*

Retoriikan kyseenalaistuksia ulkoasiainSuomintaa totta, faktaa ja pravdaa punniten

Sauli Niinistö: Suomi auttaisi Viroa sotatilanteessa [(kukas meitä?)]

  • - Suomi-neito, otatko tämän Euraasian unionin lipun ja Venäjän myötä- ja vastoinkäymisissä?
    - Suomi-neito, otatko tämän Euraasian unionin lipun ja Venäjän myötä- ja vastoinkäymisissä?
  • ... vai tämänkö Naton otat mieluummin?
    ... vai tämänkö Naton otat mieluummin?

Presidentiltä kysyttiin SuomiAreena-tapahtumassa: "Jos Viro joutuu hyökkäyksen kohteeksi, auttaako Suomi?" Vastaus: "Jos Venäjä ja Nato sotivat ... Kyllä me Viroa autamme." Ja apu olisi Niinistön mukaan muutakin kuin "riisiä ja perunaa", kertoo Turun Sanomat ts.fi 12.7.2017 Niinistö vastaili kansalaiskysymyksiin: Suomi auttaisi Viroa sotatilanteessa...  
 

- Huojentavaa tietää, ettei Suomi-neito sentään säntäisi auttamaan maahantunkeutuvaa uusstalinilaista Venäjää, vaikka myös liittoutumista itänaapurin ja Euraasian unionin kanssa eli YYA2-sopimusta on kaikessa hiljaisuudessa ehdoteltu venäjämielisiä dosentteja vakavamminotettavissakin ulostuloissa (ks. esim.  Liittoudutaankin Venäjän kanssa!

Mutta herää myös kysymys: Olisiko meidän jo viisainta olla ihan reilusti Naton jäsenkin, kun kerran olemme jo pitkään olleet Venäjän silmissä osana Länttä samanlainen potentiaalinen hyökkäyskohde ja 'vihollinen' kuin Baltian maatkin - ja nyt siis jo itsekin kerromme julkisesti lukeutuvamme sodan sattuessa lähinatolaiseen puolustusyhteisrintamaan venäläistä hyökkääjäosapuolta vastaan? 

Joka tapauksessahan kellekään ei ole epäselvää kummalle puolelle lukeudumme, Lännen demokratian vai Idän imperialismin. Väliin ei voi jäädä lintukotoja, kuten tiedämme. Jos joku ei itse valitse puoltaan, naapurit tekevät sen omasta näkökulmastaan. 

Joskus kansainvälisessä yhteistyössä tavataan toimijoita, jotka pyrkivät noukkimaan rusinat pullasta, eli omimaan kärkkäästi hyödyt ja edut väistellen vastuita ja hintaa. Jo Nato-kumppanuuskuvioita viriteltäessä vaikutti siltä, että Suomi-neito soveltaa itsekkyysohjenuoraa käänteisesti, noukkii höttöä itselleen ja kieltäytyy rusinoista osallistuen kalliisiinkin operaatioihin ilman jäsenyyden tuomia turvatakuita. Riitti kun oli se 'optio'. Se mikä lakkaa olemasta heti kun potentiaalinen uhkaosapuoli sanoo, että se harkitsee vastatoimia meidän huonoa naapuruuttamme vastaan tai vaan alkaa toimia ilman tunnuksia ja nimiä ja pieniä vihreitä joukkojakin.

Olisi kai näin ollen kohtuullista varmistaa se, että hädän hetkellä voisimme myös kansakuntana saada apua myös ehkä meitä vastaan tavalla tai toisella hyökkäävää Venäjää vastaan? Tuore JEF-aiesopimus ei vielä ketään siihen velvoita, mutta Nato-jäsenyys velvoittaisi. Miksi vielä viivyttelisimme tahdoilmaisumme julkistamisessa? Miksi odottaisimme Georgian ja Ukrainan tavoin itänaapurin aggressioita ja aluemenetyksiä ennen kuin todella pyrimme selvittämään Nato-optiomme olemassaoloa käytännössä? Sen palovakuutuksenkin todella saa vain 'hyvän sään aikaan' eli jos/kun nurkissa alkaa kärytä, on jo option viimeinen käyttöpäivä ohitettu... 


Monetkin relevantit geopolitiikkaan liittyvät näkökohdat uskoakseni tukevat toteamusta, että 100-vuotiaan Suomineidon oli jo korkea aika osoittaa kypsyytensä luopumalla vähintäänkin JEF-yhteistyö'sitoumuksen' tarkoittamalla tavalla muodollisestakin liittoutumattomuudestaan, joka on tosiasiassa ollut käsiä ja toimintavapauksia sitova rasite. 

Ranskan parin vuoden takaisten islamistihyökkäysten ajankohtaistama EU-turvatakuumenettelyn selvitysprosessi ei vakuuttanut järjestelyn tehokkuuden enempää kuin nopeudenkaan puolesta. EU:n avunantolauseke 42.7 on kyllä periaatteessa jopa järeämpi kuin Naton turvatakuina tunnettu artikla 5. Sen tekstissä sanotaan: "Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin..."  Vastaava Nato-artikla taas velvoittaa Nato-maita vain kokoontumaan päättämään toimenpiteistä. 

Oma lainsäädäntömme on näihin asti estänyt ulkoisen avun antamisen ja saamisen. Hitaanpuoleinen ja epävarma tuo EU-turvatakuu meille olisi käytännössä näihin JEFin nopeisiin siirtojoukkoihin verraten. Ensi alkuun olin tosin itsekin näin optimistinen: "Onnea liittoutumisen johdosta, Suomi!"   Jotain uskottavampaa turvapotentiaalia oman itsenäisen mutta resursseiltaan kovin rajoitetun puolustuksen lisäksi on siis tarvittu ja JEF auttaa tässä varteenotettavalla, muttei tosiasiallista turvavajetta kattavalla tavalla.

Pidän ensisijaisen toivottavana, että hokema Nato-optiosta ja oven auki pitämisestä jäsenyydelle todella tarkoittaa sitä, että jäsenyys voidaan tarvittaessa toteuttaa pikamenettelylläkin (!). Emme missään mahdollisessa kehityskulussa saa joutua tilanteisiin, joissa ovat vuorollaan tuskailleet esimerkiksi sellaiset liittoutumattomat Venäjän pienet naapurimaat kuin Georgia ja Ukraina. 

Eihän tämä mitenkään asiaan kuulu, mutta muistellaanpa kevyehköön sävyyn viime viikkojen uutisotsikoita ja pohditaan: Petya oli ehkä vain harjoitus, uusi kyberhyökkäys voi olla massiivisempi, NATO: PETYA SAATTAA OLLA VIIDENNEN ARTIKLAN LAUKAISEVA SOTATOIMI, Ukrainassa tiedustelu-upseerien murha-aalto: "Osa Venäjän hybridisotaa" Suomessa poliisin nettipalvelut kaatuivat täysin, "Verkkohyökkäys voi olla mahdollinen syy" ... Kuten muistamme, Itänaapurimme harjoitteli lukkarinrakkaudessaan kaksi vuotta sitten Ahvenanmaan palauttamista isovenäläisen äitivaltakunnan rajojen sisälle, missä se olikin 1809-1917 siinä missä Helsinki ja Viipurikin, ks. 'Venäjä harjoitteli maihinnousua Suursaareen – katso video' 
http://www.ksml.fi/ulkomaat/Ven%C3%A4j%C3%A4-harjoitteli-maihinnousua-Su... ...ja nythän nuo kansojenvapautusinternatsionalistit järjestävät ruotsalaisten veljesjoukkojen kanssa kv. ""rauhanleirin"" Ahvenanmaalla... 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset