Retoriikan kyseenalaistuksia ulkoasiainSuomintaa totta, faktaa ja pravdaa punniten

Paljastus: Saksalaiskenraali ylisti liittolaisuutta jo ennen talvisotaa1939

  • Aseveliliittouman 1939-41 hyväksymän hankesuunnitelman mukaisen Suur-Suomen virallinen kartta, OW Kuusinen&co (Karttoja 1921-42)
    Aseveliliittouman 1939-41 hyväksymän hankesuunnitelman mukaisen Suur-Suomen virallinen kartta, OW Kuusinen&co (Karttoja 1921-42)
  • Karttoja 1921-42 ja oivaltavimmat SUOMI100-tuotteet ym. aineistot: Viestihopeat.fi
    Karttoja 1921-42 ja oivaltavimmat SUOMI100-tuotteet ym. aineistot: Viestihopeat.fi

Eversti P. Visurin kääntämien saksalaiskenraalin päiväkirjamerkintöjen julkistushype on poikinut lyhyen ajan sisällä kiihtyvän paljastusryöpyn aiemmin hyssyteltyjen sotilasyhteistyösuhteiden todellisesta luonteesta ennen sotatoimien alkua 1941. 'Vasuritutkijaksi' leimaaminenkaan ei poista tosiasiaa, että W. Erfurthilla on ollut faktuaalisia perusteita näkemystensä vilpittömän kirjaamisen motiiveiksi. Sittemmin on ehditty varhempiakin liittosuhdedokumentteja mm. rajansiirtohankkeista kaivaa taas pölyn alta. 

Nyt niin ikään uudelleen esiinnostettu julkinen aineisto osoittaa myös kiistattoman selkeästi hyökkäyksellisen johtotason sotilaallis-poliittisen strategialiiton ja käytännön operatiivisen aseveljeysyhteistyön olleen todellisuutta jo syksyllä 1939 - kuukausia ennen Suomen talvisotaa. Sekään ei ollut puhtaasti erillissota, vaan sen suomalaiselle liittolaisosapuolelle tärkeälle Suur-Suomi-suunnitelmalle* oli haettu ja saatu  mahtavan eurooppalaisen suurvallan tuki. Vaikenemisen aika on nyt ohi: 
 

Muitten muassa saksalaiskenraalit Guderian ja von Wiktorin ja neuvostoprikaatikomentaja Krivoshein ylistävät alla nähtävässä dokumentissa vakuuttavan oloisesti maittensa liittolaissuhteita ja käytännön sotilaallispoliittista aseveliyhteistyötä jo toisen maailmansodan alkuviikkoina syyskuussa 1939. Tapahtumasta on säilynyt useita muitakin vahvistettuja tallenteita.

 

Aseveljet / Waffenbrüder / Братья по оружию ! 

https://

Virallisen liittolaissopimuksen tehneiden ja salaisella saaliinjakopöytäkirjallaan Suomenkin uhriasemasta 1939-41 päättäneiden ulkoministerien Ribbentropin ja Molotovin sekä valtiojohtajien ystävyystervehdykset liittolaiskollegoilleen olivat ihan yhtä vilpittömän ylistävät kuin Kekkosen hautajaismuistopuhe Stalinille 1953.

Hyökkääjävaltojen yhteinen Voitonpäivän paraati järjestettiin 'ylimpien ystävien' kesken miehitetyssa Puolassa syyskuussa 1939, kun ensimmäinen StalinHitler-yhteistyön uhrimaa oli jaettu maahantunkeutujien kesken kahtia ja liitetty puoliksi Suur-Saksaan ja puoliksi Suur-Neuvostoliittoon. Tämä oli alkusoitto myös Suomen talvisodalle, joka ei siis ollut erillissota. - Kiistatonta ainesta päiväkirjamerkintöihin 'yhteisestä länsidemokratianvastaisesta sodasta yhteisen yleistotalitarismipäämäärän saavuttamiseksi'. 

Tokihan Neuvostoliitto ehti kieltää kolmesti sotilasliittolaisuutensa natsi-Saksan kanssa jo heti sen rauettua kesällä 1941. Syitäkin oli kertynyt jo raskauttava määrä: mainittakoon laittomasti miehityn Puolan alueen neuvostojoukkojen/KGB:n suorittama toisen maailmansodan ensimmäinen laajamittainen siviilien massateloitus kesällä 1940 Katynissa. Tätä  esiholokaustia itänaapurimme väitti sittemmin vielä 1980-luvun loppuun asti saksalaisten tekemäksi samalla kun kielsi itse koskaan miehittäneensäkään Puolaa puoliksi natsihallinnon kanssa. 

Myös Katynin massateloitusten yhteys Suomen talvisotaan haluttiin 'ymmärrettävästi' hämärtää, vaikka puheet erillissodasta kolisivatkin  onttouttaan, ks. katynin-teloituksilla-yhteys-suomen-talvisotaan/1819130#gs.BXuGuQY 
 

* Vuonna 1939 olivat Suur-Suomea ihan virallisesti puuhaamassa Kremlin yhteistyöpunikit sosialistisen Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan presidentiksi valitun O.W. Kuusinen-Quislingin johdolla, ja tuolloinhan Stalinin Neuvostoliitto oli sotilasliitossa Hitlerin Saksan kanssa. Onneksi emme vietä tänä vuonna Suomi100-juhlavuoden sijaan tuon Stalin-Hitler-Suur-Suomen 78-vuotisjuhlia.

Summa summarum: Suomessa Mannerheim sodanjohdossa, Ryti valtionjohdossa ja Tanner kansan ja suomalaisen työläisen puolestapuhujana torjuivat sekä natsismin että stalinistifasismin päättäväisesti koko suuren isänmaallisen puolustussodan ajan 1939-44, kuten Ulkoministeriön arkistolöytö todistaa, ks. uusisuomi.fi/comment/710045#comment-710045 

Natsismin ja stalinistifasismin torjuntaan eivät valitettavasti pystyneet tai edes kunnolla yrittäneet naapurimme Norja ja Tanska ja Baltian pienet tasavallat - jotka kaikki antautuivat Molotov-Ribbentrop-liittolaisille 1940 ja menettivät itsenäisyytensä. Pieni pohjoinen 'gallialaiskylä' Suomi taisi pelastaa loppupelejä ajatellen koko Euroopan jo ollessaan se ensimmäinen urhea vähäväkinen kansakunta, joka asettui vakavastiotettavaan aseelliseen vastarintaan fasistisstalinilaisen imperialistiallianssin maahantunkeutumista vastaan jo 1939-40, ensimmäisenä kaikista Hitler-Stalin-liiton uhreista.

Muistettakoon myös, että toisin kuin Stalin ja Hitler muiden maita ryöstellessään 1939-45, Suomi ei missään vaiheessa sodankäyntiään liittänyt ajoittain hallussaan pitämiään miehitysalueita omien rajojensa sisälle, vaan ainoastaan omat lailliset Tarton rauhassa 1920 kv.sovitut rajat palautettiin jatkosodan alussa 6.12.1941 eduskunnan päätöksellä takaisin osaksi Suomea. Muistamme myös, että talvisodan jälkeen 1940-41 Suomen Viipurin lääni ja Sallan itäosa ja Kalastajasaarento olivat neuvostofasistijoukkojen laittomasti miehittämiä etnisesti puhdistettuja alueita.  

Satatuhantiset miehitysjoukot (myös Hankoniemi oli imperialistisen vihollisen hallussa) uhkasivat monin tavoin itsenäisyyttämme, mikä tuli esiin konkreettisesti mm. matkustajakone Kalevan alasampumisoperaatiossa kesällä 1940 neuvostojoukkojen miehittäessä Viroa. Itänaapurimme ryöstämästä etnisesti puhdistetusta Viipurin läänistä tehtiin Neuvostoliiton miehitysmaakunta keväällä 1940 - täysin laittomasti. Suomen hallinnon vapaaehtoisesti ja laillisesti päättämät järjestelyt 1941 saksalaisten tukijoukkojen sijoittumiseksi Lappiin sitä vastoin tehtiin vähintäänkin hyväksyttävin perustein eikä kv. oikeutta loukattu millään muotoa. Mieluisampaa toki olisi ollut, jos turvatakuut olisi voitu saada joltain muulta kuin kuin silloisten Molotov-Ribbentrop-liittolaisten suunnalta, mutta muita optioita ei ollut.  

- Voidaankin kaiken kaikkiaan sanoa, että mitä Suomen ja itänaapurin välisiin aggressioihin 1939-44 tulee, on koko syyllisyys-, anteeksipyyntö- ja sovitustaakka selkeästi Neuvostoliiton/Venäjän harteilla. Muuten: itsenäisen Suomen ensimmäinen virallinen kv. hyväksytty rajasopimus, ja ainut rauhanomaisesti naapureiden kesken neuvoteltu sellainen, on Tarton rauha 1920. Ruotsi on pitänyt kiinni näistä sovituista rajoista, itänaapurimme ei - ks. SUOMI 100 -teemavuoden avointa yleistiedonhuollollista kartta- ym. infoaineistoa Suomineidon luomurajoista ilman rihmankiertämää ja niiden joukkoahdistelusta ja pakkosilpomisesta/amputoinnista: Karttoja 1921-42.    

 

P.S.  - Jaahas, Putinilla on näemmä luxusmökki Suomineidon helmoissa etnisesti puhdistetulla alkuperäisellä alueellamme

 

Lue myös: 

Venäjän TV:ssä haaveiltiin Suomen liittämisestä Venäjään

Putin: Keski-Venäjä oli suomalaismaata ennen maahantunkeutumisryssintää 

Suomineito täyttää pian 100 vuotta - olemmekohan valmiit? 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Mitään uutta ei Visurin teksteistä löydy, joka muuttaisi Suomessa yleistä käsitystä sotavuosista.

Suomessa kuten kaikkialla on ollut eri tavoin ajattelevia vaikuttajia. Heidän yksilölliset näkemyksensä ja tavoitteensa eivät millään tavoin ole sama kuin valtion linjaus ja suunnitelmat, jotka ovat aina kompromisseja.

Meillä on tälläkin hetkellä valtion johdossa ja eduskunnassa henkilöitä, jotka muuttaisivat kavereidensa kera Suomen P-Koreaksi tai USAn osavaltioksi tai osaksi Venäjää tai Saksan liittotasavaltaa. Eräät muuttaisivat maan yhteiskunnan amerikkalaiseksi unelmaksi, jossa ei olisi sossun luukkua. Toiset haluaisivat poikamme NATOn joukkoihin tapettavaksi kaukana kotimaasta sodissa, joilla ei mitään tekemistä Suomen kanssa. Toiset avaisivat rajat kaikille tulijoille ja toiset ampuisivat heidät rajalle. On niitä, jotka haluavat Karjalan takaisin. Mikään niistä ei ole kuitenkaan Suomen linja.

Tämän tarinan tarkoitus oli kertoa, että 1900-luvun alkupuoliskolla meillä oli kaikenlaista kaluunakallea ja poliitikkoa ajamassa eri asioita. Toiset veljeilivät länteen, toiset etelään ja loput itään. Valtiona Suomi haki turvaa Venäjää vastaan Saksasta. Venäjän uhka oli olemassa jo vallankumousvuosista alkaen, erityisesti Stalinin aikana 30-luvulla. Liian harva suomalainen on tähän perehtynyt. Mukaanlukien historiantutkijat. Venäjän aggressiivisuus pieniä naapureitaan kohtaan oli ilmeistä jo 15 vuotta ennen sodan alkua. Siten suomalaisten kaveeraus sakujen kanssa vuotta kahta ennen Stalinin hyökkäystä oli täysin luonnollista. Lopultahan mistään muualta ei Suomeen apua tullut.

Saksa todellakin pelasi täysin kaksinaamaista peliä kaikkien myös Suomen kanssa. Onneksemme heillä oli matka Venäjälle myös Suomen kautta. Sivutuotteena saimme apua puolustukseemme. Vahingossa ja tuurilla.

Joidenkin suomalaisten halut haukata hieman lisää alueita rajan takaa olivat tuossa yhteydessä hyvin ymmärrettäviä. Olihan Neuvostoliitto valmis ottamaan koko Suomen. Meidän Suur-Suomi haaveemme olivat pikkujuttu tuohon nähden ja tuossa tilanteessa.

Lopetetaan jo lopulta tämä typerä itsemme ruoskiminen. Se on todella aiheetonta. Suomi ei ole ollut eikä ole valtio, joka hyökkäilee tai on uhka kenellekään.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Itänaapurimme sitä vastoin yhäkin on uhka naapureilleen vaikka kevytlevitteessä paistaisi. 'Turvallisuuspolitiikan perusteet olisi hyvä tuoda esille presidentinvaalin lähestyessä, kirjoittaa Alpo Rusi' http://www.iltalehti.fi/politiikka/201709262200418...

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Veikko ja Juha kirjoittavat asiaa.
Neuvosto-Venäjä ryösti Karjalan talvisodassa. Me evakot halusimme päästä kotiin. Siksi hyökkäys 1941 oli kunniallinen ja looginen jatko talvisodalle. Siinä ei ole ollut mitään epäselvää tai hävettävää.

Stalin halusi maailmanvallankumousta ja sotaa. Nyt Putin on samanhenkinen, jäihän Stalinilta homma kesken. Vaikka EU on monessa suhteessa epäonnistunut, niin silti se on ainoa turva Venäjän agressioita vastaan.

EU:sta pitäisi tehdä liittovaltio ja muodostaa oma liittovaltion armeija. Putin saattaa kokeilla löytyykö Suomelle ystäviä hädän hetkellä. Hänhän tarvitsee lisää järvenrantatontteja Saimaan rannoilta.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Laatokan rannat ja Kannaksen merenrantatontit Suomenlahden saarineen tuolla luontoomme levinneellä vaarallisella vieraslajilla Puutiaisella jo onkin hallussaan, etnisesti puhdistetuilla alkuperäisillä alueillamme siis... http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/20170926220041806...

Roistovaltion johdolla näyttää edelleen olevan mielenkiintoa puuttua naapuriensa elämään, koskapa Iso Pee on nimittänyt uuden virkamiehen kontrolloimaan suomalaiskansojen rauhaa. Venäläismedian mukaan bobrikov Merkushkin on sanonut pitävänsä nimitystä tärkeänä, koska hänen mukaansa jotkin suomalais-ugrilaiseen yhteisöön kuuluvat maat toimivat Venäjää vastaan:
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/20170928220042434...

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

EUn oma puolustus olisi todella luonnollinen. Meillä ei mitään tarvetta tuoda NATOn mukana USAta tänne ja ärsyttämään turhaan Venäjää. Meitä on pitkälti yli 500 miljoonaa EUssa eli tämä väki ja sen resurssit riittävät kyllä puolustukseen, joka pitää Vladin tontillaan kaikissa olosuhteissa. USA voi keskittyä maansa puolustukseen omalla mantereella.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Ilman liittolaisuuta saksalaisten kanssa olisimme olleet kymmeniä vuosia eestiläisten asemassa.
Aseveljeys, olkoon se mitä tahansa, saksalaisten kanssa meidät pelasti.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset