*

Retoriikan kyseenalaistuksia ulkoasiainSuomintaa totta, faktaa ja pravdaa punniten

Suomi kunnosti Saimaan kanavan alun perin saadakseen Karjalaa takaisin

  • Suomi kunnosti Saimaan kanavan alun perin saadakseen Karjalaa takaisin
  • Suomi kunnosti Saimaan kanavan alun perin saadakseen Karjalaa takaisin
  • Karjala-keskustelu on oikeutemme ja velvollisuutemme. - Martti Ahtisaari 1999
    Karjala-keskustelu on oikeutemme ja velvollisuutemme. - Martti Ahtisaari 1999

IS esittelee Inkeri Hirvensalon ja Pekka Sutelan uutta kirjaa. Sen mukaan Suomi halusi sotien jälkeen rakentaa Saimaan kanavan takaisin, jotta saisi myös takaisin sen ja alkuperäisen rajan välisen osan Karjalaa. Kansalta hankkeen todellinen motiivi tuolloin pimitettiin ja keskustelua aiheesta vaiennettiin.

"Kun tämä ei toteutunut, kanava oli kuitenkin pakko rakentaa. Saimaan kanava kulkee Lappeenrannasta Viipuriin. Ensi kerran se rakennettiin jo 1800-luvun puolivälissä. Sotien välillä itsenäinen Suomi uusi kanavaa, mutta työ jäi kesken talvisodan alkaessa."

"Jatkosodassa alue vallattiin uudestaan, mutta menetettiin taas. Heti sodan päätyttyä alettiin neuvottelut liikenteen uudesta käynnistämisestä. Vanhan kanavan rakentaminen uudelleen ei asiantuntijoiden mukaan olisi ollut taloudellisesti perusteltua.

"Asia jäi vaivaamaan maalaisliiton nousevaa kykyä, entistä Viipurin läänin kansanedustajaa Urho Kekkosta... Kekkonen uskoi, että jopa Viipurin kaupunki voitaisiin saada tällä konstilla Suomen haltuun. Hän käytti tätä ajatusta hyväkseen pyrkiessään ja päästessään Suomen presidentiksi vuonna 1956." 

IS:n jutun lopussa mainitaan ehkä jotain olennaista kirjan Rahat pois bolševikeilta – Suomen kauppa Neuvostoliiton kanssa (Siltala) kirjoitusmotiiviin liittyen: "Hirvensalo ja Sutela arvioivat, että Kekkosen Karjala-strategia perustui oleelliseen väärinkäsitykseen Neuvostoliiton suhteen. He epäilevät, oliko suomalaisten neuvostotietämys ylipäätään sitä tasoa, mitä usein kehuttiin. Kirjassa kerrotaan tarina siitä, kuinka toinen idän tietäjänä pidetty poliitikko, pitkäaikainen ulkoministeri Ahti Karjalainen, sanoi 1960-luvun alussa amerikkalaiselle toimittajalle, että ”Neuvostoliitto oli aivan samanlainen kuin tsaarin Venäjä.” Hirvensalo ja Sutela arvelevat, että Karjalainen ”ei ilmiselvästi tuntenut kumpaakaan”." 
 - http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005110133.html?ref=rss 

- Onkohan niin, että kirjoittajat haluavat tällä arvovaltaisella vanhoja YYA-tietäjäkonkareita vähättelevällä arviollaan muistuttaa myös uudempien aikojen itäsuhdegurujamme siitä, että vaikka henkilösuhteiden ja virallisten liturgioiden tasolla ystävyyssiteet saataisiin kuinka 'lujiksi ja luottamuksellisiksi' tahansa, on turha kuvitella, että itänaapuriimme voisi milloinkaan luottaa niin paljoa, että sen ennustettavuuteen ja hyväntahtoisuuteen olisi oikeasti uskomista? Siis mitään ei voi koskaan laskea sen varaan, että olemalla mieliksi ja hyvää pataa ja lisäksi vilkuilematta liiaksi länteen voisimme saada Venäjältä joskus jotain olennaista vastavuoroista hyvää ainaisten uhkailujen ja painostuksen ja kauppariippuvuuden lisäksi. 

Aika kelvottomia olivat siis monessakin suhteessa YYA-kauden kulta-ajan vihityt Suuret johtajamme tosi asiassa idäntuntijoina. Mutta ei itänaapuriammekaan voi Hirvensalon ja Sutelan todistuksen mukaan pitää monessakaan mielessä mallikelpoisena. Ei ainakaan ihannenaapurina kenellekään, eikä sinisilmäisestä myöntyvyyslinjasta ja keskustelun hyssyttelystä voine koitua haluttua hyvää ja toivottua tulosta, puhuivat Suomi-Venäjä-seura ja kaikenmaailman väyryset-bäckmanit mitä tahansa. 

Empiiriset havainnot taitavat vahvistaa tuota asiantuntija-arvioita nykyajassakin muutoin kuin johtotason ym. jälkisuomettuneissa kannanotoissa. Vai mitä päättelisimme esimerkiksi tästä uutisesta, jonka mukaan valtiojohtoisessa mielipide-ilmaston muokkauspropagandassa on palattu pitkälti neuvostoaikaiseen suoraan valehteluun:  "Venäjällä leviää salaliittoteorioita Mainilan laukauksista, jotka aloittivat talvisodan -  Venäjänkielisestä internetistä löytyy lukuisia sivustoja, joilla erilaisten salaliittoteorioiden ja saivartelujen avulla pyritään luomaan mielikuvaa, että Mainilan laukausten ampuja oli kaikesta huolimatta Suomi." - http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005113077.html 

Ei siis mitään uutta itärintamalta. Keskustelua vaimentamalla ja yya-henkisellä suhdeliturgiahymistelyllä ei ole saavutettu mitään oleellista lisäarvoa. Viipurilaissyntyinen tasavallan presidentti ja sittemmin rauhannobelisti Martti Ahtisaari sitä vastoin totesi 1999, että Karjala-keskustelu on oikeutemme ja velvollisuutemme. Tämä linjaus on lähtökohtaisesti oikeampi: avoimuus ei tapa eikä nostata muureja. Esimerkiksi osoitteessa http://ProKarelia.net voimme tutustua uudenlaiseen naapuriystävyyden malliin, joka pohjautuu aidolle win - win -ajattelulle.

Suomi 100 -juhlavuoden 2017 teemaan liittyvä karttakampanja auttaa muistamaan ja muistuttamaan vastaitsenäistyneen Suomineidon alkuperäisistä luomumuodoista, ks. Suomineito täyttää pian 100 vuotta - olemmekohan valmiit?      


P.S.  Vai olisiko ehkä niin, että korostamalla tuota yksioikoista tulkintaa Saimaan kanavan rakentamismotiivina yritetään viestittää, että kerran on vakavasti yritetty ja petytty, joten Karjalan palautusasia muka pitäisi unohtaa ja kaikki toivo heittää? Kirjoittajathan kai ovat tietääksemme enemmän tai vähemmän venäjämyötäisiä vaikkeivätkään ihan -mielisiä... 

 

Lue myös:  Sauli Niinistö: Pakotteet Venäjästä kiinni. - Krim ja Karjala takaisin!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Yksi Kekkosen vaalimainosteemoista vuonna 1956 oli nimenomaan Karjalan palauttaminen. Iskulause kuului: Kekkonen palautti Suomelle Porkkalan - kohta kauniin Karjalankin.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Näinhän se oli, toistakymmentä vuotta sotien jälkeen. Kun kirjoitin tuonne blogiin, että "kansalta hankkeen todellinen motiivi tuolloin pimitettiin ja keskustelua aiheesta vaiennettiin" ajattelin aiempia vuosia. Vielä 40-luvulla ei asiaa näet noin suoraan kerrottu (vaikka kansa toki eli toivossa ja rukoili ääneenkin), eikä olisi kerrottu 50-luvullakaan ellei Kekkonen olisi saanut Kremliltä lupaa mainostaa tuolla katteettomalla lupauksellaan. Samatenhan UKK:lla oli lupa pelotella liioitellen Neuvostoliiton uhalla yhteisenä motiivina ja intressinä saada moskovanmies Urkki pressaksi, uudelleen ja uudelleen. Ja niin saimme. Muttemme Karjalaa ja Petsamoa ym. takaisin - vielä...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset