Retoriikan kyseenalaistuksia Speculare necesse est

Vertailussa: Suomi-Ruotsi-seura /Suomi-Venäjä-seura /Suomi-seura

  • Vertailussa: Suomi-Ruotsi-seura /Suomi-Venäjä-seura /Suomi-seura
  • Suomi-Seuran jäsenlehden Suomen Silta nro 2-3/2017
    Suomi-Seuran jäsenlehden Suomen Silta nro 2-3/2017
  • Suomi - Venäjä -Seuran jäsenlehti Kontakt nro 2/2017
    Suomi - Venäjä -Seuran jäsenlehti Kontakt nro 2/2017
  • Suomiruotsi-seuran Facebook-julkaisun logo
    Suomiruotsi-seuran Facebook-julkaisun logo
  • Informatiivista aineistoa Suomi-Seuran jäsenlehden Suomen Sillan nrossa 6/2016 s.8
    Informatiivista aineistoa Suomi-Seuran jäsenlehden Suomen Sillan nrossa 6/2016 s.8
  • Informatiivista aineistoa Suomi-Seuran jäsenlehden Suomen Sillan nrossa 4-5/2017 s. 42
    Informatiivista aineistoa Suomi-Seuran jäsenlehden Suomen Sillan nrossa 4-5/2017 s. 42

"Поздравляю! Onneksi olkoon!" Suomi - Venäjä -seuran jäsenlehti Kontakt rinnastaa E Heinäluoman ja P Lehtomäen saamat V Putinin ystävyyspalkinnot sarkastisesti Stalinin Kekkoselle myöntämiin alamaisprenikoihin* ja vinkkaa Karjalan palautusta suurlähettiläs Kuznetsoville Suomi100-juhlavuoden extranumerossaan? Suomi-Ruotsi-seuran Fb-lehti puolestaan vaatii suomea Ruotsin toiseksi kotimaiseksi kieleksi ja itsenäisyyskansanäänestystä Ahvenanmaalle Tarton rauhan 100-vuotisjuhlan kunniaksi? Kaikkien ulkosuomalaisten oman Suomi-seuran jäsenlehti Suomen Silta ehdottaa kaikkien maiden karjalanevakoille paluumuutto-oikeutta Viipuriin ja Petsamoon omaisuudenpalautuksineen? - No ei sentään, kaikella on rajansa. 

Oikeastikin näiden merkittävimpien naapurimaidemme ystävyysseurojen ja Suomi-Seuran julkaisuissa on kuitenkin nähtävissä piirteitä myös avoimesta keskustelupyrkimyksestä. Jopa arkoina pidettyjä aiheita otetaan esiin, harkitusti. Selvästikin tosin sellaisia näkökulmia painottaen, jotka kyllä antavat kuvan vapaahkosta keskustelukulttuurista, mutta samalla pidättäytyvät tosiasiallisesti virallisissa enemmän tai vähemmän poliittisesti ylikorrekteissa sananvapausrajoissa ja ylhäältäsallituissa glasnost-normeissa. - Yksi hienoinen yllätyskin muuten löytyi. ;)  

Tehdäänpä pikku katsaus tuoreimpiin jäsenjulkaisuihin ja pannaan niiden ilmentämä naapuruus paremmuusjärjestykseen perinteisin kouluarvosanoin Suomi100-näkökulmasta avoimuutta ja sisältöinformatiivisuutta arvostellen. Lisäksi luodaan jumbosijalle jääneeseen seuraan kriittisesti tsemppaavassa hengessä coachaava erityiskehityskatsaus.
 

KONTAKT, SVS:n (ent. SNS) lehti oikein viljelee tiettyä pysähtyneisyyden kauden sananparresta ulkoisesti eroonpyrkivää sanansvabodaa jopa kärkkäänoloisilla kritiikeillään tyyliin 'mikä siinä oikein on, että järjestöpomot ei saa sitä jäsenmäärää kunnon kasvuun, vaikka kansan syvät rivit on taatusti sataprosenttisesti rauhan ja ystävyyden ja naapuriyhteistyön takana! Kaaderit pönöttää jotain liturgiaa kun tarvittais mieluumin katu-uskottavia peilfeisräppejä ja iloista yhteisöllisyysmeininkiä ettei meitä luulla Neuvostoliittoseuran jatkeeks'. 

Jopa lievää itänaapurin arvostelua saattaa haistaa rivien välistä, mutta edelleenkään Putinia ei nimitellä diktaattoriksi eikä uutisoida pakotteiden kurittamien venäläisten haaveilevan 700 euron kuukausipalkasta Krimin 'vapautusta' juhliessaan. Suomeen saatuja kunnianosoituksia ”ansioista kansojen ystävyyden ja yhteistyön lujittamiseksi, hedelmällisestä työstä kansakuntien ja kansojen kulttuurin lähentämiseksi ja keskinäiseksi rikastuttamiseksi” Eero Olavi H:lle ja Paula Ilona L:lle luultavasti tervehditään hyödyllisen idealistin ilolla ja lukkarinrakkaudella 'eero tavailee jo'.

Suomi100-teemaisia juttuja juhlatoimikunnan logolla varustettunakin on Kontaktissa useita, mutta mitään erityisen informatiivista helmeä ei löydy. Myönteisenä on pidettävä, ettei lehti sorru julkaisemaan selkeän trollaavasti hybridimielipidevaikuttamiseen, infosotaan ja putinistiseen disinformaatioon viittaavaksi luokiteltavaa aineistoa, vaikka reilunpuoleista indoktrinaatiota tietty esiintyykin. 
- Avoimuudeltaan paras juttu numerossa 2/2017 on artikkeli  sivulla 5: "Omia kieliä lapsille: Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit varhaiskasvatuksessa 2013-2016. - ETELÄ-SUOMEN PIIRI on vuodesta 2008 koordinoinut suomalais-ugrilaisia kielihankkeita, joissa on viety uusia toimintatapoja sekä kansainvälistä kokemusta Venäjän suomalais-ugrilaisilla alueilla toimiviin päiväkoteihin ja varhaiskasvatuksen asiantuntijoille. Tavoitteena on ollut lisätä ja parantaa lasten oman kielen oppim...
Arvosana: 6 
- Informatiivisuudeltaan paras Suomi100-teemainen sisältö numerossa 2/2017 on sivulla 2 oleva ilmoitus: "Pietarin kulttuurifoorumi on Suomen juhlavuoden tärkein tapahtuma Venäjällä. XVIII SUOMALAIS-VENÄLÄINEN kulttuurifoorumi järjestetään 20.–24.9. Piet...
Arvosana: 5 
Arvolausuma: paikoin kelvollista infoa, Suomi100-näkökohdat turhan siloiteltuja, kokonaisote aristelevaa ja relevantit tosiasiat ignoroivaa.


Suomiruotsi-seuran Facebook-julkaisu  ei näytä innostuneen juurikaan Suomi100-teemasta. Yleensä ottaen sen linja näyttää kutakuinkin säälliseltä ja asialliselta pikkukivahauskalta suomenruotsalaispuuhastelulta, valtavirtaisin EU-unionismioletusarvoin höystetyltä maltilliselta helangårilta ilman erityisempiä intohimoja mihinkään saati radikalisoitumiseen kahdenvälisten naapurisuhteiden käsittelyssä.
- Avoimuudeltaan kokonaisuutena 
arvosana:  
informatiivisuudeltaan Suomi100-teeman kannalta 
arvosana: 6
Arvolausuma: vähän mitäänsanomatonta ja innotonta, mutta ei todellakaan trollaa tai patsastele entisellä tai nykyisellä itsevaltiassuurvalta-asenteella.


SUOMEN SILTA, kaikkien ulkosuomalaisten Suomi-seuran lehti kirjoittaa niin kuin arvata saattaa eniten Suomi100-teemaisia juttuja. Kaikkiaan noin 100 maahan 50 000 lukijalle leviävä julkaisu on Suomi-seuran ja Valtioneuvoston juhlavuositoimikunnan yhteistyökumppanina itseoikeutetussa asemassa luomaan ulkosuomalaisyhteisöjen kautta ajanmukaista Suomi-kuvaa. Se toimii joiltain osin myös laajan lähetystöjakelun kautta jälkisuomettuneen ajan disinformaatiohämmennyksen hälventäjänä ja yya-aikojen viipyilevien tunkkaisuustuulahdusten raikastajana. Lehdessä on Suomi100-juhlavuotena nähty poikkeuksellisen paljon aineistoa valtiovallan puolelta kuten tasavallan presidentin tervehdys ja haastatteluja ja juttuja eri puolilla maailmaa vietettävistä suomalaisjuhlista. 
- Avoimuudeltaan paras juttu on Suomen Sillan nrossa 2-3/2017 etu- ja alkusivuilla: "Tasavallan presidentti Sauli Niinistö: Ulkosuomalaiset ovat Suomen lähettiläitä". Hän toteaa  lehden laajassa haastattelussa myös uskovansa heidän olevan jopa tehokkaampia viestin viejiä kuin yksikään virallinen toimija tai raportti. 
Arvosana: 9  
- Informatiivisuudeltaan parasta Suomi100-teemaista sisältöa on Suomen Sillan nrossa 6/2016 sivulla 8 oleva Viestihopeat-ilmoitus : "Alkuperäinen Suomineito +teemakarttoja Suomi 100 v..." ja  nrossa 4-5/2017 sivulla 42 oleva ilmoitus: "Alkuperäinen Suomineito Suomi 100 v... lähelle sydäntä...
Arvosana: 10+  
Arvolausuma: well done, niin sitä pitää! Erityismaininta: kaupallinen ilmoitusosasto informatiivisuudessaan ja avoimuudessaan paikoin kansallisen ja kv. tason huippua.
 

VERTAILUN VOITTAJAKSI selviytyi täten suuri Suomi-Seura yhteispistemäärällä 19+, hopean vei kultahammas-Ruotsiseura yhteispistemäärällä 12, ja hyvänä kolmosena  maaliin tuli pieni mutta aikoinaan mahtava Suomi - Venäjä-seura ex-SNS yhteispistemäärällä 11 (joka siis ei vastaa kymmentä tsuhnaa). 

Erityiskehityskatsaus kriittisesti tsemppaavassa hengessä häviösijalle jääneen Suomi - Venäjä -seuran  olemukseen: Eikös muuten tätä SNS:n seuraajajärjestöä kutsuttu vielä 90-luvun lopulla 'ruohonjuuritason kansalaisjärjestöksi 'tai vaan 'vapaaksi verkostoksi'? No jaa... Sittemmin on taidettu virallisestikin ilmoittaa että SVS ei ole keskusteleva kansalaisjärjestö vaan on ystävyysjärjestö ilman keskustelua.

*) SN-seuran pitkäaikainen ikoni U Kekkonen kiirehti pitämään kansalaisille radiopuheen, kun Neuvostoliiton diktaattori J Stalin kuoli 5.3.1953. Kekkonen korosti Stalinin myös puolustaneen *Suomen itsemääräämisoikeutta ennen Venäjän vallankumousta, ja siitä suomalaiset tunsivat syvää kiitollisuutta hänelle. "Meillä suomalaisilla on se käsitys - ja monien tosiasioiden perusteella uskomme olevamme oikeassa - että generalissimus Stalin tunsi erityistä henkilökohtaista kiintymystä ja ystävyyttä Suomea kohtaan. On luonnollista, että kun generalissimus Stalin nyt on poissa, me suomalaiset tunnemme vilpitöntä surua sen johdosta. - Suomen kansa ja Suomen hallitus tekevät kunniaa generalissimus Stalinin paarien ääressä", Kekkonen päätti ylistyksensä. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015020319137305_uu.shtml 

- Kekkonen 'totesi' (sen lisäksi että useinkin kiitteli Leniniä Suomen itsenäisyydestä) tuossa puheessaan Stalinin suhtautuneen itsenäisyyteemme myönteisesti jo autonomian aikana. Noita mielistelypuheita on kuultu tosin vielä myöhemminkin monien SVS-aktiivien ja muiden itäsuhdeintoilijoitten suista. Siinä mielessä lisääntyvä avoimuus ei olisi pahitteeksi.  SN-seuralla oli tunnetusti vaikutusta valtionhallinnossa ja liike-elämässä ihan eri tavalla kuin Suomi-Ruotsi-seuralla. Esimerkiksi Ylessä ja yksityisissäkin medioissa harjoitettiin osin SNS:n kontrolloimaa itsesensuuria, joka valvoi 'neuvostovastaista toisinajattelua'. Työpaikoilla aktiivit ovat käyttäneet ainakin epävirallista valtaa mm. rekrytoinneissa ja kaitsemistehtävässä 'ystävyysluottamuspolitiikan' toteutumiseksi henkilöstön ja johdon linjauksissa jopa irtisanomiskriteereitä myöden.  

Myös henkilösuhteet arvotettiin usein oletetulla kotineukkumittarilla, ja yya-kaanonin namedropping oli ihan normaalia ja hyväksyttävää käytöstä.  Vielä 2010-luvullakin mm. Paula Lehtomäki tunnusti televisiossa tippa silmässä pakahtuneensa onnesta ja ylpeydestä tajuttuaan nuoruudessaan syntyneensä pieneen vähäpätöiseen maahan, jolla kuitenkin oli lottovoittopaikka Suuren ja mahtavan vieressä Brezhnevin suojeluksessa. Tilastokeskuksen ex-pääjohtaja puolestaan nosti  radioidussa eläköitymishaastattelussaan yhdeksi hienoimmista taustameriiteistään lapsuutensa kesät itänaapurin lähetystön huvilatilalla Porkkalassa. Dosentti Bäckman on hänkin tunnustanut myös kv. medioissa varsin änkyräkantaista väriä. 

Neuvostohenkinen lukkarinrakkaus idän suuntaan elää yhä, vaikka SVS:n toiminnan sanotaan olevan puhtaasti kulttuuri- ja matkailujärjestötyötä. Pääosin paikallisosastot taitavat olla paikkakunnittain järjestäytyneitä, mutta edelleenkin muitten 1970-luvulta periytyvien kulttuurinvaihtoväylien lisäksi Suomessa toimii myös perinteisiä työpaikkaosastoja. Niiden rahoitus on herättänyt kysymyksia samaan tapaan kuin ystävyysjärjestöjen yleensäkin; miksi vieraan vallan vaikutusverkostona ja tietoturvauhkanakin todennäköisimmin pidettävää tuetaan julkisista varoista räikeästi muita enemmän? 

SVS:n nykytoiminnan epäpoliittisuudesta todistavat julistusten ja matkailukarttojen lisäksi jotain myös empiiriset havainnot. Eräät paikallisosastot esimerkiksi järjestävät järjestötasolla mainostettuja 'viattomia' polkupyöräretkiä Viipurin stalinistimiehittäjien ns. voitonpäivän juhliin. Eräässä virastossa reagoitiin tyrmäävästi 'aggressiivisesti kilpailevaan' hankkeeseen perustaa taloon erään toisen  naapurimaan ystävyysseura: "Liity ensin Venäjä-seuraan!"  Jopa irtisanomisia poliittisin perustein on masinoitu, vahvistaa eräs ilmaisunvapaudesta huolestunut pääluottamusmies yksityisesti.  - Suomen PEN -sananvapausjärjestön ex-puheenjohtaja Jukka Mallinen kirjoittikin puheenjohtajien Talvitien ja Lehtomäen palauttaneen seuran "Kremlin käsikassaraksi". 
 
Meneeköhän perusteiltaan institutionalisoidun naapuriystävyyden rahoitus kokonaan valtioputiikin kautta? Eihän se kuitenkaan saane virallisesti rahaa Venäjältä. Jos saa, on ystävyysseuran kai ongelmallista toimia esimerkiksi julkishallinnon työyhteisössä, jos mukana ja valittavana ei ole tasapuolisesti muidenkin naapurien ym. merkittävien maiden ystävyysseuroja. 'Puolueettomuus' piilee ehkä sitten jotenkin tulkinnoissa? Valtion varoin voisi kai tukea kansalaisten ja paikkakuntienkin vapaita yhdistyksiä jos kunta ei avusta, mutta voiko valtio tukea omassa hallinnossaan yksipuolisesti jotain suurvaltaa sen etujenajojärjestön lonkeroiden kautta? Rahaa riittää edelleen mm. historianväärentämistä tukevaan  'kulttuuriyhteistyöhön' taantuma-aikoinakin, vaikka valtio on joutunut leikkaamaan henkilöstöäkin: 

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000805881.html 

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201708112200318179_u0.shtml 

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016110222555312_uu.shtml


KEHITYSSUOSITUS SVS:lle:  Jottei totuus unohtuisi, erityisesti näin Tarton rauhan vuosipäivän lokakuun 14.  jälkitunnelmissa on ihan hyvä etenkin Linnan juhliin valmistautuvien SV-seuralaisten ja muidenkin suomalaisten ja venäläisten naapuriystävyyden ystävien muistella totuuden ja omantunnon velvoituksella allelinkatussa teemablogissa esitettyjä maittemme ja kansojemme suhteisiin syvällisesti vaikuttaneita historialinkkejä ja miettiä, miten niitä tulisi käsitellä avoimuuden hengessä. - Mitä sotasyyllisyyksiin tulee, jo maailmansodan aloittaminen natsi-Saksan kanssa sotilasliitossa yhteishyökkäyksellä Puolaan ja sen miehitys ja jakaminen puoliksi ja Voitonpäivän paraati Puolassa syyskuussa 1939 olivat kai suurempi synti kuin pienen maan päätös puolustautua neuvostoimperialismia vastaan vielä sittenkin, kun isovenäläiset maahantunkeutuhjat olivat 1940 miehittäneet Viipurin läänin ja Hankoniemen. 

- Blogi: Täydennysjuhlaraha Suomen ja itänaapurimme kahdenvälisten suhteiden perustasta ja kehityksestä 

 

P.S.  Yhtenä ystävyysseurojen paremmuusvertailukriteerinä olisi voinut käyttää myös suhtautumista Natoon ja kantaa mahdollisen jäsenyyden vaikutuksesta naapurisuhteisiin. Nato-näkemyksen realistisuuden suhteen tosin olisivat ylivoimaisia voittajia varmaan olleet tämän tarkastelun ulkopuolelle jääneiden naapurimaidemme Norjan, Viron, Latvian ja Liettuan ystävyysseurat. - Tarkastelkaamme tätä näkökohtaa siis vain yleisemmästä vinkkelistä, kun Suomiruotsi-seuran ja Suomi-Seurankaan kannoista ei ole täyttä selvyyttä eikä Suomi-Venäjä-seurassa taideta tuntea tarvetta keskustella vakavasti - ks. kommenttiketju >

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Minä olen Suomi-Venäjä seuran jäsen. Olin pari viikkoa sitten seuran matkalla Viipurissa, kävimme mm. Viipurin telakalla. Matkan ja aikaisempien kokemuksieni perusteella voin kertoa oman vaatimattoman näkemykseni:

Suurin osa jäsenistä on kielestä ja kulttuurista kiinnostuneita kunnon suomalaisia. Telakalla kuultiin että Viipurin telakan omistaa sama venäläinen yhtiö (Rosneft?)joka omistaa myös Wärtsilän telakan. Heidän tilauskirjansa ovat täynnä vuosiksi eteenpäin. Sitä monet surivat miten hölmöjä suomalaiset ovat kun myyvät kaiken tietonsa ja taitonsa venäläisille.

Seurassa on myös jonkun verran alkuperäisiä ns. jähmäkommunisteja.

Oikeat Suomessa asuvat venäläiset putinistit pitävät yhdistystä fasistisena. Siksi he perustivat keväällä oman puhdasoppisen yhdistyksen RUFIn, uusi venäläissuomalainen ystävyysseura. Heidän tehtävä on kääntää meidät russofobit Venäjän ystäviksi. Lisäksi heillä on tavaoitteena perustaa Suomeen oma venäläisten puolue. Siihen asti he menevät kaikkien puolueiden sisälle.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Varmaan valtaosa Svs:n rivijäsenistä on ihan tavallisia mukavia ihmisiä, niin kuin on valtaosa kaikkien puolueidenkin kannattajista. Kellokkaat ovat jo sitten vähän epäilyttävämpää sakkia ja aina siellä taviksissakin on niitä kominternputinisteja. Se, että Kremliin linkittyvän militantin RuFi-järjestön bäckmanilaisstalinistifasistit ovat arvostelleet Svs:ää saattaa olla taktiikkaakin. Kun on olevinaan muka erillinen aggressiivinen lain rajat ylittänyt äärijrjestö avoimesti putinistiselle roskasakille, voidaan luoda mielikuvaa, että kaikki virallisen 'maltillisen' isovenäläisyhteistoimintaverkoston touhut olisivat hyväksyttävää valtavirtaisuutta ja ihan ok. Ei ole. Miten esmes on mahdollista että seuran nimissä tehdään pyhiinvaellusretkiä saastaisten stalinistimaahantunkeutujamiehittäjien/internatsirikollisten imperialisminylistysriekkujaisiin Viipuriin toukokuun 9. päivinä? Viipurin laittomaan miehitykseen syyllistyneitten neuvostofasistisikojen puolustelu on rikos ihmisyyttä vastaan ja sillä selvä!

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Oikeassahan sinä olet Veikkoseni! Karjalan ryöstöä ei pidä unohtaa.

Ainakin yksi ryhmä suhtautuu Wiipurin suomalaiseen menneisyyteen kunnioittavasti - arkeologit.

Nykyiset asukkaat ovat vetäneet asfalttia vanhojen Suomen aikaisten mukulakivikatujen päälle. Arkeologit ovat tehneet tähän asfalttiin tuhansia puolen metrin mittaisia reikiä jotta asukkaat näkevät Suomenaikaisen kulttuurikerroksen.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Hautausmaiden kohtalona puolestaan on ollut tulla suojelluiksi melulta ja liikenteeltä esimerkiksi kaatopaikka-alueina. Revi siitä.

Ihmisyydenvastaiset rankat rikokset vaativat rankat huumorintajunvenytykset jopa karjalaisille leppohermoille. Suuren maan vieressä on oltava vielä suuremmat toleranssit. Mutta kovia kokenut kansa on valintansa tehnyt ja rehellisyys ja avoimuus ja peloton ihmisyys on kansan valittu.

- Ensi vuonna Viipurissa!

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Yhtenä ystävyysseurojen paremmuusvertailukriteerinä olisi voinut käyttää myös suhtautumista Natoon ja kantaa mahdollisen jäsenyyden vaikutuksesta naapurisuhteisiin. Nato-näkemyksen realistisuuden suhteen tosin olisivat ylivoimaisia voittajia varmaan olleet tämän tarkastelun ulkopuolelle jääneiden naapurimaidemme Norjan, Viron, Latvian ja Liettuan ystävyysseurat. - Tarkastelkaamme tätä näkökohtaa siis vain yleisemmästä vinkkelistä, kun Suomiruotsi-seuran ja Suomi-Seurankaan kannoista ei ole täyttä selvyyttä eikä Suomi-Venäjä-seurassa taideta tuntea tarvetta keskustella vakavasti.

- Mitä vikaa Natossa muka on? kysyi Paavo Lipponen vielä järjissään ollessaan ennen Nordstream-korruptiokytkentäänsä. Nyt hänkin taitaa 'luulla', että jäsenyys yllyttäisi Venäjän hyökkäämään Suomeen. Mutta: Vastahan vähän aikaa sitten Putin itse teki täysin selväksi, ettei Venäjä koskaan hyökkäisi Nato-maahan ja piti ajatustakin järjettömänä. Sitä se tietty onkin, koska Venäjä tuhoutuisi Liittoutuneitten vastahyökkäyksissä. Mutta Putin tietää myös niin kuin mekin tiedämme, että Venäjä voi kutakuinkin rauhassa hyökätä liittoutumattomiin naapurimaihinsa, eikä siitä seuraa juuri juustopakotteita kummempaa. Ja juustolavettejahan voi kuljetella puolustusliittoon kuulumattomien maiden rajojen yli yhtä hyvin kuin suolasäkkejäkin niissä kalkinvalkoisissa avustusrekoissa.

"Venäjä on neljännesvuosisadan aikana asevoimaa käyttäen tai sillä uhaten kaapannut neljältä rajanaapuriltaan seitsemän aluetta", muistuttaa tutkija Jukka Tarkka. Ei yhdeltäkään Nato-maalta tosin kuten tiedämme. Muistamme kaikki, että liittoutumaton Georgia menetti Etelä-Ossetian ja Abhasian 2008 ja liittoutumaton Ukraina Krimin ja itäosiaan 2014 putinistisille isovenäläismiehittäjille, mutta Liittoutuneisiin kuuluvat balttinaapurimme ja Puola ym. eivät ole menettäneet...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset