*

Retoriikan kyseenalaistuksia ulkoasiainSuomintaa totta, faktaa ja pravdaa punniten

Trumpin ja Putinin kuolema - suru-uutinen liian myöhään?

  • Olisiko hölöhuulisen donaldduck-törkimyksen lento hyvä "ampua alas" ennen aikojaan?
    Olisiko hölöhuulisen donaldduck-törkimyksen lento hyvä "ampua alas" ennen aikojaan?
  •  Tulisiko suuruudenhullun kaksipääkotkan lento "ampua alas" vielä kun ei ole niin liian myöhäistä?
    Tulisiko suuruudenhullun kaksipääkotkan lento "ampua alas" vielä kun ei ole niin liian myöhäistä?

Speculare necesse est. Niin tulevaisuuden kuin menneisyydenkin ennustaminen on tunnetusti vaikeaa ja melko hyödytöntä puuhaa. Jossittelu molempiin suuntiin taas sitäkin antoisampaa. - Entäpä jos lähes-presidentti Donald Trumpin merkkihuoltamaton ökyjetti hyytyisi kesken kampanjan viimeisellä lentoetapillaan ennen Valkoista taloa niin kohtalokkain seurauksin, että poliittista ruumista ei tarvitsisi taktikoida epäpyhillä liittoutumilla? Tätä on siis jo kysytty ihan julkisestikin. Arkaluontoinen kysymys, mutta ei uusi lajissaan.  Mm. Venäjällähän oltiin vähän samantapaisessa valintatilanteessa Putinin suhteen vuonna 1999.

Venäjällä tosin ei ollut valpasta demokratiakoneistoa tai mediaa tarjoamassa tenkkapoon tunnetta kansalle, eikä koneita asetetttu lentokieltoon. Ei tiedetty vaihtoehtoa tuntemattomalle KGB-pomolle, joka oli päättänyt hyvävelijoukkoineen nousta tsaariksi presidentin paikalle. Eilen presidentti Halonen vaikutti teeveessä hieman pettyneeltä Venäjän 'demokratiakehitykseen' ja sen kansainväliseen edistystoimenripeyteen etumerkkeineen. siis verrattuna Halosen virkakausien viralliseen optimismiin/lähentelyyn. Myös tiettyä kyynisyyttä saattoi nyt kuulla jälkifiksusti kryptisessä toteamuksessa, että on hyvä jakaa itänaapurimme kaksipäisen kotkan 'parempien päivien' arvoja mm. taloudellisessa mielessä. Niiden huonojen päivien arvoja kun meillä ei riitä mieltä jakaa meidän yksimielisessä päässämme.

Ilmeisesti nämä kyyhkyspuolet ovat meille niin tuottoisia, että niiden aikana kannattaa esittää likinäköistä kaksipääkotkan pimeämpää puolta kohtaan. Vaikka Itämeri olisikin vähän puhdistunut suomalaisten tuella ja rahoituksella, Itämerestä ei ole tullut rauhanmerta venäläistenkään avustuksella. Kuitenkin presidentti Putinia oli hänen ensimmäisellä Suomen-vierailullakin vastassa myös niitä, jotka vaativat Venäjälle toimivaa oikeusvaltiota ja kunnioitusta naapurimaiden kansoja ja rajoja ja sopimuksia kohtaan paitsi Tarton rauhasta muistuttaen, myös suorasanaisesti Kaukasuksen sotapolitiikkaan viitaten.

Voidaan vaan kysyä, miten asiat olisivat kehittyneet, jos Putinin sekurokratiamafiasuuntaus ja sapelinkalistelutaival olisivat saaneet alusta lähtien Suomen ja lännen jyrkän tuomion. Olisiko se voinut tulla edullisemmaksikin kuin nykyinen pakotepolitiikka vuosikymmentä liian myöhään aloitettuna Georgian ja Krimin/Itä-Ukrainan ym. geopolitiikkasiirtojen viisastuttamana? Toisaalta, jos Putin olisi vähän ennen Groznyin siviilipommitusten määräämistä joulukuussa 1999 kompastunut judomattoon ja taittanut niskansa, maailmalle olisi jäänyt myönteinen muisto tarmokkaasta pääministeristä, joka olisi saattanut uudistaa Venäjän nykyaikaiseksi sekä ulos että sisään päin ihmiskasvoiseksi puolisuurvallaksi, joka tulee toimeen omalla työllään ja luovuudellaan eikä vain alkuperäiskansoilta (mm. suom.ugr.) riistämänsä öljyn ja kaasun myynnillä.

Trump ei ole vielä päässyt näyttämään kynsiään ulkopolitiikassa. Sotahaukkadiktaattorin merkit olivat Putinin kohdalla nähtävissä jo presidenttiyden alussa selvemmin kuin vaikkapa Slobodan Milosovicin suurserbialainen radikalisoituminen oli ennen 1989 puhettaan. Emme tiedä, miten kaksi samanmoista populistimöykkäriä tulisivat toimeen keskenään, jos Trump tulee valituksi. Löytyykö yhteiselle uhoilutaipumukselle peräti Molotov-Ribbentrop-tasoinen virallinen liittolaissävel, ja kumpi osapuoli sen rikkoisi sitten, kun halutaan ottaa mittaa maailmanherruuden finaaleissa?  - Kuinkahan asiat olisivat muuten menneet vuonna 1939, jos Neville Chamberlain olisi julistanut päättäväisesti, että "rauha elinajaksemme on taattu vain, jos ihmiskunta onnistuu pikimmiten pääsemään eroon Hitleristä ja Stalinista henkilöinä!" Ja jos olisi onnistuttu, muistopuheet olisi pidetty ja todettu, että saivat jo väistyäkin.

Yleisesti hyväksytyn käytännön mukaisesti ei pidetä sopivana esittää julkisesti tyytyväisyyttä kenenkään ennenaikaisen kuoleman johdosta, olipa syy sairaus, tapaturma, oma valinta tai väkivalta. Hienotunteisuuskoodi voi joissain tapauksissa myös venyä. J.F. Kennedyn ja Olof Palmen murhien kyynistä saati ilakoivaa kommentointia pidettiin syystäkin mauttomana ja sairaalloisena. Muammar Ghaddafin ja Osama bin-Ladenin tappamisen tervehtiminen sekä ilolla että tyrmistyksellä on sitä vastoin hyväksytty useimpien maiden mediassa. Rikollisen ja tyrannin tappaminen ei tunnu yhtä tuomittavalta kuin vaikkapa journalistin ja 'demokraattisen' johtajan. Kun terroristipomo saa surmansa kranaatilla leikkiessään tai hiv-infektion seurauksena, voidaan ihan säällisestikin hymyillä vienosti.

Joskus historian saatossa on hyvinkin vastuullisiin tehtäviin ja valtaan valikoitunut ihmisiä, joiden ennenaikainen poismeno olisi saattanut koitua kymmenien, tuhansien tai miljoonienkin onneksi. Ongelmallista olisi alkaa teoriassakaan määrittää optimaalista poistumishetkeä maailmastapoistujan sekä myönteisen että kielteisen yhteisvaikutuksen suhteen, ja harvoin tätä näkökulmaa näkee neutraalisti analysoivissakaan muistokirjoituksissa. Tulevan roistotyranniuden/sodanaloittajan onnistuneen eliminoitumisen jälkeen ei oikein kukaan pääse viisastelemaan ainakaan todistettavasti oikeassa ollen, että se tapahtui 'just in time'.
 
Hitleriä ja Stalinia vastaan 1940-luvulla tehdyt attentaatit olisivat onnistuneenakin olleet sitä monessakin mielessä kuitenkin jo pahasti myöhässä. Pojannaskalina ei kukaan kai haluaisi kuolevan edes tulevia massojen murhaajia. Eikä ensimmäisen maailmansodan korpraaliakaan tai pappisseminaarista pankkirosvoksi siirtynyttä kapinallistoveriansa vielä, mutta diktaattorin virkaanastujaisissa olisi niille jo kernaastikin saanut ilmaantua vaikkapa kohtalokkaita flunssaoireita tai poloniumrokkoa muistuttavaa ihottumaa. Eri asia sitten, miten myönteisesti pesänjako- ja vallanperimyskuviot olisivat niissä oloissa järjestyneet.

Samoin kuin natsi-Saksassa ja Neuvostoliitossa, myös Amerikassa riittää törkypopulisteja joka lähtöön syrjäytyvien työnjatkajiksi, kun kannatuspohja on todennettu. Ja Venäjällä niin ikään putineita ja zhirinovskeja. Monistakaan maakuntasarjan yksi- tai kaksipäisen kotkan "suurmiehistä" jakomielineen ei valitettavasti saada juurikaan ennakkovaroituksia ennen kuin he pääsevät näyttämään närhen värkkinsä näytöslennoillaan.

Ei saada varoituksia muuallakaan. Ennen syntymäänsä traumatisoituneesta Breivikistäkin olisi meille ollut mieluisampaa kuulla vain pikku-uutinen, että jossain uusavuttoman kaupunkilaisfarmarin luomutilalla on säilytelty huolimattomasti dieseliä ja Yaran lannoitesäkkejä samassa tilassa, mutta onneksi tapaturmassa menehtyi vain yksin paikalla ollut nuori yrittäjä. Lähi-itäläisen rakennusliikeporhon pojasta olisi mieluummin saanut ilmestyä paikalliseen lehteen kovastikin paheksuva juttu, kuinka tämä oli syyskuun alussa 2001 tukehtunut riippumatossaan taatelinkiveen hekotellessaan länsilehden Muhamedia esittelevälle pilakuvalle. Malmöläinen Osama Krayem olisi kernaasti saanut päättää muun aktiiviuransa onnistuttuaan lupaavana kotoutujana alkaneessa jalkapalloilussa joko ammattilaisuuteen asti tai sitten pukkaamaan vahingossa ylähirttä riittävän monen vuoden petihoitoa vaatien sopivasti ennen Pariisiin ja Brysseliin syrjaytymistään. Mutta etukäteenhän näitä ei koskaan tiedä...


* * *

Saanen luvan jatkaa hieman epäkorrektia spekulointia. Jos oletetaan, että nykyisellään eli näillä mennen Donald Trump tosiaan on matkalla kohti varmaa voittoa, säästyisikö USA ja ihmiskunta paljoltakin pahalta jos Trump joutuisi yllättäen syystä tai toisesta sivuun/syrjäytetyksi? Säästyttäisiinkö ehkä myös joltain hyvältä?  Entä jos Putinille 'tapahtuisi jotain'? Olisiko parempi että edes jommallekummalle kuin ei kummallekaan, vai että molemmille? Miten 'yhteinen' etu tässä voisi olla kyseessä ihmiskunnalla ja toisaalta USA:lla ja toisaalta Venäjällä, entä tarkastelua kummankin 'liittolaisilla' laajennettuna?
 
Onhan sekin otettava huomioon, että molemmilla tyypeillä on myös yhteisiä vihollisia, joista ehkä merkittävimmät ovat meidän kaikkien 'vihollisia' myös. Eli jos nämä herrat valitettavasti poistuisivat vallasta/joukostamme, olisi heidän korvaajiensa oltava paitsi täysijärkisiä eli ei-putinisteja/ei-trumpetisteja, myös päättäväisiä väkivaltaisen islamismin vastustajia. (Ja Venäjän tulevan johdon olisi aika Krimin lisäksi palauttaa myös Tarton rauhan rajat.)

Putin on jo karvansa näyttänyt, eikä siinä juurikaan hyvää ole ollut kapisuuden alkaessa paljastua hiljalleen jopa Tarja Haloselle. Putinin iässä ilmenevä ratkaiseva sydänkohtaus herättäisi maailmalla muodollisia pahoitteluja ja hiljaisia helpotuksen huokauksia optimistisine mutta myös pelonsekaisine tulevaisuudenodotuksineen. Trumpia voisivat ehkä hyvinkin monet jäädä aidosti kaipaamaan lähipiirin ja äänestäjien lisäksi myös niissä hänen mittavan liikemiesuransa verkostoissa, joissa ei ole koettu kielteistä kohtelua. Putinillakin on kavereita perheensä ja hänen rikastuttamiensa ohella ainakin judokapiireissä ja salaisessa poliisissa ja ns. alamaailmassa jne.  Ja jätkillä saattaa olla myös kansainvälisiä yhteisiäkin läheiskontakteja vaikkapa Panamassa.

- Niin että ei nyt sentään ainakaan etukäteen mennä hirveästi hykertelemään, vaikka niin kävisikin että otsikossa mainittujen herrojen poliittinen veivi potentiaalisesti heittyisi ennen aikojaan tai merkittävä tukiryhmä toteaisi yllättäen sisäpiirisuosion romahtaneen kansanviholliskategoriaan! Plussansa ne on miinuksillakin, ja seuraajat voivat olla vielä kahta kauheampia (noh, Putinin tapauksessa ehkä max. puolitoistakertaisia). Siinä missä itänaapurimme elää skitsofreenisten wanna-be-suurvaltahuurujensa viipyilevää retroeuforiaa, saattaa Uncle Samin ideoiden sulatusuunissa vallita niin vahvasti muhinut sosiaalinen tilaus ökypopulistiselle pressaehdokkaalle, että joku samantapainen hölöhuulinen Unca Donald voisi hyvinkin joka tapauksessa valikoitua kaakattamaan yhtä syviä tai pahempiakin totuuksiaan. Sitä paitsi sataprosenttista liet'sontaa ei aina lennä kummankaan tuutista.

 

Lue myös:
Nimekäs raportti: Näin Vladimir Putinin hallinto päättyy
ISIS+Putinin imperialismi, Saddamin ja Neuvostoliiton yhteiskosto romahduksista
Suomineito täyttää pian 100 vuotta - olemmekohan valmiit?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Eturivin blogistimme tuolla näyttää puoltavan Nobelin rauhanpalkinnon myöntämistä taatusti puhtain motiivein toimineelle ja korruptiotestit läpäisseelle Vladimir Putinille. Mutta entäpä jos kalman koura korjaa tasapuolisesti sekä Putinin että Trumpin ennen kuin kumpikaan ehtii pokkaamaan panamalaisdopingilla sen minkä Ahtisaari ansaitsi rehdisti työllään? http://jukkanieminen11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21...

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Ei yksin Ukrainan sota ole Putinin Venäjän saamia "mustia sulkia" heidän hattuunsa, vaan myös heidän ja Kiinan vastustus puuttumiselle al-Assadin verilöylyihin heti kahinoiden alkuvaiheessa. He olivat molemmat vastaan YK:n äänestyksessä omien intressiensä takia.

YK:n pitäisikin muuttaa sääntöjään niin, ettei nämä vastarannan-kiisket pääse aina niskanpäälle. Kuinkahan monta miljoonaa ihmistä olisikaan pystytty pelastamaan, jos al-Assad olisi heti kärkeen erotettu virastaan ja päästy sopimaan rauhallisesta yhteiselosta rähinöivien osapuolten kesken. Se jää tietysti arvoitukseksi, mutta syyttävät sormet osoittavat kuitenkin vahvasti heidän suuntaansa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset