Retoriikan kyseenalaistuksia ulkoasiainSuomintaa totta, faktaa ja pravdaa punniten

Talvisodan jälkeisessä karttapäivityksessä Hanko ja Viipuri jäivät Suomelle

  • Koulukartta vuodelta 1940 talvisodan jälkeisillä rajoilla - kuva sivulta Karttoja 1921-42
    Koulukartta vuodelta 1940 talvisodan jälkeisillä rajoilla - kuva sivulta Karttoja 1921-42

13.3.1940  loppuneen talvisodan rauhansopimuksen uusi aluejako näkyi jo saman vuoden koulukarttapainoksessa Viipurin läänin, Hankoniemen ja itäisen Sallan erottamisena rajaviivoin muusta Suomineidosta. Karttatekniset merkintäkäytännöt herättävät nykymaallikossa myös hämmennystä. Palaan niihin lopussa linkittäen rajansiirtojen tilannesuhteellisuuden koodisymboliikkapähkäilyyn.

Voidaan myös kysyä, olisivatko nykyajan aluemenetyksistä kärsineet maat/valtiot valmiit noin nopeaan tosiasioiden eli de facto vieraan vallan tekemän laittoman sotilaallisen miehityksen ja anschluss-haltuunoton tunnustamiseen ns. mukisematta. Siis, vaikka Valvontakomissiokaan ei vielä tuolloin ollut käskyttämässä?

Kynä otettiin kauniiseen käteen tolkun ammattimaisin ottein. Näin, vaikka 76 vuotta sitten kartan piirtäminen ja myös korjailu/retusointi olivat vielä huomattavasti vaivalloisempaa leikkaa/liimaa-puuhaa kuin fotosoppailu nykyisin teini-ikäisille virtuaalimaailmojen koodaajille. Toki tuon ajan rajojarikkovat pienet punaiset miehetkään eivät onnistuneet raivoisista yrityksistä huolimatta valtaamaan Viipuria eivätkä Hankoa tai Sallaakaan ennen kuin sota oli jo ohi ja käytettävissä hybridigeopoliittista pakotearsenaalia. Sen yhdennentoista maahantunkeutujan ilmaantumisen myötä parantuneen neuvotteluaseman ja edelleen jatkuneen Molotov - Ribbentrop -sopimuksen salaisen lisäturvatakuu-option avulla Stalin saneli 400.000 kansalaisemme kotiseudun osaksi suurta ja mahtavaa neuvostomaata.

Hyväksyivätkö tosiaan vaikkapa Georgia loppuvuodesta 2008 tai Ukraina vuoden 2014 kuluessa kohtalonsa samaan tapaan myös kartanpiirtämisnäkymien suhteen? Evakkoja sielläkin on kulkenut eri suuntiin enemmän tai vähemmän katkerina, mutta onko kartanpiirtäjien korjausurakoista kuultu muuten kuin ylikansallisen Googlen Krim-linjauksia kauhistellen? Muistelen, ettei uusista virallisista karttajulkaisuista ole uutisoitu, eli eivät ne siellä ehkä hyväksy rajojensiirtoa. Ei ole taidettu hyväksyä virallisesti kansainvälisessä yhteisössäkään lukuunottamatta paria Putinin mielistelijävaltiota. Stalinhan muuten hänkin oli hyökännyt 1939 ilman sodanjulistusta ja uhriaan syyllistäen, Hitlerin liittosopimukseen perustuen. Itänaapuri erotettiin siksi Kansainliitostakin, eikä Terijoen (nyk. "Zelenogorsk") hallitusta kelpuutettu sinne ensinkään enempää kuin Donetskin Kansantasavaltaa YK:hon.

Ajallisesti Etelä-Ossetiaa ja Krimiä parempia vertauskohtia olisivat tässä ehkä Japanin Kuriilien ja Saksan Königsbergin (nyk. "Kaliningrad") menetys Neuvostoliitolle 1945. Ajallisesti, mutta muuten huonompia. Japani ja Saksa kun olivat itse sodanaloittaja-imperialistivaltoina samalla tavalla kuin Neuvostoliittokin itse vastuussa sotaanjoutumisestaan seuraamuksineen. Niillä oli koko ajan useampia muitakin optioita kuin pienillä 'täivaltioilla' kuten Viro, Tanska, Norja ja Suomi. Ensin mainitut valitsivat luovuttamisen sopimusteitse (vrt. Jo Nesbøn Miehitetty) kun taas joukkoahdisteltu Suomineito puolueettomana ja liittoutumattomana päätti turvautua itsenäiseen puolustautumiseen.

Mutta, otsikon ytimeen palataksemme: Mitä arvelette sen tosiseikan merkitsevän, että talvisodan jälkeen julkaistussa koulukartassa on venäläisten miehittämät alueet erotettu muusta Suomineidosta valtakunnanrajaa hennommalla viivoitusmerkinnällä? Siis Viipurin läänin, Hankoniemen ja itäisen Sallan alueet samoin kuin kartalle vain vaivoin mahtumaan saatu Petsamon pohjoisin kärki Kalastajasaarentokin esitettiin edelleen ikään kuin Suomen osina.
 
Rajaviivat niiden ja muun Suomen välillä ovat kyllä selvästi näkyvät, mutta silminnähden ohuempina jotenkin läänijakoon tms. maansisäiseen  merkitykseen viittaavat. Nuo alueethan oli rauhansopimuksen mukaisesti luovutettu naapurimaalle. Hankoniemi tosin oli "vain" annettu vuokralle sotilastukikohtakäyttöön. Se puoltaisi ehkä ohuempaa rajaviivaa. Sielläkin kyllä hallintaoikeuden siirto miehittäjille toisaalta oli käytännössä yhtä ilmeinen ja selvä kuin Karjalassamme, missä ihmisten kodit ja julkiset laitokset omittiin surutta ja täysin maahantunkeutujien mielivaltaiseen neuvostokäyttöön eikä kelpo vuokralaisten tapaan ja velvoittein hoidettaviksi.

Ajateltiinkohan muissakin piireissä kuin Karjalan ja Hangon ja Sallan pakolaisten katkerissa mielissä, ettei tilanne ehkä/toivottavasti jää pysyväksi? Stalin ainakin ajatteli niin, koska hänen osuutensa Molotov - Ribbentrop- sopimuksen velvoittavimmasta klausuulista oli jäänyt Suomen kohdalla pahasti puolitiehen sovitusta. Hänellehän kuului puolet Puolasta ja Baltian maat ja Suomi kokonaisuudessaan. Miksi Suomen koulukartan 1940 perusteella Hankoniemen vuokra-alue mitä ilmeisimmin luettiin samaan kategoriaan kokonaan luovutettujen alueiden kanssa?

Olikohan jotain päätelty senkin pohjalta, että Viron kaikessa ystävyydessä Neuvostoliitolle 1940 luovuttamat rauhaa tuovat tukikohdat eivät tosielämässä kauankaan olleet tarkasti Puna-armeijan valtaa rajaavia alueita, vaan nopeasti koko maahan laajentavia? Joka tapauksessa niin Hangon vuokralaiset kuin Viipurin läänimmekin miehitysväki valmistautuivat jo täyttä päätä tulevaan uuteen hyökkäykseen. Suomineito olikin laillisessa sotatilassa yhtäjaksoisesti 1939-47.

Voisimmeko ehkä nähdä koulukartan 1940 rajaviivasymboliikassa jotain loogista yhteyttä siihenkin, että vuoden 1942 kartassa nuo jonkin verran ohuemmat/hennommat viivat ovat jo hieman erilaiset: Neuvostoliiton 1940 miehittämät, vuonna 1941 takaisin vapautetut alueet on erotettu muusta Suomineidosta entistä hennommin, läpikuultavaksi häivytetyllä rajaviivalla -  ks. suuriresoluutioisina kuvatiedostoina sivulla Karttoja 1921-42  


Lue myös:

Suomineito täyttää pian 100 vuotta - olemmekohan valmiit?

Helsingin Sanomat provosoi Venäjää 13.3. talvisodan vuosipäivänä! (huom! sark.&sat.var.!;)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän gustavadolphus kuva
Vesa Leinonen

Hyvän asian olet Veikko Savolainen ottanut esille.

Asia mihin pitää rakentaa lisää sisältöä sillä tavalla että ihmisillä Suomessa on oikeata tietoa mille rakentaa uskoa. Ilman oikeata tietoa ei voi olla uskoa.

On hyvin tiedossa millä keinoin ihmisistä on kolautettu usko pois. Ensiksi kova kolaus ihmisille, ja sitten sen perään nopeasti väärän tiedon syöttö, saada ihmiset kolauksen kautta menettämään uskon totuuteen.

Sama Ukrainan Krimillä, alamaan tasolla toimintaa, salainen suunnitelma toteutus, alueen miehitys, sitten törkeän röyhkeä ilmestys, ja kova henkinen kolaus Ukrainan Valtiolle.

Sitten alkaa väärän tiedon syöttö, "te fasistit, te väkivaltaiset natsist, te sitä ja te tätä".

Sitten henkisessä umpiossa paikalle pumpataan punaista fasistin henkeä. Mutta kuin ihmiset yleensä kun heistä ensiksi lyödään usko pois, niin sitten heitä on helppo manipuloida ja syöttää väärää tietoa, ja saada heidät uskomaan vaikkapa järjestetyn rikollisuuden valheisiin.

Onko maailmalla todella olemassa totuutta ihmisoikeuksista?

Vain onko ihmiset kun ajopuut vesillä meriroistojen ympäröimänä?

Totuuden Komissio.

"Konfliktin jälkimainingissa ja vihamielinen tukahduttaminen, yhteiskunnat ovat usein kasvokkain tosiasioille että se lopullinen kohtalo monille uhreille pysyy edelleen tietämättä ja että olosuhteet niiden katoamisesta ja kärsimykset ovat usein vain rikoksen tekijän tiedossa, jotka ovat usein haluttomia paljastaa totuuden.

Näissä yhteiskunnissa, on totuuden etsiviä aloitteita jolla voi olla vahva rooli dokumentoinnissa ja tunnustaa ihmisoikeusloukkaukset, ja vahvistetaan uhrien ja heidän perheidensä oikeus tietää totuuden.

Ne ketkä etsivät totuutta laajalle levinneet väärinkäytökset tai rikokset massa julmuuksista kohdata erityisiä haasteita. Sortohallituksia tarkoituksella haluavat kirjoittaa historiaa uudestaan ja kieltävät julmuudet, yritys oikeuttamiseksi itsensä ja välttää rikosoikeudelliseen vastuuseen vakavista rikoksista.

Maissa, kuten Argentiinassa ja Chilessä, sotilasdiktatuurit yrittivät vaientaa ja hallita poliittinen oppositio kautta rikos toimen käytäntöjen, jotka ovat salaisesti piilossa. Yksilöitä on napattu kaduilta, vedetty vuoteistaan keskellä yötä, tai vedetty pois protesti joukosta. Monia niitä ei koskaan ole nähnyt tai kuultu uudelleen.

Kansainvälinen oikeus tunnustetaan selvästi uhrien ja eloonjääneiden tietää totuus olosuhteista vakavista ihmisoikeusloukkauksista ja kuka oli vastuussa".

https://www.ictj.org/in-search-of-truth/

Suomen totuuden Komission?

Mikä voisi olla lähtökohta Suomen totuuden Komissiolle?

"Ihmisoikeudet ovat moraalisia periaatteita tai normit, jotka kuvaavat tietyt standardit ihmisten käyttäytymiseen, ja säännöllisesti suojataan lailliset oikeudet kunnallisissa ja kansainvälisessä oikeudessa".

"Ne yleisesti ymmärretään olevan luovuttamattomia perusoikeuksia,

"johon henkilöllä on luonnostaan oikeus yksinkertaisesti sen takia koska hän tai hän on ihminen,

"ja jotka ovat" luonnostaan kaikille ihmisille " riippumatta niiden kansakunnasta, sijainti, kielen, uskonnon, etnisen alkuperän tai muun tilan.

Ne ovat käytössä kaikkialla ja joka kerta siinä mielessä että ne ovat yleiset, ja ne ovat tasa-arvoisen siinä mielessä ne ovat on sama kaikille.

Ne vaativat empatiaa ja oikeusvaltioperiaatetta ja määrätä velvollisuus henkilöistä kunnioittaa toisten ihmisoikeuksia.

Niitä ei pidä ottaa pois, paitsi seurauksena prosessin johtuen, joka perustuu erityiseen olosuhteeseen; esimerkiksi ihmisoikeudet voivat sisältää olla vapaana laitonta vangitsemista, kidutus ja teloitus".

https://en.wikipedia.org/wiki/Human_rights

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset