Epäiltyjen pieni piiri: Halonen, Alafuzoff, Kaskeala, Tuomioja, Puheloinen…?

Erittäin salaisten asiakirjojen lukuoikeus on harvoilla. Esko Ahon mukaan hän sai turvallisuuskansion luettavakseen Koivistolta, joten presidentillä lienee säilytysoikeuskin. Puolustusvoimain ex-komentaja arvioi tietovuotajan olevan valtionhallinnosta: "Piiri on pieni…"

Ongelmana taitaa olla, että monet potentiaaliset epäillyt eivät ole oikein mahdollisia epäiltyjä. Onkohan kotiarkistoja pidetty lentopallokasseissa ja siirtolapuutarhan akvarellilaatikoissa vai ihan oikeasti huolehdittu ei-vilpillistenkin vuotomahdollisuuksien eliminoinnista myös kentällä?

Suomen infotalvisota 2017-18 sai siis mainilanlaukauksensa. Media näyttää yhä pohtivan joukolla 'olenko aina polttanut kovalevyni väärin vasaroituna' tai 'miksi aina Hesaria sorretaan'. Oikeampi kysymyksenasettelu ehkä olisi miksi vuoto tehtiin juuri nyt, kuka vuosi ja hyötyy? Ajoituksen katalysoiman efektin Suomessa ja ulkosuhteissamme odotettiin ehkä palvelevan jonkin toimijatahon agendaa presidentinvaalikampanjaan liittyen. Geopolitiikan puolellahan syyskuun Zapadissa harjoiteltiin hyökkäystä Suomeen ja Ruotsiin.  

Gustav Hägglund sentään keskittyy olennaisimpaan. Hän ei usko salaliittoon, ideologisiin syihin tai hakkeriin, mitä ne nyt sitten tarkoittanevatkin: "Joku yksilö on vaan jostain syystä vuotanut, ehkä rahasta, ehkä tunteakseen itsensä tärkeäksi…" Hägglundin mukaan vuotaja voi hyvin löytyä aivan jostain muualta kuin virkamieshuipulta. Venäjä-ekspertit Esko Aho (MTV3 Peter Nyman 19.12.2017) ja Ilkka Kanerva ym. eivät sulje pois vieraan vallan tiedustelun sekaantumistakaan.
 

Mietitäänpäs nyt mahdollisen kotimaisen myyrän vaikuttimia – speculare necesse est. Siis jos offensiivi ei ole Venäjän oman tiedusteluväen yritys vaikuttaa presidentinvaalikampanjan Nato-keskusteluun. Jätetään sinisilmäinen vaihtoehto avoimuuskansalaistottelemattomuusaktiivismista omaan arvoonsa. Emme myöskään halua uskoa, että Helsingin Sanomat olisi lahjonut valtion viranhaltijaa maanpetokseen. Rajaamme arkistotyöntekijätkin spekulatiivisen pohdinnan ulkopuolelle – heitä emme tunne, eivätkä he ole julkisuuden henkilöitä, kuten ylimmät viranhaltijat, joiden on kestettävä yleisen syynin paine. Hoitakoot viranomaiset virallisen tutkinnan, me somessa repostelemme itseoikeutetusti julkkispuolen.

Vastoin viipurilaislähtöisen Hägglundin kantaakin voisi yhtenä varteenotettavana motiivina asiakirjavuodolle kuvitella olevan esimerkiksi aatteellisen tai geopoliittisen lukkarinrakkauden jotakin ulkovaltaa edustavaa intressiä/arvopohjakoodia kohtaan. Jopa joillakuilla karjalanpakolaisillammekin kun on joskus esiintynyt outoa halua palvella maahantunkeutujien miehitysvaltaa Neuvostoliiton aikana ja sen jälkeenkin, putinistien lukuun tai jonkin "isänmaallisen" 'kansalais'partisaanipuolueen kulisseissa. Voisiko sitten joillakuilla sotilas-, tiedustelu- tai valtiojohdon piirissä työskennelleillä olla ehkä tunnettuja tai salatumpia vaikkapa itäsympatioita tai vaikkapa niihin viittaavia sudeettimaanmieskontakteja vielä YYA-kotiryssäkauden jälkeenkin? 

Vuodettujen asiakirjojen on kerrottu olevan oliko se 5 – 15 vuotta, tyypillisesti kymmenen vuotta vanhoja. (Ajanjaksoa hahmottaaksemme sille ajoittuu mm. Georgian Etelä-Ossetian laiton venäläismiehitys  2008 ja Virossa Tallinnan Pronssimiehittäjäpatsas-mellakointi ja sudeettivenäläisten kumousyritys 2007.) Jos nyt oletetaan, että vuoto on lähtöisin lukuoikeutettujen lyhyeltä nimilistalta löytyvien henkilöiden suunnalta, eikö olisi jopa Tiitisen listaakin helpompi haarukoida jotenkin mahdollisia epäiltyjä. Ketkä esimerkiksi toimivat tuolla ajanjaksolla korkeissa sotilastiedusteluviroissa, asianomaisina ministereinä sekä tasavallanpresidentteinä, joilla kaikilla taitaa olla tuo lukuoikeus. Katsotaan.

Hmm… Vaikeaapa on saada mitään vihiä tätä tietä, minä taidan luovuttaa. Kauanhan noista vuosista onkin. Maallikon muistimieleeni tulevat äkkipäätään vain nimet T. Halonen, G. Alafuzoff, E. Tuomioja et consortes, jotka eivät millään tavoin herättäne vakavastiotettavia epäilyksiä, jos nyt ylipäätään ovat kyseisinä ulkopolitiikan ruuhkavuosina jotenkin erityisemmin framilla olleetkaan. Saattoivat yhtä hyvin olla teeveestä muuten vaan mieleenjääneitä nimiä, eivätkä kai nytkään ole tiettävästi reagoineet mitenkään kuuluvammin, joten. 

Ehkä joku muu nyt jatkaakin asiallista spekulointia tältä pohjalta ja yrittää asiantuntevammin keksiä oikeasti potentiaalisia vieraanvallansympatisantteja? Jätetään Väyrynenkin pois tarkastelusta, koska häntä ei ole koskaan päästetty lähelle mitään tiedonmurua, mikä ei ole pultattu kiinni mausoleuminmuuriin. Tuomiojan päälle ei myöskään voi heittää epäilyksen varjoa ainakaan henkilöhistorian aihetodisteperustein näiltä osin ja kirkkaan rintamerkkisignaalinkin vuoksi. Hankalaksi meni…


***

Herttaisen yksituumaisia muuten ollaan mediassa oltu sen tarjoillun mielikuvan totuudellisuudesta, että tässä jupakassa jotenkin voittopuolisesti käytäisiin jotain syytöskampanjaa Hesaria vastaan. Hämäystähän tuo julkikuvio näyttäisi jotenkin olevankin. Jos näin, sillä saatetaan yrittää ajaa koti- tai ulkomaista myyrää johonkin sopivaan paljastumisrakoon, ja lehdistökin on mukana isänmaallisessa puolustustyössä puhumalla niitä näitä. Ehkä myös toimittaja Halminen kutsui (palo)viranomaiset 'vahingossa' ja näin samalla oli pitävinään myyrälle antamansa lupauksen, ettei paljasta lähdettään.

Mikä se motiivi tietovuotojupakkaan sitten on? Ehdokas Niinistöltä ehkä näin kiristetään lisätiukennusta Nato-kantaan, ja mahdollisesti vuototapa sinänsä sisälsi jonkinlaisen Kanslian huolta herättäneen salaviestin siitä, että vuotajalla (ei HS:n tietäen) on hallussaan kenties jotain asiakirjoihin ja lainvalmisteluihin liittyvää ehkä jopa sellaista, mikä olisi julkitullessaan epäedullista pääehdokkaan imagolle yya-perinteen mukaan ajattelevien mielessä, joten…

Moni on myös jo tullut ajatelleeksi mm. Ilkka Kanervan väläyttämää mahdollisuutta, että mitään vuotoa ei olisi tapahtunutkaan Suomen puolelta, vaan asiakirjat vain valittiin tässä tilanteessa julkaistaviksi jonkin ulkovallan tiedustelun aiemmin kertyneestä saalisarkistosta sikäläisellä motiivipohjalla, vrt. mm. USA:n ja Ranskan vaalit. Keskustelua jatkamalla paljastamatta sitä mitä tiedetään paitsi viestitetään jotain myyrän suuntaan/itään, myös pitkitetään piilossalymyilijän piinaa ja luodaan virheentekopaineita.

Lähdesuoja ei siis välttämättä olekaan jutun keskiössä ja se voi jäädä murtamatta siksikin, että HS ei edes tiedä oikeaa lähdettä. Sitä nyt sitten pähkäillään ehkä peitevastuutarinoinkin harhauttaen houkutellaan paljastumaan. Salaista aineistoahan on useinkin toimitettu julkisuuteen myös nimettömänä tai harhaanjohtaviin vuotajatietoihin viitaten. Ehkä vuodon siis tekikin ihan suoranaisesti eikä vain välillisesti Venäjä. – Vakoilun harhautusliikkeistä ja infosodan venäläisestä ulottuvuudesta jotain tietävä Alpo Rusi kirjoittaa IL:ssä: Paljastiko ”Hesari-gate” yksittäisiä tietovuotoja vai peräti vieraan vallan suomalaisen operatiivin?
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201712182200612225_u0.shtml?_ga=2.172629…

Jos nimeltä mainitsemattoman Uutistalon aulaan jätetään Puolustusvoimien logolla varustetussa kirjekuoressa tai postin/digiviestikanavan välityksellä toimitetaan aidonnäköisiä asiakirjakopioita, voi toimittajan ensimmäinen ja ainut mahdollinenkin lähdekriittinen käytännön tehtävä olla arvioida niiden autenttisuus niin, että itse voi uskoa aitouteen, eikä niinkään vuotajan henkilöyttä ja organisaatiotaustaa. Sitähän ei voisikaan kuin arvailla, ja ulkomaisen tahon tapauksessa arvauksetkin on ehkä turvallisinta jättää konkreettisesti todentamatta. Jutun saa muutenkin, ja ainakin digivallankumousviherkasviston ja sananvapausvastuubesserwisserien valikoivan kansalaistottelemattomuusmyötätunnon.

Kysymys on jälleen kerran ajoituksesta ja sen katalysoimasta efektistä. Miksi juuri nyt ja kuka vuosi? Mahdollista ja jopa melko todennäköistä on, että vuodon tekikin ihan suoranaisesti eikä vain välillisesti Venäjä. Sillähän vakoilun kv. benchmarkina on voinut olla alusta asti hallussaan kaikki nyt vuodetut asiakirjat, ja nyt se vain käytti niitä hyväkseen kylvääkseen Suomen hallinnon ja kansalaisten välille ja keskuuteen epäluuloa ja heitti epäilyttävyyden varjon Suomen ja EU:n väleihin ruokkiakseen Fixit-vaatimuksia entisestään – mutta ennen kaikkea mielipidevaikutti vaalien Nato-keskusteluun. Juuri Niinistöthän reagoivat vuotoon julkisesti voimakkaimmin ensimmäisenä, vaikka tutkintapyynnön teki Puolustusvoimat. Tarvitsiko sotilasjohto tutkinnan vakavoittamiseksi ylimmän valtiojohdon arvovaltatuen, vai oliko muitakin syitä? Presidentti on toki VKK:n tuottaman tiedon ensisijainen käyttäjä, ja sekin saattoi motivoida vuotajaa valitsemaan juuri nämä asiakirjat.

Jos nyt tosiasiallinen vuotaja olisi esimerkiksi Venäjän tiedustelu, se ei varmaan olisi ajoittanut saalisarkistojensa raottamista ensisijaisesti suomalaisen yhteiskunnan sisäisen tilan ja kansalaissuhteiden ja hallinnon luottamuksen horjuttamiseksi tai edes EU-jäsenyytemme kannatuksen ja tiedustelukumppanuuden uskottavuuden nakertamiseksi, vaan Nato-kysymyksen vuoksi. Herännyt vuotopolemiikki mahdollistaa ja luontevoittaa kummasti median ja muiden presidenttikandidaattien kärjistyneempiä vaatimuksia ehdokas Niinistöä kohtaan 'selkeyttää' Nato-kantaansa vielä vähän enemmän jäsenyyden poissulkevaksi lähiaikoina ja selvää kannanottoa siihen, ettei hän virkakautenaan tekisi tuota hakemusta, vaikka kv. turvallisuustilanne muuttuisi sitä edellyttävään suuntaan itänaapurin edesottamusten vuoksi.

 

En tiedä pelaako tämä tietovuotojupakka Väyrysen ja Kremlin pussiin, mutta ainakin Suomea vastaan, ellei sitä nyt hoideta tosimallikkaasti. Vähän vaikea on uskoa sitäkään, että Niinistön apujoukoissa koettaisiin etulyöntiasema niin epävarmaksi, että joku onneton sieltä suunnalta lähtisi varmistelemaan kannatusta tuollaisella tempauksella. Pikemmin sabotaasia voisi olla ja epäilyjen herättelemistä sinnekinpäin, niin kuin jo joku blogistikin näyttää vilauttelevan. Mutta mikä ettei Kreml voisi katsoa hyötyvänsä ylipäätään siitä, että luottamus Suomen ulkopolitiikan hoitomalliin rapistuu ja vähän kaikki epäilevät kaikkia. Jotain sellaista on kai ollut mielessä puututtaessa USA:n ja Ranskankin vaaleihin, eli pääasia saada aikaan hämmennystä ja epätietoisuusharhoja Lännessä. Suomen kohdallahan lisäksi tietovuoto kyseenalaistaa ulkopoliittisen päätöksenteon EU-kytkennän, joten Puutiainenhan sellaisen tekosen voisi tilata Fixit-vaatimusten ruokkimiseksi.

Sitä en jaksa pitää ihan täysin uskottavana, että asialla olisivat olleet ihan vaan kansalaisten tietosuojakehityksestä aidon sinisilmäisesti huolestuneet digikasviviherekstremistit, jotka kyllä kieltämättä usein unohtavat, että maailmassa ja kotimaassamme on joitain vieläkin tärkeämpiä arvoja kuin suojella kaiken maailman deittipalstoja ja namusetäverkostoja. Ainakin noita yksisilmäisiä on jotenkin yllytetty ja lahjottu kremlinmyllystä käsin nousemaan juuri nyt istualtaan ja paljastamaan housut kintuissa sen piilosilmänsä värin kaikelle kansalle 😉

 

Lue myös: 

Vaalikampanjaan sekaannuttu? Presidentin kanslia: rikostutkinta käynnistetty

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu