*

Retoriikan kyseenalaistuksia ulkoasiainSuomintaa totta, faktaa ja pravdaa punniten

Putinin-jälkeinen Venäjä nyt

Nyt on korkea aika ottaa kiihkottomaan jäsentyneeseen tarkasteluun tämä jossain lähitulevaisuudessa väistämättä akuutiksi käyvä monisäikeinen kysymys. Siis muutoinkin kuin strategialaitosten ja tiedustelupalveluiden simulaatiopeleissä ja liike-elämän todennäköisyyslaskelmissa hypoteesikonstellaatioineen.

Miten suhtaudumme kohta taas kerran eri tavoin uudenlaisena näyttäytyvään itänaapuriimme ihmisinä, kansalaisina, Suomena, EU:na ja ihmiskuntana? Miten kehitys vie Venäjään Putinin jälkeen? Mihin asioihin meidän on missäkin tulevassa tilanteessa ehkä hyväksi/mahdollista/pakko ottaa kantaa. Asiaa on hyvä miettiä varautuenkin ajoissa, ettei se tule eteen äkkiyllättäen.

Ulkosuhde- ja turvallisuusvastaavien vaihtoehtoisista skenaarioista ja potentiaalisten kehityskulkujen ennakoinneista saamme luonnollisesti vain äärimmäisen vähän aitoa tietoa. Kaikkia ei maallikko ymmärräkään. Varasuunnitelmien A, B...Ö detaljisisällöt voivat lisäksi vuotaessaan muuttaa asetelmiakin entistä heikommiksi tai herättää yleisössä levottomuutta ja salaliittoteorioita.

Annetaan ymmärtää, että kaikki jatkuu ennallaan kunnes Putin eläköityy. Muistamme hämärästi, miten usein itänaapurin johto on eläköitynyt normaalisti, saati luopunut länsimaisittain normaalisti vaalien tai tekstariskandaalin kautta. Vain yksi suomalainen tutkija sanoi heinäkuussa, ettei Putinin valta ja kannatus ole ikuista. Rehellisyyspuuska. Mutta silti teeskentelemme kuin se olisi.

Kuitenkin meidät suomalaisetkin sitoutetaan (liki kaikkien muiden kansojen lailla kai venäläisiä ja pohjoiskorealaisia lukuunottamatta) hyvinkin kattavaan kansainvälisen yhteisön  määrätietoisesti järeytyvään pakoterintamaan yhteistä vihollista ja häirikkövallankäyttäjää vastaan. Käytännössä se monien ennusmerkkien mukaan toimii yleisesti uskottua paremmin. Onnistuessaan hanke tarkoittaa lähtölaskentaa ja hyvästijättöä ei vain Putinin linjalle ja politiikalle, vaan myös Putinin hallinnolle  -  ehkä piankin.

Oikeasti Venäjä ei voi käytännössä olla sisäänpäinkääntynyt omavarainen saariplaneetta eikä euraasialaisten mausoleumikulttuurien jäsenmaana voisi olla se johtava, mitä se pitää siihen tähtäävän hankkeen edellytyksenä. Kiina johtaisi ja Pohjois-Korea olisi viiteryhmän kasvot maailman silmissä.

Antoi Putin sitten periksi lyhyen tai pitkän viivytystaistelun jälkeen, meidän on hyvä saada jo nyt pohtia asian mukanaantuomia kansallisia ja kv. näkymiä. Oligarkkien reaktiot pakotteisiin sekä vähättelevä ylenkatse ja nurkkaanajetun kiilusilmäinen uhosävy paljastavat, että rosvopäällikön akilleenkantapää todella on hänen sydämessään lompakossa. Siis kuvaannollisesti, ja pankkijärjestelmän ja sijoitusyhteistyökuvioiden hankaloituessa ehkä monen kohdalla käteisenä käytännössäkin, esimerkiksi matkalaukussa tiellä piiloon ulkomaille.

Tähdätään pakotteilla tarkkaan ottaen mihin tahansa, on suuri todennäköisyys (tai jopa peitelty päätavoite), että Putin joutuu väistymään tavalla tai toisella. Tämä riskimomentteineen on tunnustettava kiertelemättä. Muussa tapauksessa leikkisimme ihan liian kallista ja vaarallista leikkiä. Kyse on vauhkoontuneen ja vaarallisen karhun jahdista ja vähintään rauhaanpakottamisesta nukutuspiikein, vaikka termistö sen ympärillä kuulostaisikin viattomalta vertaiskeskusteluun motivoinnilta kukkahattukielikuvineen.

Kun tällaista tehdään, on tiedettävä mitä tekee. Tulee mieleen rakennemuutos, joka on tehtävä hallitusti. Yritetään minimoida ylimääräinen kiehunta. Eturivin tutkijoidemme viimeaikaiset ulostulot varoittavat Venäjän arvokkuuden ja tasa-arvoisen neuvotteluaseman vähättelystä ja tarjoavat lääkkeeksi kauniita ymmärryseleitä ja sielunhoitoa sen säästämiseksi kasvojenmenetyksen tuskalta. Joku pelkää jopa että Venäjää ajetaan angstissaan aseenkäyttöön koulukiusattujen tapaan. Nämä varaumat kielivät kenties myös viimeisten kärsivällisyysreservien olevan käsillä.

Pidän hyvin pienenä sitä mahdollisuutta, että Putinin vastuu esimerkiksi oletetuista rikoksista separatistien tukemisessa onnistuttaisiin uskottavasti vierittämään vaikkapa Viktor Janukovitshin harteille edes yhteistyössä EU:n/Etyjin/USA:n diplomatian kanssa. Valtion kassan kavaltaneet ex-presidentit ovat toki ennenkin rahoittaneet yksityisarmeijoita, mutta hän ei asu Venäjän puolella rajaa kenenkään mielestä millään tavoin oikeasti omillaan. Matkustajakoneen alasampuminen on joka tapauksessa separatistien taustatukijan ja sisällissodan mahdollistajan harteilla, oli tekninen syyllinen laukauksiin kuka tahansa.

Toisaalta, KGB-johtaja Putinin rikoksista viime aikoina ja vuosina esiin nousseet eivät luultavastikaan ole edes raskaimmat. Käsisydämelle: hyvähän hänestä on päästä eroon ylipäätään. Emme kaipaa Euroopassa edes Lukashenkan tasoisia diktaattoreita, Milosevicin muistaen.

Mitäs jos siis lakattaisiin teeskentelemästä vain money talks -perusteella Putinin ystävää kun ei kerran olla. Tuskin kukaan jotain periaateänkyrää lukuunottamatta haluaa myöskään sitoutua häneen tai Putinin - Duginin linjaan samalla tavalla kuin jotkut yrittivät 90-luvulla ryhmittyä jälki-yya-henkisesti Janajevin juntan ympärille.

Ollaan siis vakavissamme: vuoden - kahden päästä tai jo puolenkin Putin on oletettavasti väistynyt nykyisestä vallastaan. Jos hän ei taivu, kaatavat oligarkit hänet kuin Caesarin brutuksenpuukollaan tai turhautuva keskiluokka uudelleenlöytyvää nälkävyötä kauniiseen käteen sovitellessaan. Näin jotenkin meidän on kai uskottavakin, jos kerran uskomme, että pakotteet ovat hyväksyttävä kuluerä niistä kärsiville yrittäjille ja veronmaksajille ja poliittinen uhraus maallemme. Jos kiristämme vyötä arvojemme puolesta, sille on oltava hyvät perustelut ja tavoitteella realistiset toteumismahdollisuudet kohtuuajassa.

Seuraavassa vaiheessa sitten Venäjä voi joutua nykyistä mieluisamman tai vastenmielisemmänkin johdon alaisuuteen. Tai hajoaa ehkä paikallisten valtakeskusten/joukkioiden epämääräiseen kontrolliin/kaaokseen. Tärkeintä tottakai olisi, ettei jouduta sisällissotaan, ei ainakaan uloseskaloituvaan. Balkan on oikeasti mielet vakavoittava vertauskohta, josta Krimin ja Ukrainan erilaisten aate/asejoukkioiden surullisen pateettiset sloganit ja viittaukset toisen maailmansodan kansallisuus- ja ideologiajakoihin valitettavasti muistuttavat.

Tämä asettaa erityisen huomion sille tavalle, jolla suhtaudumme Venäjän kaikenkattavan massiivisen valtiopropagandan tuottamisen kehittymiseen ja siihen ennaltavaikuttamiseen. Oranssi vallankumous ei valitettavasti ole kovin potentiaalinen kehityskulku. Vastuullisten piirien velvollisuus on tässä tilanteessa mahdollisuuksiensa mukaan yrittää puuttua rauhanomaisesti Venäjän sisäisiin asioihin venäläisten ja vähemmistökansallisuuksien vapaan tiedonsaannin ja kansalaisoikeuksien parantamiseksi. Yhteistyö varsinkin laillisten NGO-piirien kanssa voi muodostua hyvinkin keskeiseksi, Venäjää ei jätetä!

Yritys- ja finanssimaailma on paljolti jo tunnistanut tilanteen tosiasiat ja hakee Venäjää korvaavia suuntia jo ruplan ja sijoitusilmaston pidempään kestäneen alavireen vuoksi. Sille on periaatteessa ollut luontevan helppoa muutella strategioitaan ja taktista kurssiaan valtioiden konkurssikehityksissäkin. Asian dramaattisuutta on väärin liioitella poliittisin motiivein. Pragmaattisuutta ja kiihkottomuutta pikemminkin tarvitaan kuin rahastonhoitajien markkinamanipulaatioita.

Ymmärrän, että vähäistäkään paniikkia ei haluta lietsoa, eikä itänaapurimme johtajanpaikkoja ja lakipykämuutoksia ole syytä  arpoa julkisesti ennen Putinin lähtöä. Mutta kansalaisilla on oikeus ja joskus velvollisuuskin spekuloida. Se purkaa pahimpia paineitakin toivottavasti myös terapeuttisessa mielessä ääriaineksia hilliten. Vapaat länsimaisittain hyväksyttävät demokraattiset vaalit tulisivat olla henkilövalintojen perustana, mikä edellyttää tiedonvälityksen täysremonttia.  Suomen venäläinen yhteisökin voi varmasti tarjota arvokkaita kontribuutioita kansalaisyhteiskunnan ylösajossa.

Olisi väärin ja älyllisesti epärehellistä verrata Putinia demokratisoinnin ja vapauden vastustajana loppuaikojensa periksiantamattomaan Hitleriin bunkkerissaan. Niin myöskin loppuaikojensa keskustelevaan Gorbatshoviin. Oikeaanosuvampi vertauskohta olisi ehkä loppuaikojensa Milosevic, eli jotain siltä väliltä. Häijy ja epäluotettava neuvottelukumppani yhtä kaikki.

Jugoslavian hajoamissotien kaltainen kehityslinja on estettävä Venäjän federaatiossa kaikin keinoin. Mahdolliset autonomiapyrkimykset ja itsenäistymiskehitykset alueilla tulee käsitellä sivistyneellä tavalla siinä missä Krimin miehitys ja laittomat kansantasavallat alkajaisiksi puretaan hyvässä järjestyksessä.

Niiden, joilla on suhteita Venäjän valtakoneiston osasiin, viranomaisiin, instansseihin, yksittäisiin silovikeihin, oligarkkeihin, valtiollisiin ja aitoihin kansalaisjärjestöihin, bisnes- ja kulttuuriväkeen, tehkööt parhansa jotta viesti tulisi ymmärretyksi: vallanvaihdos voisi olla mielellään lyhyt ja kaikille kivuton niin että Venäjästä tulisi mahdollisimman normaali maa, jonka kanssa suhteet/bisnes voivat realisesti nopeasti normalisoitua aikuisten oikeasti.

Ja jossain vaiheessa Venäjän pitäisi alkaa tulla toimeen muutenkin kuin vain myymällä vähemmistökansojen (mm. suomensukuisten) mailta pumpattuja raaka-aineita. Hyvä naapuruus edellyttää lopulta myös sitä, että Venäjä kohtuuajassa järjestää edellytykset ja esittää näkökohtia pohjaksi neuvotteluille Neuvostoliiton 1939 - 47 hyökkäysssodalla ja stalinistisin painostustoimin miehittämien ja haltuunottamien itsenäisen Suomen alkuperäisten alueiden sekä niiden pakolaisten yksityisomaisuuden palauttamiseksi.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Kim Niemi

"Onnistuessaan hanke tarkoittaa lähtölaskentaa ja hyvästijättöä ei vain Putinin linjalle ja politiikalle, vaan myös Putinin hallinnolle - ehkä piankin."

Juuri em. kohtaa ajatuksesi kulkevat täysin eri suuntaan kuin lähes kaikki ammatikseen tilannetta seuraavat uskovat. Putinin politiikan hyväksyy n. 80-90% venäläisistä. Putin voi sekä historian että suosion valossa kaataa ainoastaan Venäjällä nähtyyn heikkouteen tai epäonnistumiseen. Tällöin hänet korvaisi entistä jyrkempi nationalisti, ei liberaali.

Lännen ja erityisesti Euroopan tulee olla todella varovainen mitä nyt toivoo ja tekee. Jos Putin ajetaan vielä pahemmin nurkkaan, niin hän hyökkää varmasti. Hänellä ei ole vaihtoehtoja, ellei niitä hänelle anneta.

Markku Laaksonen

"Juuri em. kohtaa ajatuksesi kulkevat täysin eri suuntaan kuin lähes kaikki ammatikseen tilannetta seuraavat uskovat. Putinin politiikan hyväksyy n. 80-90% venäläisistä"

Yleinen näkemys, Kannattajat eivät suinkaan ole ammattilaisia vaan kadun kansaa. Heidän kannatus on luotu medialla, lähinnä tv:llä, mikään ei estä uuden idolin luomista samoin menetelmin Venäjällä.

Käyttäjän KirillRinne kuva
Kirill Rinne

No onpas kiihkottoman jäsentynyt tarkastelu. Voin lyödä kanssasi huntista vetoa, ettei se Putin todellakaan väisty puolessa vuodessa, niinkuin väität. Et taida olla kovin hyvä Venäjän tuntija, jos tuollaista kirjoitat. Putinin käytössä on koko Venäjän propagandakalusto, hänen toimillaan on kansan täysi tuki ja suosio korkeammalla, kuin koskaan. Ja mitä enemmän Venäjää yritetään painostaa, sitä enemmän se eristäytyy ja sitä vahvemmin kansa siirtyy tukemaan häntä.

Huomattavasti järkevämpää olisi Suomen etu huomioon ottaen säilyttää hyvät suhteet naapuriin ja käyttää hyväksi niitä mahdollisuuksia, mitä Venäjällä on tarjota. Vastakkainasettelu- ja painostuspolitiikka ei Putiniin tehoa samalla tavalla, kuin maansa myyneesen Gorbaan tai juoppolalli Jeltsiniin. Putin on kova ydinasevallan johtaja, joka on toimillaan osoittanut kykynsä toimia tehokkaasti hätätilanteessa ja onnistuu kerta toisensa jälkeen yllättämään jenkit, kun toimii täysin CIA:n analyytikkojen ennusteiden vastaisesti. Georgia on hyvä esimerkki - ensin jenkit yllytti Ssakasviliä hyökkäämään, kun oli ihan varmoja, ettei Putin tee mitään, mutta kun Venäjän armeija murskasi gruusialaiset rauhanturvaajien ja siviilien murhaajat, niin johan alkoi kauhea propaganda lännessä siitä, että Venäjä mukamas hyökkäsi Georgiaan. Näin jälkeenpäin katsottuna Venäjä toimi ihan oikein. Sama juttu Krimin kansa. Jenkeillä oli jo sotalaivasto valmiina asettumaan Sevastopoliin Mustalla merellä, mutta Putin sotki taas kerran kaikkien kortit ja osoitti CIA:n pätemättömyyden. Hän vain puolusti oman maansa etuja ja teki sen ilman ensimmäistäkään laukausta, toisin kuin Ukrainassa vallan kaapanneet sapelnkalistelijat, jotka Maidanin aikoihin kävi päivättäin saamassa ohjeistusta USA:n lähetystöstä.

Kirjoituksestasi paistaa läpi vihamielisyys Venäjää kohtaan ja huomaan, mien kivaa olisi mielestäsi päästä nöyryyttämään Venäjää, mutta toistaiseksi on nöyryyttämistä yrittäneet itse astunut kerta toisensa jälkeen "liukumiinaan". Kannattaisi tosiaan hieman tutustua tarkemmin ja monipuolisemmin tilanteeseen. Muuten kirjoituksesta tulee liian yksipuolinen ja se jää torsoksi, kun profeettamaset hatusta vedetyt ennustukset eivät toteudukaan.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"...profeettamaset hatusta vedetyt ennustukset eivät toteudukaan."

Harvoin sellaiset toteutuvat, tietty. Nämä minun skenaariot/visiot eivät ole ihan vain hatusta vedettyjä, niinkuin nyt neljän kuukauden jälkeen on nähty. Yhtä paljon tai enemmänkin niihin voi uskoakin kuin vaikka UKK:n silinteristävedetyn muistopuheen ajanhampaankestävyyteen Stalinin kuoltua: Suomi on menettänyt suuren ystävän...

Venäjä on taloudellisesti toisenlaisissa euforioissa kuin ennen ruplan ja öljyn hinnan romahduksen jatkumista tähän asti - kiitos pakotteiden, cnacu60 sanoo hiljaa mielessään ääneen Rodinaa ja Derzhavaa huutava venäläiskuluttajakin, joka toivoo salaa pakotteiden pikaista loppumista Putinin jälkeen.

TILANNEKATSAUS 4 kk blogin kirjoittamisen jälkeen:
Kauppalehti 1.12.2014:
"Vladimir Putinin tarina hannuhanhena näyttäisi siis päättyneen, ja presidentti on maalannut itsensä nurkkaan."
- http://www.kauppalehti.fi/etusivu/kun+kaikki+menee...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"Venäjä umpikujassa ja sen ikioman Milosevicin kunniaton viivytystaistelu torjuntahäviön partaalla" julistaa media alkuvuodesta 2015... Tuollaista skenaariota väläyttelin jo tässä 5 kk sitten 1.8.2014 kirjoitetussa blogissa

t. Res Cordis
blogit: http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset