyt vähääkään. Neuvostoliiton kaikkiin arkistoihin ei edelleenkään ole pääsyä läntisille tutkijoille, joten spekulointi jää vielä spekuloinniksi.

Suomen hallitus laski, että on vain ajan kysymys, milloin uudelleen joudutaan puolustautumaan NL:n täysimittaista hyökkäystä vastaan, ja sen oli pakko varautua siihen tavalla tai toisella. Saksan hyökkäyssuunnitelma ilmeni vasta myöhemmin kun sen kanssa oli selvitelty asioita pitemmälle, eikä kukaan voinut ennalta tietää operaatio Barbarossan lopputulosta, sen enempää kuin takaisin vallatun Tarton rauhan alueen tai sen yli menevän Itä-Karjalan alueen kohtaloa, jotka olisivat kytköksissä Saksan itärintaman menestykseen. Millään lailla ilmiselvä se asia ei ollut etukäteen suuntaan eikä toiseen, ja HItlerin strategiseen virhearvioon saattoi myötävaikuttaa suomalaisten yllättävän hyvä menestys Puna-armeijan ylivoimaa vastaan talvisodassa.

Eivätköhän ne ensimmäiset rauhantunnustelut alkaneet jo asemasotavaiheessa 1942. Kuten sanot, Paasosen tavoin jotkut pystyivät päättelemään sodan lopputuloksen jo pikemminkin, etenkin Yhdysvaltain liityttyä aktiivisesti liittoutuneiden puolelle joulukuussa 1941 sotapotentiaaleineen sekä teollisine tuotantokapasiteetteineen (mitä ei myöskään voitu tietää missään ennen Barbarossan käynnistymistä, vaan vasta Japanin Pearl Harborin hyökkäyksen 7.12.1941 sekä Hitlerin sitä seuranneen sodanjulistuksen jälkeen).

Käyttäjän TapioVrjl kuva
Tapio Värjölä Vastaus kommenttiin #52

"Molotov katsoi sovittua etupiirijakoa loukatun, koska saksalaisia joukkoja oli syyskuusta 1940 lähtien sijoitettu Suomeen, jonka tuli kuulua Neuvostoliiton etupiiriin. Molotov vaati Saksan joukkojen vetämistä pois, minkä jälkeen "suhteet Suomen kanssa tulevat olemaan ystävälliset ja asiat sujuvat hyvin". Hitlerin todettua, ettei Saksa halua uutta sotaa Itämeren piirissä, Molotov vastasi, "että KYSE EI OLE SODASTA ITÄMERELLÄ, vaan Suomen kysymyksestä, joka on ratkaistava viimevuotisen sopimuksen pohjalta". Olisikin ollut varsin kummallista, jos Neuvostoliitto olisi halunnut valloittaa Suomen syksyllä 1940, kun se ei tehnyt sitä sen enempää talvi- kuin jatkosodankaan päätteeksi, ei heinäkuussa 1940, jolloin se valtasi Baltian, eikä kylmän sodan alkutaitteessa, jolloin se miehitti Tsekkoslovakian." (H. Ylikangas, Suomen historian solmukohdat)

Miksi Neuvostoliitto olisi uudelleen hyökännyt Suomeen, olihan se saanut tavoitteensa läpi talvisodassa, jopa moninverroin suurempana kuin mitä se syksyllä 1939 vaati? Mitä hyötyä uudesta hyökkäyksestä olisi ollut?
Se ettei NL:lla ollut lisää vaatimuksia ilmeni myös jatkosodan lopussa. Neuvostoliitto ei ottanut Suomelta lisää maata, vain palautti itselleen Petsamon, joka oli annettu Suomelle 1920.

Eräiden tietojen mukaan jotkut puna-armeijan korkeimmat upseerit kyllä vaativat rajan siirtoa Kymijoelle (kuten Turun rauhassa 1743), mutta Stalin tyytyi vuoden 1940 rajoihin, miinus Petsamo.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #53

Prof. Ylikankaan tulkinnat ovat hänen henkilökohtaisia näkemyksiään, eikä niistä ymmärtääkseni vallitse mitään konsensusta suomalaisessa tiedeyhteisössä.

Olematta itse historiantutkija, voin kysyä, miksi Stalin sitten kiirehti tekemään Moskovan rauhan 12.3.1940 Suomen puolustuksen luhistumisen ollessa vain ajan kysymys.

Vastauksena siihen pidetään yleisesti pelkoa Britannian ja Ranskan interventiosta, joka olisi vienyt pohjan Stalinin myöhemmältä strategialta Saksaa vastaan (= valmistellut retkikunnat Suomen avustamiseksi/Kiirunan malmikenttien haltuunottamiseksi sekä Bakun öljykenttien pommitukset). Maaliskuussa Stalinilla oli epävarmuutta näiden tekijöiden vaikutuksesta kokonaistilanteeseen, mutta ei enää syksyllä 1940, jonne saakka välirauhan aikainen NL:n politiikka Suomea kohtaan oli ollut johdonmukaisen vihamielistä ja jolloin länsiliittoutuneiden "phoney war"-vaiheen suunnitelmat Suomen avustamiseksi olivat jo rauenneet Saksan vallattua Tanskan ja Norjan huhtikuussa ja hyökättyä länteen 10. toukokuuta lähtien 1940.

Talvisota oli osoittanut vakavia puutteita Puna-armeijassa, ja Euroopan tilanne oli voimakkaassa muutosvaiheessa – mikäpä kiire Stalinilla silloin olisi ollut Suomen suhteen? Ei se silti tarkoita valloituksesta luopumista.

Mitä jatkosodan jälkeiseen aselepoon tulee, oli Stalinille paljon enemmän hyötyä Suomen sotakorvausteollisuuden tuotteiden varmasta saannista kuin ikuisesti vuotavasta haavasta sodasta jo pahoin kärsineen valtakuntansa luoteisrajalla (mm. asekätkennän paljastumisen tehtyä selväksi, että Suomea ei saisi helposti).

Kuten prof. Ohto Manninen edellä siteeraamassani tekstissä toteaa, Stalin reaalipoliitikkona tyytyi aina siihen, mikä oli mahdollista, ja selitti jälkikäteen aina saavuttaneensa tavoitteensa. Ei hän saanut talvisodassa tavoitettaan läpi, mutta kunhan selitteli. Jatkosodassa hän yritti samaa valtausta uudelleen 1944, mutta Tali-Ihantala ja kilpajuoksu Berliiniin sotkivat pelin, eikä Puna-armeijalla ollut joukkoja Moskovan rauhan rajoilla tai niiden sisällä Suomessa kun aselepo sovittiin.

Petsamoa ei Suomelle sen erityisemmin "annettu", vaan sen oli keisari Aleksanteri II oli 1864 luvannut liitettäväksi Suomeen vastineeksi Venäjään liitetystä Siestarjoen asetehtaan alueesta. Osana Tarton rauhansopimusta 1920 Suomi sai Petsamon, Neuvosto-Venäjä puolestaan Suomeen liittyneet Repolan ja Porajärven. Koska arktisen kaivoksen rakentaminen toimivaksi ei ollut helppo laji 1940-luvun teknologialla, Petsamoa ei kannattanut ottaa vielä keskeneräisenä Moskovan rauhassa vaan antaa ensin rakentaa se valmiiksi ja ottaa se vasta toimintakuntoisena jatkosodan jälkeen.

Käyttäjän TapioVrjl kuva
Tapio Värjölä Vastaus kommenttiin #54

Ei Neuvostoliitto yrittänyt 1944 Suomen valtausta. Se tyytyi ajamaan Suomen joukot omille rajoilleen.

NL alkoi vetää voimia pois Suomen rintamalta jo Tali-Ihantalan taistelun aikana. Jos valtaus olisi ollut tavoitteena, voimia olisi lisätty eikä vähennetty. Nyt niitä voimia vietiin keskirintamalle, jossa oli alkamassa jättimäinen Bagration-operaatio.

Päämajan tiedusteluosasto teki raportissaan Mannerheimille 19.6.1944 johtopäätöksen ettei NL ole yrittämässä Suomen valtausta:

"Voimien määrä ja käyttö osoittavat selvästi, ettei vihollinen ainakaan tähän asti ole halunnut sitoa enemmän voimia operaatioon maatamme vastaan kuin mitä välttämätön tarve vaatii."

9.6.1944 alkanut suurhyökkäys Kannaksella oli todella voimakas. Valtavat tykistökeskitykset jauhoivat suomalaisten asemat murskaksi. Lopulta jopa 30.000 miestä oli karkuteillä tai eksyksissä joukko-osastoistaan. Viipuri vallattiin suunniteltuna päivänä lähes taistelutta. Suomen oli pakko vetää joukkonsa Maaselän kannakselta tukemaan luhistunutta puolustusta Kannaksella, joten NL sai Laatokan pohjoispuolisen alueensa takaisin lähes ilmaiseksi.

Tali-Ihantalassa NL:n liike pysähtyi, ja kuten sanottu voimia ei sitten enää lisätty vaan vähennettiin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #55

Ei Puna-armeija "ajanut" Suomen joukkoja Moskovan rauhan rajojen sisälle – joukot vedettiin sinne vasta aselevon tultua.

Tali-Ihantala oli ratkaisutaistelu. Jos sen lopputulos olisi ollut toinen, tottakai Neuvostoliitto olisi jatkanut Suomen valtaamista. Onneksemme samaan aikaan ajoittui Liittoutuneiden kilpajuoksu Berliiniin, joka oli Stalinille tärkeämpi.

Tykistöllä hyökkääjä tapettiin Tali-Ihantalassakin, ilmavoimien täydentäessä pommituksillaan. "Liike pysähtyy" todellakin kun liikkujat kuolevat ja heidän kalustonsa romuttuu.

Käyttäjän TapioVrjl kuva
Tapio Värjölä Vastaus kommenttiin #56

NL:n kesäkuussa 1944 alkanut hyökkäys ei tosiaan missään kohdassa ulottunut Suomen rajojen sisälle saakka. Se ei ollut tarpeellista koska Teheranissa 1943 oli liittotuneiden kesken sovittu, että Suomi saa jäädä itsenäiseksi vuoden 1940 rajoin. Oli siis yhdentekevää jatkuiko NL:n hyökäys rajalinjalle saakka, jopa sen ylikin.

Neuvostoliittohan tarjosi Suomelle rauhaa kevättalvella 1944 vuoden 1940 rajoin, mutta Suomelle se ei kelvannut. Joukkomme olivat vielä siinä vaiheessa kaukana omilta rajoilta, Syvärin takana. Pelättiin miehistön kapinaa, jos koko vallattu alue olisi luovutettu taistelematta: miksi koko turha ja verinen hyökkäys ja monen vuoden asemasota? Miksi kymmenettuhannet toverimme kaatuivat herrojen Suur-Suomi haaveitten takia?

Suomi menetti 1944 20.560 kaatuneina. Koko jatkosodassa kaatui n. 63.000 suomalaista, eniten hyökkäysvaiheen aikana.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset