*

Retoriikan kyseenalaistuksia ulkoasiainSuomintaa totta, faktaa ja pravdaa punniten

Suomi 100 -liputus rehabilitoimaan Paasikiven kirkkain rauhanneuvotteluhelmi

  • Tarton rauhan 1920 rajat, harmaalla 1947 Stalinin valtakuntaan siirretyt alueemme
    Tarton rauhan 1920 rajat, harmaalla 1947 Stalinin valtakuntaan siirretyt alueemme


Sisäministeriö suosittelee liputtamaan juhlavuonna muinakin kuin virallisina liputuspäivinä. "Ansaitsisiko joku merkkihenkilö tai -tapahtuma liputusta vaikka sillä ei virallista liputuspäivää olekaan?" kysyy Iltalehti. 

Itsesensuuriaikoina hyssytellyn, J.K. Paasikiven johdolla rauhanomaisesti naapurimaiden kesken neuvotellun Tarton rauhansopimuksen 1920 vuosipäivä 14.10. sopii viralliseksikin liputuspäiväksi. Se muistuttaisi suuren elämäntyön keskeisimmästä jalokivestä itsenäisyystaipaleemme alkuunsaatossa. Tuo neuvottelusopimus on jo aika rehabilitoida maamme 100-vuotisjuhlavuonna siksikin, että se antoi vastaitsenäistyneelle Suomi-neidolle sen alkuperäiset kv. rajat, joiden takana oli sekä itä- että länsinaapurimmekin kuin myös Kansainliitto

Itsenäisyytemme alkuvuosina vallitsi tasavallaksi julistautuneen valtiotulokkaan rajoista epäselvyyttä. Ruotsi vaati Ahvenanmaata itselleen, eivätkä suuriruhtinaskunnan rajat 1812-1917 sellaisenaan kelvanneet myöskään Neuvosto-Venäjälle enempää kuin Suomellekaan. Tsaari Aleksanteri I oli Suomen miehitettyään autonomian alussa 1812 palauttanut meille aiemmin Venäjän 1700-luvulla anneksoiman Karjalan eli 'Vanhan Suomen' alueen, sittemmän Viipurin läänin, mutta Venäjä jätti luovuttamatta Suomelle myös luvatun Petsamon. Se haluttiin itsenäistymisen jälkeen saada, mutta ilmaiseksi se ei tullut, kun venäläisillä oli omat vaatimuksensa. 

Suomen neuvotteluvaltuuskunnassa oli laaja edustusto eri kansalaispiirejä Waldenista Kivilinnaan ja Tannerista Voionmaahan. Heidänkin lopullinen kunnianpalautuksensa täydentyisi liputuspäivän toteutuessa. Leninin ja Stalinin ohjeistama neuvostovenäläinen osapuoli edusti paitsi kommunistista myös perinteistä isovenäläis-tsaristista imperialismia ja kolonialismia, jotka olivat levinneet viime vuosisatoina pohjoiseen Kiovan ja Novgorodin kautta yltäen Moskovaan ja Inkerinmaalle Pietariin ja Laatokan rannoille lopulta aina Suomenniemelle saakka alueen vuosituhantisten kulttuurien ja eurooppalaisen demokratian rikastukseksi ja uhaksi. 

Neuvotteluihin päästiin kv. tilanteen rauhoituttua Tartossa kesällä 1920, ja ne kestivät neljä kuukautta. Itsenäinen Suomi-neito sai tuolloin ensimmäiset pysyvät rauhanomaisesti neuvotellut kv. tunnustetut rajansa, jotka naapurimme Ruotsi ja Neuvosto-Venäjä sekä Kansainliitto hyväksyivät, ja jotka rajat vielä vahvistettiin ikuisiksi Neuvostoliiton kanssa hyökkäämättömyyssopimuksessa 1932. Nuo rajat olivat virallisesti kv.oikeudellisesti voimassa vuoteen 1947. - Yle Areenassa on Juhlavuoden ajan nähtävissä Paavo Haavikon käsikirjoituksen pohjalta tehty  tv-elokuva Tarton rauhanneuvotteluista 1920:  http://areena.yle.fi/1-2019549?autoplay=true


Tarton rauhansopimuksen 1920 rajoja kunnioitettiin siihen asti, kun Puna-armeija rikkoi ne ns. Mainilan laukausten lavastetun itseprovosoinnin jälkeen aluelaajennussodallaan ja Karjalamme anschlussilla. Niin sanottua "suur-Suomeahan" virallisesti hamusi vain suomalaisten punikkiemigranttien Venäjälle loikannut piskuinen joukko O.W. Kuusinen-Quislingin johdolla 1939 aloitetussa revanssisodassaan yhteistyössä Hitler-Stalin-liittokunnan (Molotov - Ribbentrop -sopimus) kanssa, ks.  http://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000002773323.html

Tosiasiallisesti siis Suomen suuri isänmaallinen puolustussota 1939-44 käytiin isovenäläisen stalinisti-imperialismin aggression ja valtausyrityksen torjumiseksi. Varmaan jotkut varsinaisesti suomalaisetkin jossain vaiheessa tähtäsivät suur-Suomeen, mutta jatkosodassa vallattuja ja miehitettyjä Itä-Karjalan alueita ei koskaan liitetty Suomeen, vaikka omat alueet eli Viipurin lääni ja Hankoniemi palautettiinkin joulukuussa 1941.*  Ja ehkäpä kävi jopa niin, että pieni pohjoinen gallialaiskylä Suomi asettuessaan ensimmäisenä ja ainoana 1939 Molotov-Ribbentrop-internatsisti-liittokunnan hyökkäystä vastustamaan, vakavasti aseellisesti ja myös menestyksellisesti toisin kuin huono-onnisemmat Puola ja Baltian maat ja Tanska ja Norja, pelasti koko Euroopan ajautumasta loppupeleissä pysyvästi joko Stalinin tai/ja Hitlerin valtaan. 

Nyt 2017 meillä on kansakuntana oikeastaan moraalista vipuvarttakin liputuspäivävalinnoissamme vaatia vähän respectiä valinnoillemme. Myös noilta sodanaloittajaimperialistivalloilta valtiollisine jatkajineen ja niiltä, jotka olivat niiden vallan alla miehitettyinä tai todellisessa liitossa niiden kanssa.

- Paasikiven alunperin neuvottelemien rajojen rehabilitointi-idean Juhlavuoden 2017 kunniaksi luulisi saavan laajapohjaisen kannatuksen yli puoluerajojen ainakin kaikilta Juho Kustin faneilta. Petsamon ja  Viipurin läänin pakolaiset jälkeläisineen kuten Sevettijärven kolttasaamelaiset ja karjalanevakot rauhannobelisti Ahtisaari mukaanlukien saavat muiden suomalaisten laajan solidaarisuuden ehdotukselle vähintäänkin liputuspäivän muodossa. Suomen ei pidä olla eikä tulla 'suureksi', mutta alkuperäiset oikeat rajat olisi hyvä pitää mielessä, ja ehkä palauttaakin, jos/kun itänaapurin sivistys- ja oikeusvaltion taso sen joskus sallii. Kuten presidentti Ahtisaari totesi linkitetyn tv-elokuvan jälkinäytöksessä, Karjala-keskustelu on oikeutemme ja velvollisuutemme. 

Paasikiven neuvottelemat Tarton rauhan rajat olivat virallisesti kv.oikeudellisesti voimassa vuoteen 1947. Niitä 1939-44 puolustanut jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth muistutti joulukuussa 2003, että rajat, jotka solmittiin Tarton rauhassa, ovat oikeat rajat ja ne pitäisi palauttaa, ks. http://prokarelia.net/en/?x=artikkeli&article_id=459&author=10 

Lue myös: Suomineito täyttää pian 100 vuotta - olemmekohan valmiit?  

* rohkeita kuvia Suomi-neidosta luomuasussaan ilman rihmankiertämää: http://www.viestihopeat.fi/karttoja-1921-42

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Venäjää hyvin tunteva oiva inkerinsuomalaistaustainen geopolitiikka-analysti Viola Heistonen pani blogissaan merkille, että Timo Soinin ja Sergei Lavrovin torstaisen tapaamisen ilmoitetussa keskusteluohjelmassa on maininta Suomen ja Venäjän kahdenvälisistä asioista sekä 'alueellisista kysymyksistä'.

"...jospa siinä välissä on jotain muitakin alueellisia kysymyksiä? Esimerkiksi Karjalan palauttaminen", spekuloi Viola.

- Niinpä. Kuinka muuten tuollainen jymyinfo tulisi ulos? Aluksi mahdollisen salassapidetyn pitkäaikaisen neuvottelutuloksen ja aiesuunnitelman olemassaolo voitaisiin paljastaa kansalle pehmeästi. Kerrottaisiinkohan liturgiakommunikeassa, että... > http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236447-vena...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset