*

Retoriikan kyseenalaistuksia ulkoasiainSuomintaa totta, faktaa ja pravdaa punniten

- Anna-Maja Henriksson, oliko Turun hovioikeuden päätös lainvastainen?

  • Ns. pykäläpirun sidonnaisuuskarikatyyri näyttää humoristiselta, mutta todellisuus sen takana voi olla surullisen kyyninen.
    Ns. pykäläpirun sidonnaisuuskarikatyyri näyttää humoristiselta, mutta todellisuus sen takana voi olla surullisen kyyninen.

Ex-oikeusministerin ulostulo on oikeansuuntainen, mutta riiittääkö se? Turun hovioikeus on nähdäkseni tehnyt täydessä ymmärryksessä lainvastaisen päätöksen 10-vuotiaan tytön tapauksessa ignoroimalla raiskauksen kriteerinä pidettävää seikastoa kuten mm. yhteiskunnan lainsäädännössään ja tunnetussa perinnekonventiossaan seksuaalisen väärinkäytön lapsiuhrin puolesta tekemän lähtökohtaisen kieltäytymispäätöksen tämän ollessa itse ikänsä puolesta ko. asiassa relevanttiin tahdonmuodostukseen ja -ilmaisuun kykenemätön ja äänivallaton. Kuten Anna-Maja Henriksson on todennut, lapsen ei tarvitse puolustautua

Yhteiskunnalla on oikeusvaltiossa oltava keinot myös saattaa sen edun vastaisen päätöksen mukamas teknisestä pakkosyystä tehneet oikeusoppineet vastuuseen tarvittaessa nopeallakin toteumajänteellä. Vaikka rangaistusasteikko on törkeässä raiskauksessa ja törkeässä hyväksikäytössä lähes sama, asialla on suuri periaatteellinen merkitys tarkasteltaessa sovellettuja rikosnimikkeitä niiden yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitävyysnäkökulmasta. 'Raiskaus' on yleisessä kielenkäytössä aina voimakkaasti tuomittava teko, mutta 'hyväksikäyttö' mielletään useimmiten myönteiseksi hyödyntämiseksi ja voi rikoskontekstissakin tarkoittaa jopa 'hyvänäpitoa'. 

Lapsen pedofiilinen väkisinmakaaminen on rikoksena hyvinkin verrattavissa vakavuusasteeltaan keski-ikäisen murhaamiseen, koska molemmissa tuhotaan uhrin elämää käytännössä useampi kuin yksi vuosikymmen. Miltä muuten kuulostaisi, jos muunkinlaisissa kuin seksuaalisissa väkivaltarikoksissa puhuttaisiin vaikkapa 'pahoinpitelyn' sijaan 'hyvinpitelystä' silloin, kun rikoksentekijän oletetaan saavan väkivallasta sairasta sadistista mielihyvää? Eikö ns. väkisinmakaaja syyllistykin pikemmin pahaksikäyttöön kuin hyväksikäyttöön? 

Uhrin edustaja on Turun hovioikeudessa "vaatinut Abbudille rangaistusta törkeästä raiskauksesta vaihtoehtoisesti rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentin tarkoittamasti sillä perusteella, että hän oli pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia ollut kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan syytteessä kuvatussa tilanteessa, mitä tilaa Abbud oli käyttänyt hyväkseen. Mainitun lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 216/2013 vp, s. 5-6) on todettu, että puolustuskyvyttömyydellä tarkoitetaan sitä, että asianomainen henkisen tai ruumiillisen esteen vuoksi ei pysty joko lainkaan tai ainakaan merkittävästi estämään toisen menettelyä. Säännöksessä tarkoitettua puolustuskyvyttömyyttä saattavat aiheuttaa pysyväisluonteisina säännöksessä mainitut sairaus ja vammaisuus. Myös lyhytaikaisestakin sairaudesta aiheutuva heikkous voi johtaa säännöksen soveltamiseen."

Kymmenvuotias ei lähtökohtaisesti ole kykenevä/oikeutettu muodostamaan hyväksikäytön sallivaa kantaansa. Tämä ei ole jokin tilapäinen heikkous, jolle on löydettävä 'syy' tai 'aiheuttaja'. Se on itsestäänselvyys, jota ei voi sopimusteitsekään muuttaa, ei edes lainsäätäjien toimesta. Lapsella ei ole eikä saa olla mahdollisuutta eikä oikeutta lain tarkoittamassa mielessä 'suostua' tai alistua kuvatunlaiseen, vaan vastuu lapsenraiskauksessa on aina yksin aikuisosapuolella riippumatta uhrin käytöksestä.

Nyt raiskausta ei tuomittu raiskauksena, koska lapsi ei 'vastustanut riittävästi'. Siis hänen olisi tullut käyttäytyä ammattislangilla kirjoitetun juristeriasäännöstön määrittelemällä tavalla tahtotilansa oikeaoppisesti osoittaen ja sisäistäen paitsi mitä aikuisten maailmassa ja juridiikassa tarkoitetaan seksuaalisella väkivallalla, myös että hän on velvoitettu väkivaltaiseen puolustautumiseen ylivoimaista mahdollista 'oikeudenloukkaajaa' vastaan.

- Jotkut somekeskustelijoista ovat hyväksyneet tuon sairaan näkemyksen. Ilmeisen tahallisesti provosoiden ja mahdollisesti jopa pedofiliamyönteisen asennemuokkauslobbyn pussiin trollaavasti argumentoivat kommentoijat ovat lakibesserwissereinä esiintyen takertuneet pykäläpirun lailla verukeverkostoon ikään kuin puolustelemaan rikoksentekijäveljeskuntaa leimautumasta täysin oikeutetusti lapsenraiskaajiksi. Tätä lapsipornoalakulttuuria, hyväksikäyttömatkailubisnestä ja islamistista lapsiavioliittojärjestelmää tukevaa agendaa ajetaan samastuvuudenomaisella vimmalla vaatimalla edelleen käyttämään lapsenraiskauksen rikosnimikkeenä nimenomaan 'hyväksikäyttöä' eikä totuudellisempaa raiskausta. 

Toki noilla pervohirviöitä puolustelevilla keskinäishyvävelitahoilla on vapaassa mediassa oikeus hymykampanjoida sisäpiirisolidaarisen suvaitsevaisuusasiansa puolesta, mutta lapsenraiskaamisten selväsanaiselle tuomitsemisellekin tulee antaa sijansa. Se tarkoittaa myös terminologian tarkoitushakuisen hämärtämisen asiallisen kritiikin sallimista.

Rangaistusseuraamus tai maastakarkotusperusteitten muuttuminenkaan valitun rikosnimikkeen mukaan eivät ole ainoita oleellisia tai edes oleellisimpia asioita ko. keississä, vaan asian periaatteellinen (mahdollisesti ennakkotapauksellinen) luonne. Törkeästä raiskauksesta ja niin ikään törkeästä hyväksikäytöstä maksimirangaistus on 10 vuotta vankeutta, joten pedofilian valkopesukampanjoijat ovat oletettavasti liikkeellä salatuin motiivein.

Nyt Suomen virallisen oikeusjärjestelmän laintulkinnan mukaan lapsenraiskaaja ei 10-vuotiaan tytön tapauksessa muka syyllistynyt raiskaukseen eikä edes pahaksi- vaan 'hyväksikäyttöön'. - Kumpi onkaan suurempi rikos koko oikeudenkäytön ja kansakunnan ja ihmiskunnan kannalta, yhden kulttuuriradikalisoituneen pedofiilin yksittäistapaus vai 100-vuotiaan oikeusvaltion periaatteellinen vähättelevä tuomiolinjaus, ihan riippumatta 'tuomitun' käytännön lusimisvuosien määrästä? - Tarkastellaanpas 1. rikosnimikkeitä juridiikkatermeinä yleisen kielentajun kannalta sekä vähän myös 2. lakipykälien sisältötulkintanäkökohtia.

1. Vaikka maksimirangaistus lapsen 'raiskauksesta' ja 'seksuaalisesta hyväksikäytöstä' onkin molemmissa käytännössä yhtä lyhyt pikku vankeusjakso, on sillä yleisen lainkuuliaisuuskehityksen kannalta merkittävä periaatteellinen ero, tuomitaanko 'aikuisten oikeasta' rikoksesta vai jostain mitä ei edes selvästi kutsuta rikokseksi, vaan joksikin mikä kuulostaa normaalikielessä 'hyväntekorikkeeltä' tai jopa 'hyvänäpitämiseen' viittaavalta pusunvarkaudelta.

- Verbi 'raiskata' merkitsee aina jotain kielteistä ja pahaa, varsinaisesti pilaamista ja turmelemista kuten väkisinmakaamista. Raiskauksella voidaan kuvata yhtä hyvin esimerkiksi maiseman, luonnon tai metsän turmelemista (esim. metsänraiskaus tai raiskata luontoa ja raiskio). 
- Sana 'hyväksikäyttö' sitä vastoin ei yleensä tarkoita rikosta lainkaan ja on useimmiten myönteinen merkitykseltään, vrt. tietotekniikan, viljelysmaan, metsän ja meren antimien, valmennusmenetelmien, koulutuksen, vammaisten apuvälineitten ym. hyväksikäyttö

Termit ovat arkikielen ja yleisen oikeustajun vs. lakikielen pidempiaikaisessa suhdekriisissä hämmästyttävällä tavoin mielivaltaisia. Hyväksikäytöstä rikosnimikkeenä tulee kansalaisille mieleen yleisen lainkuuliaisuusnäkökulman kannalta lähinnä ajoneuvon luvaton käyttöönottorike pakottavassa tarpeessa, kun tekijä on ollut säälittävän syrjäytynyt ja lainankohde jätetty lukitsemattomana vähän kuin tyrkylle, ja 'törkeää' se on kai, jos lainausmaksu viivästyy osattomuuskierteen ja avustusbyrokratian vuoksi.

Sikälihän hyväksikäyttö-termin käytössä toki on vinhaa perää, että samoin kuin autokaan ei koskaan itse voi ilmaista omaa suostumustaan enempää kuin kieltätymistäkään luvattomaan käyttöönsä ja raiskatuksitulemiseensa, ei sitä voi tehdä myöskää 10-vuotias lapsi, sanoi tai teki hän ihan mitä tahansa. Tuon ikäisen rikoksen kohteen oma mahdollinen suostumus tai aloitteellisuus kun ei ole lainvoimainen tai muuten merkityksellinen seikka enempää kuin kieltäytyminenkään, toisin kuin selvän tuomiovirheen tehnyt hovioikeus on muka luullut.

2. Rikoslain mukaan raiskaukseen syyllistyy, jos pakottaa sukupuoliyhteyteen väkivallalla tai sen uhalla. Pykälän toisen momentin mukaan raiskauksesta tuomitaan, jos käyttää hyväkseen toisen tiedottomuutta, sairautta, vammaisuutta, pelkotilaa tai muuta avutonta tilaa.

Kymmenvuotiaan mahdollinen suostumus/aloitteellisuus on lain konvention mukaan oikeasti merkityksetön seikka, niin kuin olisi 5-vuotiaankin mahdollinen "suostumus", ja silloinkaan vastaanpanemismahdollisuutta ei käytännössä aikuista vastaan olisi juuri enempää kuin vauvaa raiskattaessa. Kun alaikäisellä lapsella ei ole hyväksikäyttörikosasiassa laillista puheoikeutta suostua eikä kieltää eikä hänen laillisilla huoltajillakaan ole pohjoismaissa laillista paritus/naittamisoikeutta, kyseessä on yhteiskunnan säätämässä laissa esitettyä selvää kieltoa rikkoen tehty seksuaalirikos, lapsen törkeä raiskaus.

Lapseen kohdistuva paritussuostumus on siis sekin laiton, joten lupaperusteisuus ei täyty, ja näin 10-vuotiaseen yhtyminen on lähtökohtaisesti laissa kiellettynä aina ilman hyväksyttävää lupaa tehty eli raiskaus. Mahdollinen suvun tai klaanin tai perinneyhteisön sopimus ns. lapsimorsiamen/prostituoidun asemasta tms. barbaariset pakanauskonkulttuuritaustat eivät riitä perusteeksi muulle enempää kuin pornoteollisuuden kaupalliset sitoumukset. Lapsen pahaksikäyttökielto on jakamaton perusoikeus, jota mikään Suomen oikeusastekaan ei voi/saa kumota. 

Lakitekstien termistö ja rikosnimikkeistö ja ennen kaikkea tulkintakäytäntö tulee saattaa yleisen lainkuuliaisuuden kannalta ajan tasalle viivästelemättä ja viisastelematta. On siis huomattava myös, että 2-13-vuotias on eri asia kuin 15-17-vuotias. Lähes jokainen aikuinen suomalainenhan on nuoruudessaan ollut yhteydessä pari vuotta nuoremman/vanhemman seurustelukumppaninsa kanssa. Jossain vaiheessa suhdetta toinen oli alaikäinen toisen täytettyä 18, eikä se tietenkään riittänyt seurustelun lopettamisperusteeksi.


P.S. ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan”. Lain kirjaimen tarkoitushakuiseen tulkintaan sen hengen ja oikeudenmukaisuuden sijasta keskittyvien erilaisten arvonmuokkauslobbyjen vietävissä olevien lainkäyttäjien toimet pitäisi läpivalaista arkailematta - media hoi! Yhteiskunnalla on oikeusvaltiossa oltava keinot myös pidättää sen edun vastaisen päätöksen tehneet oikeusoppineet hoitamastaan virasta ja saattaa heidät vastuuseen tarvittaessa nopeallakin toteumajänteellä.

Kuinkahan pitkälle harkiten hovioikeus on pykäliä tutkinut, kun on vartavasten halunnut käyttää mainittua 'hyvänäpitopykälää', vaikka sen kaatuminenkin on hyvin mahdollista ihan pikku juristikelmien kikalla RL 20:7a§ -rajoitussäännökseen vedoten. Jos tosiasiallinen raiskaaja Juusuf kohta todettaisiin hieman vähä-älyiseksi, jolloin hän ei henkiseltä kypsyydeltään eroaisi juurikaan normaalista kymmenvuotiaasta, ja kun "törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei pidetä tekoa, joka ei loukkaa kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja jonka osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa", takaportti vapauttamiselle on ehkä (tarkoituksella ?) jätetty auki. - Mikäli tytön siis ei selvästi katsottu kieltäneen 'hyväksikäyttöään', hän hovioikeuden mukaan 'antoi luvan', ja koko tuomio kaatuu mm. lapsipornoalakulttuurin, kaupallisen hyväksikäyttömatkailubisneksen ja islamististen lapsiavioliittolobbareiden riemuksi.

Mm. Irakin parlamentti pohtii lapsiavioliittojen sallimista jälleen. Toivoaksemme hovioikeus ei nyt ole 10-vuotiaan 'pikakosintatapauksessa' vieraskulttuuriseen suuntaan vääristyneellä päätöksellään jotenkin ennakoinut yleisen mielipideilmaston lähestyvän meilläkin mm. suurentuneiden turvapaikanhakijaryhmien lähtömaiden perinteistä suuntausta. Sellaista kehitystä ei tulisi pohjolassa hyväksyä koskaan, vaikka maahanmuutto ja hyväksikäyttömatkailu lisääntyisivät moninkertaisesti.
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Kuulisin vielä mielelläni ex-oikeusministeri (2015-2017) Jari Lindströmin mielipiteen ja pohdinnan kyseisen rikoksen tiimoilta.

Lindström oli Suomen oikeusministeri rikoksen tapahtuessa vuonna 2016.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Mikäli raiskauksessa aiheutetaan tahallisesti toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila; taikka, rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä; taikka, rikos tehdään erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla; taikka, teon yhteydessä käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä taikka muuten uhataan vakavalla väkivallalla, ja raiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, katsotaan teko törkeäksi raiskaukseksi. Ruumiinvammalla tarkoitetaan nimenomaan fyysistä vammaa; esimerkiksi henkinen trauma ei lähtökohtaisesti sovellu törkeän raiskauksen teonkuvaan ruumiinvamman osalla, joskin voi tulla arvioitavaksi henkisenä kärsimyksenä. Fyysinen vamma tulee aiheuttaa teon yhteydessä, ei esimerkiksi sen jälkeen; tällainen vamman aiheuttaminen tuomittaisiin erillisenä tekona. Törkeästä raiskauksesta tuomitaan vankeutta vähintään kaksi ja enintään kymmenen vuotta. Teon yritys on rangaistava."

https://www.laki24.fi/riri-rikokset-seksuaalirikok...

Jos lukee tuon luonnehdinnan törkeän raiskauksen tunnusmerkeistä, ja vertaa sitä seuraavaan:

"Mikäli lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa; taikka, rikos tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla; taikka, rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi, ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, katsotaan teko törkeäksi lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan vankeutta vähintään yksi ja enintään kymmenen vuotta. Teon yritys on rangaistava."

https://www.laki24.fi/riri-rikokset-seksuaalirikok...

... niin on helppo ymmärtää, että voimassa olevan lain puitteissa jälkimmäinen sopii paremmin tähän kyseiseen tapaukseen. En siksi arvostele hovioikeuden tuomiota. Sen tulee toimia vallitsevan lainsäädäntömme puitteissa siitä riippumatta, mitä suuri yleisö somessa on mieltä.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Liioin eivät raiskauksen juridiset kriteerit tässä 10-vuotiaan lapsen tapauksessa täyty, kun ne ajatuksella lukee noilta samoilta sivustoilta.

Raiskauksen rankaisuasteikko on puolestaan 1-6 vuotta ehdotonta vankeutta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Niin,on outoa, että päähuomio somessa keskittyy rikosnimikkeeseen eikä itse tuomioon. Ymmärtäisin, jos tuomion ankaruutta kritisoitaisiin liian lieväksi, kun laki antaa mahdollisuuden paljon rankempaankin tuomioon. Mutta en ymmärrä, että peräänkuulutetaan rikosnimikettä, joka ilmiselvästi ei ole lain mukainen.

Ymmärrän myös, että jotkut vaativat lain rukkaamista tältä osin, mutta se on eri juttu. (Itse pidän nykyisen lain sanamuotoa aika hyvänä, kylläkin)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen Vastaus kommenttiin #4

Max tuomio on molemmissa sekä törk. raiskauksessa että törk. hyv-käytössä 10 v. Nyt puhutaan siis muusta, ja ehkä motiivitkin debattiin (lobbyt?) ovat muut...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Tokihan tämän Abbud-pakanasian hirmuteko voidaan lakiteknisesti niputtaa yhtä hyvin tuohon ihmisoikeuksiavähättelevään rikosnimikeluokitukseen kuin suositelemaani suorasanaisempaankin. Eikä hovioikeuden päätöksen arvostelu sinällään tosiaan olekaan asiassa minkäänmoinen merkityspointti. Mutta pitäisihän jokaisen maltillisen ilman omanojanlehmää asioitatarkastelevan huomata myös ihan sekin, että lakiteksti muodostuu pelkistä sanoista, ja sanoilla on sovinnaisia merkitysarvoja ja ne luovat väistämättä myös yleistä lainkuuliaisuuvalmiutta muokkaavaa merkitystä kansakunnan tajuntaan. Se on merkityksellistä varsinkin kansakunnan kokiessa uudelleenrakentumiskuvioita kulttuuriensekoittumisprosessien edetessä. Selvä olisi selvempää kuin epämääräisesti suvaitsevaissalliva väistämättä useissa tulkinnoissa kulttuurisidonnainen valikoiva kieltäminen/salliminen/kaksoisstardardisointi.

Kannatan täten raiskauksen kutsumista myös lakiteksteissä raiskaukseksi myös silloin, kun tekijä tai uhri eivät ole rikosoikeudellisesti vastuullisia tai ovat jonkin lainsäädäntömme ulkopuolisen perinneyhteisösäännöstön sidonnaisuuden osallisia/oikeuttamia/vapauttamia. Oikeusjärjestelmämme ei saa antaa niiden vaikutuksille tuumaakaan periksi, vaikka yritystä ja vaikutusta on jo nähty. Ns. pykäläpirun sidonnaisuuskarikatyyri näyttää humoristiselta, mutta todellisuus sen takana voi olla surullisen kyyninen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ymmärrän tuosta kommentistasi, että se liittyy nimenomaan toteamukseeni:
"Ymmärrän myös, että jotkut vaativat lain rukkaamista tältä osin, mutta se on eri juttu."

Sanojen merkitys on tärkeä aspekti, ja yleisen juridiikan kannalta on tärkeätä, ettei sanojen merkitystä nonshelaarata.

Raiskauksella on omat selkeät tunnusmerkkinsä ja hyväksikäytöllä omansa. Tällaisissa tunnevaltaisuutta lietsovissa iljettävissä lapsiin kohdistuvissa rikoksissa on helposti tuloksena tilanne, jossa oikeudellista harkintaa ei enää haluta harjoitettavan, vaan mikä tahansa tuomio tuntuu liian lievältä.

Tämä laki on ollut voimassa jo ennen tuota mainitsemaasi kulttuurien sekoittumisprosessia, joten ei se siihen liity.

Väkivaltaisen raiskauksen tekijälle on syytä jättää tilaa ankarammille tuomioille kuin sellaisten hyväksikäyttötilanteiden kohdalla, joissa lapsiuhri on itse halunnut tavata rikoksen tekijän ja jälkeenpäin viestittelee kännykällä kavereilleen kokemuksistaan. Siinä mielessä olen sitä mieltä, että lapsen törkeän raiskauksen tuomioskaalaa tulisi yläpäästään ankaroittaa siten, että se olisi rankempi kuin hyväksikäyttötilanteissa. Nythän näin ei ole asian laita.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen Vastaus kommenttiin #7

"...lapsiuhri on itse halunnut tavata rikoksen tekijän ja jälkeenpäin viestittelee kännykällä kavereilleen kokemuksistaan..."

Ymmärrän jossain määrin ajatuksenkulkuasi sikäli mitä tulee joihinkin aikuisiin ja teinibimboihin ennakkoluulottomine suvaitsevaisuusharhoineen. Ennakkoluuloisten alakulttuurien kasvatithan näet saattavat tosiaankin tulkita rohkaisuna tuon 'vapaiden' naisten tavan esitellä joskus 'provosoivasti' ns. pyllyhousujaan, sivutissejään ja messevänvoideltuja pinkkihuuliaan. Joskus ne on ehkä tarkoitettukin seksuaalisväritteisiksi signaaleiksi. Mutta jopa pedofiilin on jaksettava vastustaa poikkeavuussairautensa viettiä sen verran, että osaa pitää näppinsä irti lapsesta!

Kymmenvuotiaan oma asenne tai käytös eivät ole eivätkä saa olla minkäänlainen tekijä päätettäessä lapseensekaantujan rangaistuksesta, kun tätä ei ole pakotettu tekemään rikostaan uhrin tai ulkopuolisen siihen väkivalloin painostamana esimerkiksi tuli- tai teräaseella uhaten. Raiskaaja raiskasi yksin omasta vapaasta tahdostaan, eikä hänen mahdollinen perversiosairautensakaan sitä muuta. Hovioikeus toimi tässä kohtaa virheellisesti sivuuttaessaan lapsen jakamattoman ihmisoikeuden ja yhteiskuntamme edun, vaikka se olisi voinut ottaa ne huomioon jo nykyisen lainsäädännön oloissa valitsemalla rikosnimikkeen 'hyväksi'käyttöä paremmin. Kulttuurienmuutosprosessia elävä Suomi on tässä suhteessa yleisemminkin kansalaisilleen velkaa pysyä ajan tasalla erityisesti heikompiaan ja ihmisyyttä yleensä suojelevassa hengessä.

Kymmenvuotias tyttöuhri on nyt tietysti erikseen määrättävä hoitoterapiaan sekä uhriksijoutumisensa että myös huolestuttavan oman käytöksensä vuoksi, kun se ei median kuvausten mukaan ilmeisestikään johtunut vain heikomman osapuolen tuntemasta mielistelyn tarpeesta ahdistavasta tilanteesta selviämiseksi. Lapsenraiskaaja tulee tuomita myös rikosnimikkeen sanallisen viestin tasolla, ja lähtökohtaisesti aina ankarimpaan lain tuntemaan rangaistukseen, mutta vankeusvuosia on voitava kohtuullistaa totaalisen kastraatio-ohjelman valinnalla ja onnistuneella läpikäynnillä. Säännöllistä pakkosterilisaatiota voitaisiin myös harkita.

Mikäli alaikäiseen kohdistuneen seksuaalirikoksen motiivipuolella on pedofilian ohella merkkejä jonkinlaisen järjestyneen kv. tai kotimaisen väärinkäyttökultin vaikutuksesta kuten lapsipornoringin tai lapseensekaantumisperinteen värittämän uskonlahkotaustan vapaaehtoisesta jäsenyydestä, sen on aina oltava raskauttava asianhaara eikä koskaan lieventävä.

Lainsäädäntöä muuten kehitettäessä on myös 'törkeää raiskausta' parempaa ja kuvaavampaa rikosnimikettä harkittava teini-ikäisiin ja nuorempiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa. 'Lapsenraiskaus' voisi olla oma uusi nimikkeensä, törkeä se olisi aina alle teini-ikäisten kohdalla, ja jotain vielä tuomittavammanoloista taaperoikäisten.

Paikallaan olisi myös harkita mahdollisuuksia ulkomaalaisten rikollisten kyseessä ollen soveltaa lähtömaiden ankarammat rangaistukset sallivaa järjestelmää sekä mielellään lähettää syyllisiksi todetut kärsimään rangaistus heille itselleen tutun oikeusjärjestelmän maihin, kunhan toimeenpanosta voidaan kiistatta varmistua. Lähtömaissaan sisäistämänsä kulttuurin mukaan Juusufin kaltaiset kv. lapsenraiskaajat itse pitänevät kohtuullisena elinikäistä vankeutta, ja törkeissä joukkoraiskauksissa kuolemaakin. Kaksoisstandardeja ei tässä tule hyväksyä, eli ns. pika-avioliittoja lapsimorsiamen pakkokosintoineen ei voi katsoa lieventäväksi asianhaaraksi enempää kuin sairastettua pedofiliaakaan. Täten menetellen voisi kehitystuloksena olla merkittävä ennaltaehkäisevä vaikutus tapauksissa, joissa potentiaalinen raiskaaja ehkä nykyoloissa harhautuu kokemaan pohjolan lievemmän rangaistuskäytännön nollaa väljempänä yleisenä toleranssina tehdä äärimmäistä väkivaltaa ja mahdollisuutena selvitä siitä vähällä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #8

"Paikallaan olisi myös harkita mahdollisuuksia ulkomaalaisten rikollisten kyseessä ollen soveltaa lähtömaiden ankarammat rangaistukset sallivaa järjestelmää sekä mielellään lähettää syyllisiksi todetut kärsimään rangaistus heille itselleen tutun oikeusjärjestelmän maihin, kunhan toimeenpanosta voidaan kiistatta varmistua."

Ruotsissa on voimassa tuollainen laki siinä mielessä, että kun seksin ostaminen prostituoidulta on kiellettyä, niin se on Ruotsin kanasalaisilta kiellettyä koko maailmassa. Henkilö voi siis moisesta joutua Ruotsissa tuomiolle, vaikka Thaimaassa harjoitettu toiminta ei olisikaan ollut siellä rikollista.

En kuitenkaan kannata moista, sillä ei mikään maa voi omia kansalaisiaan eikä lähteä siitä, että omassa maassa vallitsee universaalisesti oikeudenmukainen lainsäädäntö, kun taas muualla se on toisin.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen Vastaus kommenttiin #9

Kyllä järkevä 'vastavuoroisuusperiaate' nimenomaan omaksutun lakikooditaustan mukaan olisi hyvin perusteltu ja harkinnan väärtti. Miksei kantasuomalaissikojenkin lapsiseksimatkoja muka saisi häiritä asettamalla niillä tehdyistä rikoksista syytteeseen Suomen lakien mukaan? Samoin tulisi esimerkiksi lähi-idästä ja afrikkalaistaustaisista kulttuureista tulevat tuomita vaikkapa sharia-lain mukaan niissä tapauksissa, joissa tuo kohderyhmien kotikasvatuksellinen eli helposti ymmärrettävä/miellettävä lakikoodi tarjoaa tehokkaamman seuraamuksen sekä ennaltaehkäisevässä että äärimmäisissä tapauksissa parantumattomiksi todettavien rikosllisten kohdalla keskuudestamme likvidoivassa tarkoituksessa (myös yhteiskunnan vankeinhoitotoimen ja veronmaksajien kustannustaakkaa samalla keventäen).

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Sdp:n kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta kommentoi hovioikeuden kohuttua päätöstä aika lyhytmielisesti: " Suostumus raiskauksen kriteerinä antaisi selvän yhteiskunnallisen viestin siitä, että seksuaalisessa väkivallassa ja raiskauksessa on kyse yksilön seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksesta."
https://demokraatti.fi/kansanedustaja-kommentoi-ho...

- Tuo on aika harkitsemattomasti sanottu, kun puhutaan kymmenvuotiaan lapsen tapauksesta. Ei kai kansanedustaja tarkoita, että jos tytön voitaisiin katsoa "antaneen suostumuksensa", raiskausta ei olisi tapahtunut? Todella kylmästi ajateltu, kun tiedetään millaisia viestejä alle teini-ikäiset lähettelevät kännyköillään myös puuhista ja aikomuksista, joiden arviointiin heidän kypsyytensä ei riitä. - Raiskaaja raiskasi yksin omasta vapaasta tahdostaan, eikä hänen mahdollinen perversiosairautensakaan sitä muuta. Kymmenvuotiaan oma asenne tai käytös eivät ole eivätkä saa olla minkäänlainen tekijä päätettäessä lapseensekaantujan rangaistuksesta, kun tätä ei ole pakotettu tekemään rikostaan uhrin tai ulkopuolisen siihen väkivalloin painostamana esimerkiksi tuli- tai teräaseella uhaten. Vaikka Abbud olisi ollut maksettu gigolo ja tyttö tilannut hänet ja pyytänyt kavereitaan videoimaan tapahtumat, se ei tarkoita juridisesti tms. järjellisesti hyväksyttävää pätevää suostumusta. Yhtä hyvin neljävuotias (ikä 4 v) voisi "suostua" ja oikeuden saivartelijat 'todeta', että lapsi suostui itse.

Raiskauksen kriteerien on katsottavakin täyttyneen yhteiskunnan lainsäädännössään ja tunnetussa perinnekonventiossaan seksuaalisen väärinkäytön lapsiuhrin puolesta tekemän lähtökohtaisen kieltäytymispäätöksen nojalla tämän ollessa itse ikänsä puolesta ko. asiassa relevanttiin tahdonmuodostukseen ja -ilmaisuun kykenemätön ja äänivallaton. Hovioikeus toimi tässä kohtaa virheellisesti sivuuttaessaan lapsen jakamattoman ihmisoikeuden ja yhteiskuntamme edun, vaikka se olisi voinut ottaa ne huomioon jo nykyisen lainsäädännön oloissa valitsemalla rikosnimikkeen 'hyväksi'käyttöä paremmin.
- Kymmenvuotias tyttöuhri on nyt tietysti erikseen määrättävä hoitoterapiaan sekä uhriksijoutumisensa että myös huolestuttavan oman käytöksensä vuoksi, kun se ei median kuvausten mukaan ilmeisestikään johtunut vain heikomman osapuolen tuntemasta mielistelyn tarpeesta ahdistavasta tilanteesta selviämiseksi. Lapsenraiskaaja tulee tuomita myös rikosnimikkeen sanallisen viestin tasolla, ja lähtökohtaisesti aina ankarimpaan lain tuntemaan rangaistukseen, mutta vankeusvuosia on voitava kohtuullistaa totaalisen kastraatio-ohjelman valinnalla ja onnistuneella läpikäynnillä. Säännöllistä pakkosterilisaatiota voitaisiin myös harkita.

- Mikäli alaikäiseen kohdistuneen seksuaalirikoksen motiivipuolella on pedofilian ohella merkkejä jonkinlaisen järjestyneen kv. tai kotimaisen väärinkäyttökultin vaikutuksesta kuten lapsipornoringin tai lapseensekaantumisperinteen värittämän uskonlahkotaustan vapaaehtoisesta jäsenyydestä, sen on aina oltava raskauttava asianhaara eikä koskaan lieventävä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset